Olavi Heliövaara
| Olavi Heliövaara | |
|---|---|
| Oulun piispa | |
1954–1963 | |
| Edeltäjä | Väinö Malmivaara |
| Seuraaja | Leonard Pietari Tapaninen |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Olavi Konstantin Heliövaara Olavi Konstantin Helin |
| Syntynyt | 21. helmikuuta 1891 Kuru |
| Kuollut | 12. lokakuuta 1980 (89 vuotta) Oulu |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | piispa, kirkkohallituksen jäsen, kirkko-oikeuden tutkija |
| Vanhemmat | Oskar Fredrik Helin Sofia Charlotta Branthill |
| Puoliso | Hanna Irene Schönberg ( 1918) |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | luterilaisuus |
Olavi Konstantin Heliövaara (21. helmikuuta 1891 Kuru − 12. lokakuuta 1980 Oulu) oli Oulun hiippakunnan piispa 1954−1963[1]. Hän sai teologian kunniantohtorin arvon 1955. Hän oli kirkko-oikeuden tuntija.[2]
Ura pappina
Heliövaara oli muun muassa Raahen kirkkoherra 1922−1934, Oulun tuomiokapitulin asessori 1928−1934, Tampereen tuomiokapitulin asessori 1940−1944 ja Kirkkohallituksen kirkkoneuvos 1944−1954.[1] Sodan jälkeen Heliövaara työskenteli kirkkohallituksessa siirtoseurakuntiin ja kirkkojen jälleenrakennuksen liittyvien asioiden parissa. Olavi Heliövaara sai jo vuoden 1943 piispanvaalissa enemmistön äänistä, mutta presidentti Risto Ryti nimitti piispaksi Väinö Malmivaaran.[3]
Oulun piispa (1954–1963)
Malmivaaran jäätyä eläkkeelle vuonna 1954, Heliövaarasta tuli Oulun piispa. Piispana Heliövaara otti asioihin kantaa harkiten ja pyrki tasapainoilemaan hiippakuntansa eri herätysliikkeiden välillä.[3]
Julkaisuja
- Jeesus - tutkimuksen probleemeja (1932)
- Lakeja ja asetuksia kirkollisille toimihenkilöille (1936)
- Kirkkolaki 4. p. (1945)
Lähteet
 | Edeltäjä: Väinö Malmivaara | Oulun piispa 1954–1963 | Seuraaja: Leonard Pietari Tapaninen |