Nuorempi dryas

Nuorempi dryaskausi oli viime jääkauden loppuvaiheen aikainen kylmä jakso, joka alkoi noin 12 800 kalenterivuotta sitten ja kesti noin 1 300 vuotta.

Ilmasto viileni nuoremman dryaskauden alussa melko nopeasti^[1] ja jääkausi palasi laajoille alueille. Kun mannerjää alkoi vetäytyä, Suomeen syntyivät Salpausselät vetäytyvän mannerjään reunan pysähtyessä useaan otteeseen miltei paikalleen.

Pohjois-Euroopassa lapinvuokon (Dryas octopetala) luonnehtima arotundrakasvillisuus valtasi laajoilla alueilla alaa metsiltä. Kun tämän kasvillisuusvyöhykkeen eteläraja oli aiemmin Belgiassa, se oli nyt Keski-Ranskassa. Lössimuodostumia alkoi taas kehittyä. Mammutti palasi Baltiaan.

Jonkin ajan kuluttua kylmenemisestä Euroopan ilmasto myös muuttui kuivemmaksi, ehkä tuulten suunnan muutosten takia. Kuivuus hävitti metsiä muun muassa Italiasta. Kuivuus ulottui Levanttiin, mikä on mahdollinen syy maanviljelyksen alkamiselle siellä.

Kesät viilenivät nimenomaan pohjoisessa, Atlantin lähellä ainakin 6 °C^[2] ja Pohjois-Euroopassa 2–3 °C^[3][4]. Toisaalta eräät tropiikin alueet lämpenivät hieman^[5].

Nuoremman dryaskauden taustatekijänä pidetään yleensä sitä, että Pohjois-Atlanttiin tuli jostain äkkiä paljon makeaa vettä. Makea vesi salpasi lämpöä kuljettavan Golf-virran ja termohaliinikierron. Makean veden lähde liittyi jollain tavoin nykyisen Kanadan yllä olleeseen valtavaan Laurentiden jääkilpeen, joka oli tuolloin sulamassa. Makean veden lähteestä kiistellään. Se saattoi olla tyhjenevä Agassiz-jääjärvi^[6], jonka Laurentiden jääkilpi oli padonnut. Usein on väitetty^{kenen mukaan?}, että makean veden lähde oli mereen romahtava tai sulava Laurentiden jääkilpi. Erään näkemyksen mukaan^{kenen mukaan?} Laurentiden jääkilven sulaminen muutti matalapaineiden kulkusuuntaa niin, että matalapaineet toivat sateineen makeaa vettä yhä pohjoisemmaksi. Jotkut ovat väittäneet kylmenemisen syyksi tulivuorenpurkausta tai asteroidi-iskua.

Dryaskausi päättyi ilmaston äkilliseen lämpenemiseen noin 11 600 vuotta sitten, kun Golfvirta käynnistyi uudestaan. Dryaskautta seurasi alkavan holoseenikauden preboreaalinen ilmasto.

Eri kielissä ja lähteissä käytetään kaudesta erilaisia nimityksiä ja lyhenteitä

• YD (englanniksi Younger Dryas)
• Nuorempi tundrakausi
• Dryas III
• GS-1, GS1 (Greenland Stadial I)
• Loch Lomond Stadial [Britteinsaaret]
• Nahanagan Stadial [Pohjois-Amerikka]
• Salpausselkävaihe ^lähde?

Ennen nuorempaa dryaskautta vallitsi melko lämmin Alleröd-kausi.

Jääkairausnäytteiden mukaan lämpötila putosi epätasaisesti neljässä vaiheessa 12 850–12 700 vuotta sitten eli noin 150 vuoden aikana. Enin kylmeneminen lienee tapahtunut muutamassa kymmenessä vuodessa, mutta oli ehkä nopeampikin. Kylmeneminen noin 12 800–12 600 kalenterivuotta sitten näkyy eri alueiden lämpötiloissa selvästi.^[7][8]

Viileneminen oli niin nopeaa ja laajaa, ettei vastaavaa ole koettu sen jälkeen. Se tuntui eniten Atlantin merialueitten rannikoilla^[9] ja yleisemmin pohjoisella pallonpuoliskolla.

Lumiraja siirtyi alemmaksi monin paikoin. Tundra levisi laajoille alueille varsinkin Etelä-Skandinaviassa.^[10]

Erityisesti talvet kylmenivät; kesälämpötilan lasku oli hillitympää^[11]. Dryaskaudella talvilämpötila laski erityisen paljon pohjoisessa Keski-Euroopassa ja Skandinaviassa, jossa tammikuun keskilämpötila putosi laajoilla alueilla ainakin 10 °C^[12]. Monilla alueilla Euraasiassa talvet kylmenivät ainakin 5 °C^[13]. Pohjoisessa Keski-Euroopassa kesät viilenivät yleensä 2–3 °C.

Lämpötila ei silti laskenut joka puolella maailmaa. Uuden-Seelannin jäätiköt jatkoivat vetäytymistään. Tropiikissa tapahtui joillain alueilla jopa hienoista lämpenemistä. Etelämantereella lämpötila nousi hitaasti nuoremman dryaskauden ajan^[14][15], koska lämmön siirtyminen etelästä pohjoiseen väheni^[16]. Pohjoisen monsuuni heikkeni. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä jatkoi nuoremmalla dryaskaudellakin nousuaan^[17]. Ilmakehän metaanin määrä laski huomattavasti nuoremmala dryaskaudella^[14][18]. Grönlannin kairausnäytteiden pölymäärä kasvoi^[19][20], samoin kalsiumin määrä^[21].

Grönlanti oli nuoremmalla dryaskaudella 15 °C nykyistä kylmempi. Jääkauden kylmimpänä kautena nimittäin Grönlannin lämpötila laski 20 °C. Englannissa lämpötila laski 5 °C, Skandinavian eteläosassa ja Luoteis-Saksassa 4–5 °C ja suurimmassa osassa Eurooppaa vuoden keskilämpötila putosi 4–6 °C. Skotlannin kesälämpötila oli 9 °C alempi kuin nyt.^[22]. Norjanmerellä, Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Euraasiassa lämpötila laski 10–12 °C. Kanadassa lämpötila laski ainakin 5 °C, jopa 6–20 °C ja Uudessa Englannissa 3–4 °C.

Alankomaiden heinäkuun keskilämpötila oli dryaskauden kylmimmällä kaudella 10 950–10 550 radiohiilivuotta sitten noin 12,5 ja tammikuun keskilämpötila -20 astetta^[23], vuoden keskilämpötila taas -4 astetta. Tämä tarkoittaa sen olleen ikiroudan vyöhykkeellä ja olosuhteiden olleen vastaavanlaisia kuin vuoristossa puurajalla. Vuoden keskilämpötila on noin -1 °C.^[24]

Jatkuva ikirouta ulottui Etelä-Englantiin ja epäjatkuva Pohjois-Ranskaan^[25].

Merijään talvinen reuna oli Etelä-Englannin tasalla. Suihkuvirtaus ja matalapaineet kulkivat suunnilleen tätä reunaa pitkin, ja Pohjois-Saksan sisämaahan syntyi länsituulen aiheuttamina dyynejä. Mutta kesällä sula alue ulottui Norjan rannikolle.^[26].

Vaikka lämpötila viileni, kausi oli alussa hyvin kostea, mutta ilmasto kuivui ajan myötä^[11]. Eniten kasvillisuuden muutoksia aiheutti kuivuus, eikä nuorempi dryaskausi ollut keskimäärin niin kylmä kuin sen kylmimmistä kausista voisi luulla.^[22] On epäilty, että nuoremman dryaskauden ilmastomuutokset olisivat aiheuttaneet maanviljelyn synnyn Natuf-kulttuurissa.

Jääkauden aikoina laaja osa Euroopasta oli puutonta, mutta lämmin Bölling-Alleröd-kausi muutti tilanteen. Peura hävisi Belgiasta, ja aro metsä valtasi alaa Pohjois-Saksassa ja Tanskassa. Ennen dryaskautta metsä oli ehtinyt edetä idässä melkein Äänisen eteläosiin, ja lännessä Keski-Hollantiin, mistä alkoi Skooneen asti ulottuva aro.

Dryaskaudella ilmasto kylmeni ja kuivui niin, että tundran ja aron raja eteni 45–46,5° pohjoisten leveysasteiden väliin Keski-Ranskan ja Alppien tienoille^[28][29]. Arotundra ulottui dryaskaudella Keski-Ranskaan ylängön etelälaidalle 45 leveysasteelle ja Alppien pohjoispuolelle noin 47 leveysasteelle, Dneprin mutkaan Dnepropetrovskiin ja Kaspianmeren pohjoispuolella 47,5 leveysasteelle. Metsää oli vasta Keski-Italiassa. Skandinaviassa metsä korvautui dryaskaudella tundralla. Irlannin ylämailla oli pieni jäätikkö ja jäätä oli Penniineillä. Alpeilla ja Suomesta itään oli polaariaavikkoa. Jäätikkö oli Vätternin keskiosan kohdalla eteläisessä Keski-Ruotsissa. Ikirouta ulottui noin 54 leveysasteelle, Pohjois-Irlantiin ja Etelä-Tanskaan, -8 °C heinäkuun keskilämpötilalla, ja epäjatkuva ikirouta noin 50 leveysasteelle eli Belgian eteläosiin ja pohjoisimpaan Ranskaan.

Kylmä arokasvillisuus ja peura palasivat Belgiaan, mutta peuraa ei enää tavattu Etelä-Saksassa kuten aiemmin jääkaudella. Dryaskautta luonnehti jäätikön ulkopuolisilla kuivilla mailla lapinvuokko, kääpiöpaju ja hapro (Oxyria digyna) ja myös marunat (Artemisia) ja efedrat (Ephedra) sekä maaperän niukan typpipitoisuuden takia kurjenherneet (Astragalus).^[30]. Baltiaan levisi kuivilla alueilla tyypillinen päivännoutoa Helianthemum nummularumia. Virossa kasvoi maruna, savikka, vaivaiskoivu. Marunaa (Artemisia) oli Etelä-Virossa 27–78 %, Pohjois-Virossa yleensä yli 70 %, saroja 30–45 %, heiniä 20 %, vaivaiskoivua 20–25 %^[31].

Alleröd-kaudella poissa ollut mammutti palasi Eestiin ja Latviaan nuoremmalla dryskaudella ympäristöön, missä hajanaisia kuusia kasvoi kylmällä arotundralla^[32].

Lounais-Suomesta Tenholasta on löydetty nuorammalta Dryaskaudelta peräisin oleva naalin leukaluu^[33].

Dryaskauden jälkeen noin 11 500 vuotta sitten hävisivät Viron mammutit ja villipeurat^[33].

Dryaskaudella ihmisasutusta oli laajahkosti noin tuhat kilometriä jään reunasta. Noin 55,5 leveysasteen eteläpuolella olivat Ahrensburgin kulttuuri ja Swidryn kulttuuri. Ahrensburgin kulttuurin peuraa metsästäviä ihmisiä oli Pohjois-Saksassa, Etelä- ja Keski-Tanskassa ja aivan Ruotsin eteläkärjessä^[34]. Idempänä Puolassa oli myös peuran metsästyksestä elänyt Swidryn kulttuuri. Dryaskausi hävitti Norjan rannikon asutuksen, mutta pohjoisimman Norjan Komsan kulttuuri säilyi. Noin 12 200 vuotta sitten asui Äänisen itäpuolella ihmisiä Butovon kulttuurin piirissä.^[35]. Pohjois-Amerikan Clovisin kulttuuri hävisi kauden alkuun mennessä.

Lähi-idässä ilmasto kuivui huomattavasti nuoremmalla dryaskaudella. Tällöin elettiin Natuf-kautta ja epipaleoliittisen kauden loppua. Asutus muuttui väliaikaiseksi, jolloin ihmiset vaelsivat monien alueiden halki. Tell Abu Hureyrassa, joka oli harvoja tuohon aikaan kasvavia keskuksia, saatettiin viljellä ruista.^lähde?

Alla on lueteltu kulttuureja 13 000–11 000 vuotta sitten:

• Lyngbyn kulttuuri
• Ahrensburgin kulttuuri
• Creswellin kulttuuri
• Azilin kulttuuri
• Myöhäinen Mdigravettian
• Romanellian
• Ibero-Mauretanian
• Natufin kulttuuri
• Khiamian Lähi-idässä
• Imeretian kulttuuri Lähi-idässä

Nuorempaa dryaskautta pidetään useimmiten tyypillisenä jääkauden aikaisena kylmänä jaksona, stadiaalina.

Stadiaalien syistä on eri teorioita. Stadiaalin aiheuttaa yleisimmän näkemyksen mukaan suuri makean veden määrän vapautuminen Pohjois-Atlanttiin. Tämä salpaa Golf-virran. Eri teorioissa makean veden lähde on joko luhistuva tai sulava jäätikkö, tyhjenevä jääjärvi tai matalapaineiden kuljettama sadevesi.

Monesti sanotaan, että Kanadan yllä olleesta Laurentian mannerjäätiköstä romahti suuri osa äkkiä mereen kasautuneen jäätikön sisäisen painon takia. Tätä sanotaan Heinrichin tapahtumaksi.^[36] Atlanttiin vapautui suuri määrä jäävuoria, joista suli makeaa vettä.^[37][38] Näin syntynyt makean veden pulssi pysäytti pohjoiseen Golfvirran haaran, joka on osa Atlantin termohaliinikiertoa. Toinen sulaveden lähde on voinut olla jäätiköstä suoraan sulanut vesi.^[39] Kolmas mahdollinen makean veden lähde on saattanut olla suuren jääjärven tyhjeneminen.^[40][39]

Toisen näkemyksen mukaan sulava ja vetäytyvän Laurentiden jääkilven reunan muutos siirsi suihkuvirtausta. Niinpä suihkuvirtausta pitkin kulkevat matalapaineet kulkivat aiempaa pohjoisemmaksi tuoden sadetta ja suolatonta vettä pohjois-Atlantille. Tämä sadevesi lopulta salpasi Golf-virran^[41].

Pohjois-Atlantin polaaririntama siirtyi etelään leveysasteelle 45. leveysasteelle^[42], joka on vain 5–10 astetta pohjoiseen jääkauden huipun aikaisesta asemasta.^[43] Merijään raja ja merivirtausten polaaririntama siirtyi Islannin seuduilta Pohjois-Espanjan seuduille^{[44][45][46][47]}, mutta ei aivan niin etelään kuin jääkauden kylmimpänä jaksona^[48]. Kun Pohjois-Atlantilla oli merijää etelämpänä, se ohjasi kylmän ilman Eurooppaan.^[49][50]. Meren jäätyminen ohjasi lännestä tulevan lämpimän ilmavirtauksen etelämmäs ja viilensi sitä.^[51] Kylmentävä vaikutus tuntui tietokonelaskujen mukaan eniten Huippuvuorten ja Islannin välillä, mutta myös Länsi- ja Pohjois-Euroopassa ja lievänä lähes koko pohjoisella pallonpuoliskolla^[52].

Länsi-Saksassa näkyy Meerfelder maarin kerrostumissa merkkejä syksy-talvi-kesäajan myrskyisyyden äkillisestä lisääntymisestä ennen vuotta 12679 BP^[53]. Tämä on päätelty vetyisotoopeista^[54].

Eräs dryaskauden aiheuttava tekijä olisi voinut olla Auringon säteilymäärän muutos. Joidenkin tutkijoiden mukaan Auringon säteilymäärässä tapahtuva pienehkö muutos olisi laukaissut merivirtojen muutoksen, joka olisi viilentänyt ilmastoa voimakkaasti. Merivirtojen suunta olisi muuttunut, merijää levinnyt etelään ja sen mukana kylmän arktisen ilmamassan raja. Monesti puhutaan noin 1 500 vuoden jaksosta Auringon aktiivisuudessa.^lähde?

Nuoremman dryaskauden aloittajaksi on myös ehdotettu asteroidin törmäystä^[55] johon liittyy muun muassa hiilipitoinen kerrostuma Clovis-kulttuurin löytöpaikoissa. On myös spekuloitu tulivuorenpurkausta, mutta tätä ei kyetä todistamaan.^lähde?

Skandinaviassa ja muualla maailmassa syntyi Nuoremman Dryaskauden aikana moreenimuodostumia.

Suomessa Salpausselille syntyi deltoja, sandureita, jäätikköjokikerrostumia, pohjakerrostumia, rantakerrostumia ja päätemoreeneja ^[56].

Suomessa mannerjäätikön reuna lienee ollut kauden alussa Heinolan tasalla,^[35] mutta se eteni takaisin ensimmäiselle Salpausselälle^[57]. Salpausselkiä syntyi kaksi noin 15–25 kilometrin välein. 200 vuoden sisään jään reuna pysytteli miltei paikoillaan muutaman kilometrin sisällä.

• Salpausselät
  • I Salpausselkä noin 12 250–12 050 kalenterivuotta sitten, ^[58]
  • II Salpausselkä noin 11 790–11 550
  • III Salpausselkä noin 11 400–11 300
• Keski-Ruotsin reunamoreenit
• Ra-moreenit Norjassa
• Egesen-moreenit Alpeilla
• Mount Waskayn eteneminen Alaskassa

Achim Bauerin ryhmä on tutkinut Saksan länsiosien Meerfelder-järven (Meerfelder Maar, MFM) kerrostumia. Niissä näkyy kuinka Grönlanti ja Eurooppa kylmenivät 12 850 vuotta sitten. Sitten 170 vuotta myöhemmin tuulet muuttivat suuntaansa, ja niinpä Euroopan ilmasto kuivui noin 12 690 vuotta sitten^[59]. Tällä ajalla Meerfelder-järven sedimenteissä näkyy muutama kylmä vuosi, joiden jälkeen lämpimämpi ilmasto palasi ja kylmä kausi alkoi syksyllä ja talvella 12 679 vuotta sitten. Kasvisto muuttui 20 vuoden viiveellä. Kesälämpötilat eivät laskeneet juurikaan, mutta sää viileni syksyllä, talvella ja keväällä^[60]. Ilmakehään levisi Keski-Aasian lössiaroilta enemmän pölyä, niin kuin jääkauden kylminä aikoina.

Ns. vanhempi dryaskausi (OD) tai vanha tundrakausi oli nuorempaa dryasta edeltänyt kylmä jakso, joka sijoittui lämpimämpien Bölling- ja Allerødkausien väliin ja kesti 150–300 vuotta. Lauhkean vyöhykkeen puut ja eläimet hävisivät Pohjois-Ranskasta, Ardennien tasanko oli jälleen kerran kuivuuden tai maan routimisen takia joutomaata. Pariisin altaan ihmiset kaikkosivat, asutuksen painopiste siirtyi Morvaniin.

Allerödin lopuilla noin 13 275–13 000 kalenterivuotta sitten^[61] hieman ennen nuorempaa dryasta koettiin lyhyehkö kylmä ajanjakso^lähde? Allerödin kylmä kausi (IACP Inter Alleröd Cold period^lähde?[62]. Kausi oli kylmempi kuin vanhempi dryas, muttei niin kylmä kuin nuorempi dryas. kausi tunnetaan myös nimellä GI-1b^[63].

Nuorempi dryaskausi päättyi asteittaiseen, nopeaan lämpenemiseen noin 11 600–-11 500 vuotta sitten. Pleistoseeniin ajoittuva kylmä nuorempi dryas päättyi noin 70 vuodessa^[64].

Jossain määrin on eri tietoja siitä, milloin nuorempi dryas päättyi ja jääkauden jälkeinen lämpimämpi holoseeni alkoi. Eri lähteistä koottujen tietojen mukaan tämä olisi saattanut tapahtua 11 900–11 200 vuotta sitten^[65][66][67], keskimäärin noin 11 500 kalenterivuotta sitten.

Yleensä ajatellaan Grönlannin näytteiden pohjalta, että kylmä dryaskausi päättyi noin 11 640–11 550 kalenterivuotta sitten noin 7 °C:n nopeaan lämpenemiseen suunnilleen 50–75 vuodessa, kolmessa 5 vuoden portaassa. Siirtyminen saattoi viedä alle 20 vuotta pölynäytteiden mukaan^[65]. Tällöin Grönlannissa alkoi sataa lunta aiempaa enemmän. Novaja Zemljan viimeinen jään eteneminen on ajoitettu aikaan 10550+-160 BP ja Jamalin niemimaan eteläosien turva alkoi syntyä 10 700 BP^[68]. Taimyrin niemimaan itäosissa puuraja siirtyi 10 500 BP 600 km pohjoiseen^[68]. Keski-Siperiassa napapiirin seuduilla syntyivät viimeiset jääkartiot 11650+-90 BP^[68].

Saksassa Hollzmaar-järvestä tehtyjen tutkimusten mukaan angervot yleistyivät 11 608 vuotta sitten^[66]. Puiden siitepölyt yleistyivät Saksassa nopeasti 11 590–11 522 vuotta sitten^[66]. Puolassa tehtyjen Gosciaz-järven kerrostumista tutkimusten mukaan ensimmäiset merkit lämpenemisestä olivat noin 11580 kalenterivuotta sitten^[69]. Tämän mukaan kylmän pleistoseenin ja lämpenevän preboreaalin raja oli noin 11 530–11 460 vuotta sitten^[69] ja kesti noin 70–80 vuotta. Ensimmäiset merkit ilmaston lämpenemisestä olivat 11 580 vuotta sitten. 11 550 vuotta sitten satoi talvella enemmän, kesällä vähemmän 30 vuoden ajan. Ennen varsinaista suurta lämpenemistä oli kostea lyhyt kausi noin 11 525 vuotta sitten. Nopea lämpeneminen alkoi noin 11 520 vuotta sitten, kun talvet lämpenivät ja kostuivat, mutta kesät kuivuivat. Alun kosteuden jälkeen kuivui pian uudelleen. Erityisen nopea hyppäys tapahtui noin 11 510 vuotta sitten, mutta haapa, korte ja agervo yleistyivät^[69]. Heinämäiset kasvit yleistyivät jo 11550 vuotta sitten. Toisessa n. 11 500–11 460 vuotta sitten olleessa nopeassa lämpenemisvaiheessa myös kesät lämpenivät ja ilmasto kostui. Varsinaisen preboreaalin alussa moin 11 460–11 390 vuotta sitten oli melko lämmintä ja kuivaa, ja tämän jälkeen lämmintä ja kosteaa. Ehkä jääjärven tyhjenemisen luoman merivirtamuutoksen aiheuttama Preboreaalin kylmä heilahdus noin 11 400–11 250 vuotta sitten kylmensi ja kuivatti ilmastoa vielä hetkeksi.

Saman suuntaisia ajoituksia antavat myös muita järvistä tehdyt tutkimukset. Gerzenseessä nopein lämpeneminen tapahtui 11 526–11 501 vuotta sitten^[70].

On väitetty, että koko lämpeneminen olisi tapahtunut muutamassa vuodessa, ja nopean lämpenemisen uskotaan olleen paikallista. Monissa kohdin vuoden keskilämpötila nousi melko nopeasti 5 °C. Koko maapallon alueella lämpötilan nousu lienee ollut hitaampaa. Tällöin jääkauden ankarat ilmasto-olot päättyivät, mutta jää pysyi Suomessa vielä ainakin 1 000 vuotta.^lähde?

Nuorempaan dryaskauteen liittyy yhä arvoituksia. Etelä-Amerikka jäähtyi ensin 550 vuotta (400–700 vuotta) ennen muun maailman jäähtymistä. Tätä jäähtymistä kutsutaan nimellä HMCR, Huelmo/Mascardi Cold Reversal. HMCR päättyi samaan aikaan kuin nuorempi dryas. Silti tämän jakson ajoituksessa on vaikeuksia. Sen oletetaan olleen 14 000–14 700. Pohjois-Atlantin merivirtojen muutokseen nojaava teoria ei selitä, miksi Etelä-Amerikka jäähtyi ensin HMCR-tapahtumassa.

Dryaskaudella oli ilmastossa vaihtelua ja havaitaan muun muassa 500 vuoden jaksollisuutta ja kylmyyshuippuja 11 810, 12 220 ja 12 640 vuotta sitten.^[71]

• 10 700–10 400 radiohiilivuotta sitten hyvin kylmä jakso, 3 kylmää huippua
• 9 850–9 600 radiohiilivuotta sitten hyvin kylmä jakso, 4 kylmää huippua

Jääkairausnäytteistä saatuja vuosilukuja:^lähde?

• 13 250–13 000 (kesk. 13 100) erittäin kylmä piikki ennen dryasta
• 13 000–12 900 dryaskauden alku, lämpötilan pudotus jääkauden oloihin, tundra leviää laajalle alueelle
• 12 750 kylmin huippu
• n. 12 700–12 100 hitaasti lämpenevää noin 2 °C/1000 v, kylmiä piikkejä^lähde?
• 12 450 kylmä notkahdus
• 12 150 kylmä notkahdus^[72]
• 12 000 hyvin pieni kylmä notkahdus
• 12 000–11 800 hyvin kylmä notkahdus
• 11 750 pieni kylmä notkahdus
• 11 750–11 600 nopea lämpeneminen
• 11 400–11 200, kylmin 11 300 kylmä piikki dryaksen jälkeen.
• 11 000 kylmä piikki
• 10 900 kylmä piikki^lähde?