Nico Rosberg

Nico Rosbergin isä on kauden 1982 Formula 1 -maailmanmestari suomalainen Keijo ”Keke” Rosberg ja äitinsä saksalainen Sina Rosberg (ent. Gesine Gleitsmann-Dengel). Rosbergilla on kaksoiskansalaisuus, sillä hän on sekä Saksan että Suomen kansalainen. Hän kilpaili Formula 1:ssä Saksan lipun alla, mutta on pienemmissä Formula -luokissa edustanut myös Suomea.^[7] Rosberg puhuu saksaa, ranskaa, italiaa ja englantia, muttei osaa suomea. Hän on asunut ja kasvanut Monacossa.^[9][10][11]

Rosberg aloitti kilpa-autoilun 11-vuotiaana kartingilla vuonna 1996. Vuonna 2000 hän ajoi mikroautoilun KF1-luokassa EM-kakkoseksi tallikaveri Lewis Hamiltonin viedessä mestaruuden.

Rosberg siirtyi Saksan Formula BMW -sarjaan vuonna 2002 ja voitti mestaruuden saavutettuaan kauden aikana yhdeksän osakilpailuvoittoa. Tässä vaiheessa Williamsin F1-tallikin jo heräsi huomaamaan nuorukaisen kyvyt. Joulukuussa 2002 ajettu Williams-testi teki Nico Rosbergista kaikkien aikojen nuorimman F1 -autoa testanneen kuljettajan. Tuo testi ylitti kaikki ennakkoarviot: Rosberg pääsi erittäin nopeasti sinuiksi F1 -auton kanssa ja ajoi ensikertalaiseksi hyviä kierrosaikoja.

Ura jatkui Team Rosbergin tallissa Euroopan Formula 3 -sarjassa, jossa hän oli kahdeksas vuonna 2003 ja hän voitti Le Mansin osakilpailun.

Vuonna 2004 Rosberg jatkoi kilpailemista F3 -luokassa. Hän voitti kolme osakilpailua ja sijoittui sarjan neljänneksi.

Rosberg kilpaili GP2 -sarjassa kaudella 2005 ART Grand Prix -tallissa. Hän toimi myös Williamsin F1-tallin virallisena testikuljettajana kauden aikana.

Rosberg aloitti kauden melko heikosti. Hän oli kauden avaavassa San Marinon pidemmässä kilpailussa 8:s ja pisteillä. Sprinttikilpailussa hän keskeytti. Espanjassa hän lähti paalulta mutta oli kilpailussa vasta 9:s. Sprinttikilpailussa hän oli neljäs. Monacossa ja Saksassa Rosberg ajoi kuitenkin jo palkintopallille ja kolmanneksi.

Ranskassa Rosberg ilmoittautui mukaan mestaruuskamppailuun kun hän voitti sprinttikilpailun. Hän jatkoi hyvää vauhtiaan Silverstonessa ajaen paalupaikalle ja voittaen kilpailun. Sprintissä hän ajoi neljänneksi. Hockenheimissä Rosberg ajoi jälleen paalulta voittoon ja alkoi lähestyä MM-pisteissä kovinta kilpakumppaniaan Heikki Kovalaista.

Hungaroringillä Rosberg ajoi viidenneksi ja sprinttikilpailussa toiseksi. Turkissa hän ajoi paalulle. Kilpailu meni kuitenkin pieleen Rosbergin oltua 17:s. Sprintissä hän ajoi kuitenkin jälleen palkintopallille ja kolmanneksi. Monzassa hän ajoi molemmissa kilpailuissa toiseksi. Sateisen Span viikonlopun jälkeen Rosberg ohitti Kovalaisen MM-pisteissä, kun kautta oli jäljellä enää yksi viikonloppu.

Rosberg varmisti mestaruutensa ajamalla suvereenisti paalulta voittoon Bahrainissa. Hän voitti vielä sprinttikilpailun.

Rosberg voitti viisi kilpailua ja vei mestaruuden 15 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Heikki Kovalaiseen. Marraskuussa 2005 Rosberg teki sopimuksen Formula 1 -sarjan Williams-tallin kanssa kilpakuljettajan paikasta kaudelle 2006.

Kausi	Talli	SMR F	SMR S	ESP F	ESP S	MON F	EUR F	EUR S	FRA F	FRA S	GBR F	GBR S	GER F	GER S	HUN F	HUN S	TUR F	TUR S	ITA F	ITA S	BEL F	BEL S	BHR F	BHR S	Pisteet	Sijoitus
2005	ART Grand Prix	8	Kesk.	9	4	3	3	4	7	1	1	4	1	4	5	2	17	3	2	2	3	5	1	1	120	1.

Rosberg debytoi Formula 1:ssä kaudella 2006. Hänen tallikaverinaan oli Mark Webber.Kauden avauskilpailussa Bahrainissa ja uransa ensimmäisessä F1-kilpailussa Rosberg ajoi heti pisteille sijoituttuaan seitsemänneksi. Hän on historian kolmanneksi nuorin pisteille yltänyt kuljettaja. Rosberg otti myös kilpailun nopeimman kierroksen nimiinsä historian nuorimpana kuljettajana. Seuraavassa kilpailussa Malesiassa Rosberg ajoi aika-ajoissa kolmanneksi, joten Rosbergin F1-ura oli lähtenyt loistavasti käyntiin. Siitä eteenpäin kausi sujui kuitenkin vaisummissa merkeissä Williams-auton lukuisten teknisten vikojen mutta myös Rosbergin omien ajovirheiden johdosta.

Seuraavan kerran Nico selviytyi pisteille kauden viidennessä osakilpailussa Nürburgringilla ollen kilpailun seitsemäs. Loppukauden aikana pisteitä ei kertynyt lisää, sillä auto osoittautui epäluotettavaksi ja muut tallit pystyivät myös kehittämään autojensa nopeutta kauden mittaan enemmän kuin Williams.

Rosberg sijoittui MM-pisteissä 17:nneksi kerätessään neljä pistettä.

Kaudelle 2007 Rosberg sai tallikaverikseen Williamsin edellisen kauden testikuljettajan, itävaltalaisen Alexander Wurzin. Nico ajoi kaudella tasaisen varmasti ja osoitti monesti olevansa huomattavasti tallitoveriaan nopeampi. Wurz oli kuitenkin pitkään edellä pisteissä sijoituttuaan hyvin erikoisissa Kanadan ja Euroopan GP:ssa. Belgian GP:n kuudennella sijallaan Nico nousi kuljettajien MM-sarjassa Wurzin ohi yhdeksänneksi. Uran siihen saakka paras kisasijoitus – neljäs – tuli kauden päättäneessä Brasilian GP:ssa. Kaudella 2007 Rosberg murtautui väkevästi F1-sarjan parhaiden kuljettajien kastiin seitsemällä pistesijoituksellaan ja rohkeilla ohituksillaan. MM-loppupisteissä hän oli yhdeksäs.

Kauden aikana Rosbergia pyydettiin toistamiseen F1-sarjan ajajayhdistyksen (GPDA) johtoon. Hän kuitenkin kieltäytyi tehtävästä mutta sanoi, että asia voisi olla ajankohtaisempi muutaman vuoden päästä.^[12] Kauden jälkeen Rosberg neuvotteli kuljettajapaikasta McLareniin, mutta hän päätyi tekemään uuden parannetun sopimuksen Williams-tallin kanssa. Kuljettajasopimusta olisi ollut vielä jäljellä kaudelle 2008, mutta uudella sopimuksella pituutta jatkettiin kauden 2009 loppuun. Samalla kaksi vuotta sitten tehdyn sopimuksen ehtoja parannettiin merkittävästi.^[13] Tammikuussa 2012 Rosberg kertoi, että McLaren olisi ollut halukas ottamaan hänet vuodeksi 2008 Lewis Hamiltonin tallikaveriksi, mutta Frank Williams ei halunnut päästää Rosbergia menemään.^[14]

Kaudella 2008 Rosberg ajoi Australian osakilpailussa ensimmäistä kertaa F1-urallaan palkintosijalle oltuaan kilpailussa kolmas. Muissa kilpailuissa Nicon saaliina oli neljä pistesijaa ja kaksi keskeytystä.

Kauden loppupuoliskolla Rosberg sijoittui Singaporen kilpailussa toiseksi, Fernando Alonson jälkeen. Kävi kuitenkin ilmi, että Alonson talli Renault oli käskenyt Nelson Piquetin kolaroida tahallaan, jotta turva-auto tulisi radalle ja Alonso hyötyisi siitä. Alonsoa uhkasi hylkääminen, mutta sitä ei kuitenkaan tehty. Toinen sija oli siihen mennessä Rosbergin toistaiseksi paras sijoitus F1:ssä.

Aika-ajovertailussa Rosberg voitti tallikaverinsa Kazuki Nakajiman luvuin 14–4.Kokonaisuutena kausi oli kuitenkin Rosbergille pettymys, sillä normaaliolosuhteissa Williams-auton vauhti ei riittänyt kärkikahinoihin. MM-pisteitä Rosberg keräsi yhteensä 17. Lopullinen sijoitus MM-sarjassa oli 13:s.

Kauden 2009 ensimmäisessä kilpailussa Australiassa Rosberg ajoi pisteille, oltuaan 6. Malesiassa hän pääsi neljännestä ruudusta kärkeen jo startissa ja hallitsi alkukierrokset. Sade pilasi kuitenkin Rosbergin kilpailun, ja hän jäi sijalle 8. Kiinassa ja Bahrainissa hän ei ollut pisteillä. Rosberg ajoi kuitenkin seuraavaksi peräti kahdeksan kilpailun pituisen pisteputken. Turkissa ja Britanniassa hän ajoi viidenneksi. Saksassa ja Unkarissa hän oli neljäs.

Saksassa Rosberg oli neljäs yhden pysähdyksen taktiikallaan. Valencian katuradalla Rosberg ajoi viidenneksi ahdistellen vanhaa kilpakumppaniaan Heikki Kovalaista aina radan viimeiseen mutkaan asti. Singaporen GP:ssä Rosberg onnistui ajamaan aika-ajoissa kolmanteen lähtöruutuun. Heti lähdössä hän ohitti Sebastian Vettelin ja lähti ajamaan takaa paalulta lähtenyttä Lewis Hamiltonia. Varikkokäynnin jälkeen Rosberg kuitenkin lipesi ulos varikkoalueelta ja ylitti sulkuviivan, minkä takia hänelle annettiin varikon läpiajorangaistus. Maaliin hän saapui vasta yhdentenätoista. Japanin GP:ssä hän oli viides mutta ei yltänyt enää pisteille kauden kahdessa viimeisessä kilpailussa.

Vaikka Rosberg ei kauden aikana yltänyt palkintopallille, kausi oli silti menestys. Rosberg keräsi 34,5 pistettä ja oli MM-sarjan seitsemäs. Rosberg oli läpi kauden selvästi tallikaveriaan Kazuki Nakajimaa nopeampi, joka ei kerännyt yhtään pisteitä. Hyvät otteet toivat paikan hallitsevan mestarin Mercedes GP:n kuljettajaksi kaudelle 2010.

Hallinnut valmistajien mestari Brawn GP muuttui Mercedes GP:ksi, ja Rosberg kiitti Williamsia yhteisistä vuosista ja siirtyi Mercedes GP:hen kaudelle 2010. Jenson Buttonin jätettyä tallin Rosbergin odotettiin olevan Mercedeksen ehdoton ykköskuski, kuka tallikaveriksi sitten tulisikaan.Yllätyksekseen Rosberg sai tallikaverikseen paluun radalle tehneen ja 7-kertaisen mestarin Michael Schumacherin. Rosbergin arveltiin nyt olevan kakkoskuskin roolissa, sillä Mercedeksen tallipäällikkökin oli Schumacherin entinen tekninen johtaja Ross Brawn. Rosbergin auton numeron piti alun perin olla 3, mutta Schumacher halusi parittoman numeron, sillä hänellä on aina ollut pariton numero, kun hän on voittanut F1-mestaruuden. Rosbergin odotettiin vihdoin taistelevan voitoista ja ehkä jopa mestaruudesta, mutta Mercedeksen vauhti ei ollut niin hyvää kuin toivottiin. Kauteen lähdettiin uuden pistejärjestelmän ja monien uusien sääntöjen kera.

Rosberg sijoittui kauden ensimmäisessä kilpailussa Bahrainissa ja toisessa kilpailussa Australiassa viidenneksi. Malesiassa Rosberg ajoi aika-ajoissa ensimmäistä kertaa F1-urallaan eturiviin. Kilpailussa Rosberg ajoi palkintopallille ja kolmanneksi. Kiinassa Rosberg ajoi ensimmäistä kertaa peräkkäisen palkintosijan kun hän oli jälleen kolmas. Hän siirtyi jopa hetkellisesti MM-pisteissä toiseksi. Espanjan GP:ssä hän oli vasta 13:s.

Monacossa hän oli seitsemäs, Turkissa viides, Kanadassa kuudes, mutta Euroopan GP:ssä hän ei päässyt ensimmäistä kertaa Mercedeksellä viimeiseen aika-ajo-osioon ja joutui lähtemään matkaan 12. ruudusta. Kilpailussa hän ajoi kuitenkin pisteille ja oli kymmenes. Britanniassa hän oli kolmas saavuttaen kolmannen palkintosijansa ensimmäisestä kymmenestä kilpailusta. Tämän jälkeen palkintosijoja ei kuitenkaan enää tullut.

Saksassa Mercedeksen vauhti oli kuitenkin jälleen hitaampaa. Rosberg ajoi kahdeksanneksi mutta oli jälleen edellä tallikaveriaan Michael Schumacheria. Unkarissa vauhti oli parempaa, mutta Rosberg joutui keskeyttämään renkaan lähdettyä irti autosta varikolla. Spassa Rosberg kisasi tiukasti Schumacherin kanssa, mutta oli parempi ja ajoi kuudenneksi. Italiassa Rosberg sai hyvän lähdön ja ajoi viidenneksi. Hän oli viides myös seuraavassa kilpailussa Singaporessa. Japanin GP:ssä Rosbergilla oli huonoa onnea, kun hänen autostaan lähti jälleen irti rengas ja hän ajoi ulos. Koreassa hän oli vielä epäonnisempi. Hän ajoi hyvin neljäntenä, kunnes Mark Webber spinnasi suoraan Rosbergin eteen ja he kolaroivat.

Brasiliassa Rosberg lähti matkaan 13. ruudusta ja ajoi kuudenneksi, huolimatta huonosta varikkokäynnistä. Kauden päättävässä Abu Dhabin osakilpailussa hän oli 4:s.

Rosberg ajoi pisteille yhtä vaille kaikissa kisoissa, joissa hän pääsi maaliin. Hän ajoi jatkuvasti parempia sijoituksia kuin Schumacher. Erityisesti aika-ajomenestyksessä oli suuria eroja, ja Rosbergin nopeus ja ylivoima uuteen tallikaveriinsa nähden herättivät huomiota pitkin kautta. Rosberg sijoittui MM-sarjassa seitsemänneksi keräten 142 pistettä, lähes puolet tallikaveriaan enemmän. Rosberg oli ensimmäisenä kuljettajana Schumacheria nopeampi samanlaisella kalustolla.

Rosberg jatkoi kaudella 2011 Mercedeksellä, yhdessä Michael Schumacherin kanssa.Uusi Mercedes osoittautui nopeaksi talvitesteissä. Kauden alussa kuitenkin huomattiin, että ero kärkitalleihin oli vielä liian suuri. Rosberg kuitenkin toivoi jo voittotilinsä avautuvan kauden aikana, onhan hän tämän hetken kokenein F1-kuljettaja ilman voittoa. Hän ohitti sadan GP:n rajan Unkarissa heinäkuun lopulla. Hänen iässään hänen isänsä ja F1-maailmanmestari Keke Rosberg ei kuitenkaan ollut vielä edes ajanut F1-autoa.

Ensimmäistä kerta urallaan Rosberg ei saanut kerättyä pisteitä kauden kahdesta ensimmäisestä kilpailusta. Kauden avaavassa osakilpailussa Australiassa Rosberg ajoi 7. ruutuun aika-ajoissa, mutta hän kolaroi kilpailussa Rubens Barrichellon kanssa ja Malesiassa hän oli 12:s. Rosberg kuitenkin ylisti avattavaa takasiipeä, uutta järjestelmää jonka toivottiin parantavan ohituksia. Myös KERS-järjestelmä palasi kaudelle 2011.

Seuraavissa kisoissa Rosberg ajoi kuitenkin hyvin ja oli säännöllisesti hyvillä pistesijoilla, ollen jälleen usein tallikaveriaan Michael Schumacheria nopeampi. Kiinassa hän ajoi aika-ajoissa neljänneksi ja kilpailussa viidenneksi, johtaen aluksi 14 kierrosta. Turkin GP:n aika-ajoissa Rosberg ajoi kolmanteen ruutuun, yli sekunnin nopeampana kuin tallikaverinsa Michael Schumacher, joka oli kahdeksas. Kilpailussa Rosberg jatkoi hyviä otteitaan ja ajoi viidenneksi. Espanjassa Rosberg oli seitsemäs. Monacossa ja Kanadassa hän jäi niukasti pisteiden ulkopuolelle. Euroopan GP:ssä Rosberg oli seitsemäs ja Britanniassa kuudes. Saksassa hän ajoi seitsemänneksi. Unkarin GP oli Rosbergin sadas Formula 1 -osakilpailu. Sateisissa olosuhteissa Rosberg ajoi tasaisesti ilman suurempia virheitä ja oli yhdeksäs.

Belgiassa Rosberg sai huippulähdön, kun hän starttasi viidennestä ruudusta ja johti kilpailua ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mercedeksen vauhti oli kuitenkin auttamatta liian hidas, ja Rosberg joutui tyytymään kuudenteen sijaan. Italian GP:ssä Rosberg keskeytti avauskierroksella sattuneen kolarin seurauksena. Loppukauden kilpailuissa Rosberg ajoi pisteille. Rosberg saavutti 89 pistettä sijoittuen kolmannen kerran peräkkäin MM-sarjan seitsemänneksi.

Kaudella 2012 Rosberg jatkoi Mercedeksellä Michael Schumacherin kanssa. Mercedes-auto osoittautui talvitesteissä melko nopeaksi, ja Rosbergin kausi näytti lupaavalta.

Kilpailut Australiassa ja Malesiassa päättyivät kuitenkin pettymykseen, kun Rosberg ei yltänyt pisteille.

Kiinan GP-viikonloppu oli Rosbergin 111:s F1:ssä. Rosberg otti aika-ajoissa uransa ensimmäisen paalupaikan, yli puolen sekunnin erolla tallikaveriinsa Schumiin. Kilpailussa Rosbergin ei povattu taistelevan kärkisijoista Mercedeksen "renkaita syövän" auton vuoksi. Rosberg kuitenkin voitti kilpailun yli 20 sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Jenson Buttoniin. Näin Rosbergista tuli kaikkien aikojen viides suomalainen Formula 1 -osakilpailun voittanut kuljettaja. Voitto oli Mercedes -tallin ensimmäinen sitten Juan Manuel Fangion ja vuoden 1955 Italian GP:n ja ensimmäinen saksalaiskuljettajan saksalaisella autolla otettu voitto sitten Hermann Langin ja vuoden 1939 Sveitsin GP:n. Lisäksi Nicosta ja hänen isästään Keke Rosbergista tuli F1 -historian kolmas isä-poikapari, joka on kyennyt voittamaan F1-osakilpailun. Monacon kilpailussa Rosberg sijoittui toiseksi.

Rosberg saavutti kaudella 93 pistettä sijoittuen sarjan yhdeksänneksi.

Kaudella 2013 Rosbergin tallikaveri vaihtui Schumacherista Lewis Hamiltoniin. Jo kauden toisessa kilpailussa Malesiassa tallipäällikkö Ross Brawn joutui käyttämään tallimääräystä ja jäädyttämään kuljettajiensa välisen kilpailun; Hamilton sijoittui kolmanneksi ja Rosberg neljänneksi.

Rosberg onnistui ajamaan Mercedeksen kauden ensimmäisen voiton Monacon GP:ssä, jota hän johti lähdöstä maaliin. Rosbergin isä Keke oli voittanut saman kilpailun kaudella 1983, mikä teki Rosbergeista ensimmäisen isä-poikaparin, joka on kyennyt voittamaan Monacon GP:n.^[15] Britannian GP:ssä Rosberg ajoi uransa kolmannen voiton hyötyen Lewis Hamiltonin ja Sebastian Vettelin epäonnesta. Hän saavutti vielä kaksi palkintokorokesijaa Intian ja Abu Dhabin kilpailuista sijoittuen MM-sarjan kuudenneksi.

Kausi 2014 alkoi Rosbergilta hienosti, kun hän ajoi voittoon kauden avauskilpailussa Australian GP:ssä. Seuraavissa neljässä kilpailussa Rosberg sijoittui toiseksi tallikaveri Hamiltonin voittaessa kilpailut. Monacon GP:ssä Rosberg nousi voitollaan MM-kärkeen. Britannian GP:ssä Rosberg joutui keskeyttämään moottorivikaan. Saksan GP:ssä Rosberg ajoi voittoon ollen ensimmäinen saksalaiskuljettaja sitten Rudolf Caracciolan ja Saksan GP:n 1939, joka voitti kilpailun Mercedeksellä. Unkarin GP:ssä Rosberg jäi neljänneksi.

Belgian GP:ssä Rosberg osui Hamiltonin autoon ja putosi kilpailun toiseksi. Asiasta nousi kohu kilpailun jälkeen ja talli antoi Nicolle tallin sisäisen rangaistuksen. Italian GP:ssä Rosberg ajoi mutkan pitkäksi, jolloin Hamilton pääsi edelle ja ajoi kilpailun voittoon. Singaporen GP:ssä Rosberg joutui keskeyttämään tekniseen vikaan, jolloin Hamilton nousi voitollaan MM-kärkeen. Rosberg ajoi Brasilian GP:ssä voittoon. Kauden päätöskilpailussa Rosbergilla oli mahdollisuus mestaruuteen, jos hän voittaisi ja Hamilton jäisi kolmanneksi. Rosberg lähti paalupaikalta mutta hävisi heti lähdössä sijan Hamiltonille ja lopulta teknisten ongelmien seurauksena putosi sijalle 14 pisteiden ulkopuolelle. Rosberg sijoittui toiseksi MM-sarjassa.

Kauden avausosakilpailussa Australiassa Rosberg ajoi toiseksi, hänen tallikaverinsa Lewis Hamiltonin voitettua kilpailun. Rosberg ajoi palkinnoille myös kolmessa seuraavassa kilpailussa. Espanjan osakilpailuun Rosberg starttasi paalupaikalta ensimmäistä kertaa kaudella. Samaisessa kilpailussa Rosberg saavutti kauden avausvoittonsa. Rosberg jatkoi voittoputkeaan seuraavassa kilpailussa Monacossa, johon hän lähti toisesta ruudusta, mutta hän nousi Lewis Hamiltonin varikkosähläyksen myötä kilpailun kärkeen turva-auton aikana. Kanadassa Rosberg ajoi jälleen toiseksi. Itävallassa Rosberg ajoi aika-ajoissa viimeisellä aikakierroksellaan ulos ja joutui tyytymään kakkosruutuun. Kilpailussa Rosberg onnistui nousemaan heti startissa kärkeen, pitäen paikkansa ruutulipulle saakka.

Unkarin GP:ssä Rosberg lähti toisesta ruudusta ja oli ajamassa kilpailussa toiseksi, kunnes kilpailun viimeisillä kierroksilla Red Bullin Daniel Ricciardo yritti ohitusta, jolloin Rosbergin vasen takarengas osui Ricciardon etusiipeen ja aiheutti Rosbergille rengasrikon. Rosberg ajoi maaliin lopulta kahdeksantena. Belgiassa Rosberg ajoi toiseksi. Hän joutui keskeyttämään ensimmäistä kertaa kauden aikana Italiassa moottoririkkoon. Singaporessa Rosberg oli neljäs ja Japanissa toinen lähdettyään kilpailuun toista kertaa kauden aikana paalupaikalta. Venäjällä Rosbergin matka jäi kesken jo alkukierroksilla kaasupolkimen hajottua.^[16] Yhdysvaltain osakilpailussa Rosberg lähti paalupaikalta, putosi ensimmäisellä kierroksella viidenneksi mutta nousi takaisin kärkipaikalle. Kahdeksan kierrosta ennen maalia Rosberg teki ajovirheen, jonka seurauksena Lewis Hamilton ohitti hänet ja ajoi kilpailun voittoon. Rosberg ajoi toiseksi ja menetti teoreettisen mahdollisuutensa maailmanmestaruuden voittamiseen.

Meksikossa Rosberg ajoi kauden neljänteen osakilpailuvoittoonsa. Rosberg jatkoi voittoputkeaan myös Brasiliassa ja päätti kautensa voittoon myös Abu Dhabissa. Rosberg voitti urallaan ensimmäistä kertaa kolme osakilpailua peräkkäin. Lisäksi hän ajoi kuudesti peräkkäin paalupaikalle loppukaudella. Rosberg sijoittui toiseksi kuljettajien mestaruustaistelussa 322 pisteellään.

Rosberg aloitti kautensa voittamalla Australiassa startattuaan ruudusta kaksi. Rosberg jatkoi voittoputkeaan myös seuraavassa kilpailussa Bahrainissa. Kiinassa Rosberg voitti ylivoimaisesti. Voitollaan Rosberg siirtyi kaikkien aikojen voittotilastossa britannialaisen Stirling Mossin ohitse. Ennen tätä Stirling Moss oli 16 voitollaan menestyksekkäin niistä kuljettajista, jotka eivät ole voittaneet maailmanmestaruutta. Myös Venäjällä Rosberg jatkoi voittokulkuaan ottaen jo seitsemännen peräkkäisen voiton ja neljännen kauden neljännestä kilpailusta. Espanjassa Rosbergin kilpailu jäi kesken jo avauskierroksella kolariin tallikaveri Lewis Hamiltonin kanssa. Monacossa Nico Rosberg sijoittui vasta seitsemänneksi, kun hänellä oli autossaan Mercedeksen mukaan jarruongelmia. Kilpailun viimeisellä kierroksella maalisuoralla Rosbergin ohitti ulkokautta Nico Hülkenberg. Euroopan GP:ssä Rosberg ajoi voittoon.

Itävallassa Rosberg ajoi viimeisellä kierroksella yhteen Lewis Hamiltonin kanssa tämän ollessa ohittamassa ulkokautta häntä. Kolarin johdosta Rosbergin auto kärsi etusiipivaurion ja hän putosi kilpailun johtoasemasta neljänneksi. Rosberg sai kolarin aiheuttamisesta kymmenen sekunnin aikarangaistuksen ja kaksi rangaistuspistettä. Britanniassa Rosberg sijoittui alun perin toiseksi tallikaverinsa Lewis Hamiltonin jälkeen, mutta hän sai 10 sekunnin aikasakon käytyään tallin kanssa kiellettyä keskustelua radioteitse ajon aikana ja putosi lopputuloksissa kolmanneksi.^[17] Saksan GP:ssä Rosberg jäi paalupaikalta neljänneksi ensimmäisessä mutkassa, ja ajoi sillä sijalla ruutulipulle, saaden kilpailun aikana viiden sekunnin aikarangaistuksen työnnettyään Max Verstappenin radalta.

Belgian GP:n Rosberg voitti lähdettyään paalupaikalta. Voitto oli Rosbergille hänen uransa 20:s. Rosberg voitti myös Italian -ja Singaporen kilpailut. Malesian GP:ssä Sebastian Vettel törmäsi ensimmäisessä mutkassa Rosbergiin, jonka seurauksena hän pyörähti ja jäi viimeiseksi. Rosberg kuitenkin nousi kilpailussa kolmanneksi saaden myös 10 sekunnin aikarangaistuksen kolaroinnista Kimi Räikkösen kanssa. Japanin GP:n Rosberg voitti lähdettyään kilpailuun paalupaikalta.

Rosberg voitti vuoden 2016 Formula 1 -maailmanmestaruuden viiden pisteen erolla Lewis Hamiltoniin. Rosbergeista tuli näin F1-historian toinen isä-poika-pari, joka on voittanut maailmanmestaruuden. Ensimmäiset olivat Graham ja Damon Hill.^[18]

Nico Rosberg ilmoitti 2. joulukuuta 2016 lopettavansa uransa.^[5]

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa) (Kursivoidut kilpailut tarkoittavat nopeinta kierrosta)

• Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.^[19]

Rosberg saavutti kilpailun nopeimman kierroksen kaikkien aikojen nuorimpana kuljettajana ensimmäisessä kilpailussaan, Bahrainin GP:ssä 2006.^[20] Ennätyksen rikkoi vasta Max Verstappen Brasilian GP:ssä 2016. Rosberg on kaikkien aikojen nuorin F1-autoa testannut kuljettaja.^[2]

Kaudella 2014 Rosberg ajoi kymmenen kertaa toiseksi, joka on ennätys.

Kiinan GP:ssä kaudella 2016 Rosbergista tuli 17 voitollaan menestyksekkäin niistä kuljettajista, jotka eivät ole voittaneet maailmanmestaruutta. Ennen Rosbergia tämän tilaston kärkinimi oli brittiläinen Stirling Moss, joka saavutti urallaan 16 voittoa.

Saksan GP:ssä kaudella 2016 Nico Rosbergista tuli eniten paalupaikkoja saavuttanut Suomen kansalainen. Hän saavutti uransa 27 paalupaikan, kun sitä ennen tätä tilastoa johtanut Mika Häkkinen saavutti urallaan 26 paalupaikkaa.

Voitettuaan Belgian GP:n Spa-Francorchampsin legendaarisella radalla kaudella 2016 Rosbergista tuli menestynein Suomen kansalaisuuden omaava F1-kuljettaja osakilpailuvoittojen määrää mitattaessa. Nyt sekä Mika Häkkisellä, Kimi Räikkösellä, että myös Nico Rosbergilla on kullakin 20 GP-voittoa.

Italian GP:ssä kaudella 2016 Nico Rosberg teki suomalaisittain historiaa voittamalla kyseisen kilpailun. Koskaan ennen ei Suomen kansalaisuuden omaava kuljettaja ole voittanut Formula 1:n Italian osakilpailua.

Samalla voitto oli myös Nico Rosbergin 21, jolla hän nousi kaikkien aikojen voittotilastossa sijalle 14, ohittaen samalla suomalaiset maailmanmestarit Mika Häkkisen ja Kimi Räikkösen tässä tilastossa.

Kaudella 2016 Rosberg ajoi 20 pistesijaa kauden aikana rikkoen Kimi Räikkösen ennätyksen. Rosberg myös sivusi Räikkösen ennätystä kauden aikana maaliin ajetuista kilpailuista (20).

Rosberg avioitui 11. heinäkuuta 2014 saksalaisen Vivian Siboldin kanssa.^[21] Rosberg ja Sibold olivat lapsuudenystäviä. He olivat seurustellet vuodesta 2003 saakka.^[22] Heille syntyi 30. elokuuta 2015 Alaïa-niminen^[23] tyttölapsi, joka on Rosbergin esikoinen.^[24] Pariskunnan toinen, Naila-niminen tyttölapsi syntyi syyskuussa 2017.^[25] Vuonna 2018 Nico ja hänen isänsä Keke palasivat mestaruusautoillaan ajamaan muutaman kierroksen Monacon kuuluisalla katuradalla. Vuosina 2019–2020 Rosberg julkaisi YouTubeen podcast-sarjaa, jossa hän haastatteli F1-maailman tunnettuja henkilöitä, kuten Flavio Briatorea sekä Lucas di Grassia.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nico Rosberg Wikimedia Commonsissa

• Virallinen sivusto

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:   G. Farina 1951:   J. M. Fangio 1952:   A. Ascari 1953:   A. Ascari 1954:   J. M. Fangio 1955:   J. M. Fangio 1956:   J. M. Fangio 1957:   J. M. Fangio 1958:   M. Hawthorn 1959:   J. Brabham 2000-luku: 2000:   M. Schumacher 2001:   M. Schumacher 2002:   M. Schumacher 2003:   M. Schumacher 2004:   M. Schumacher 2005:   F. Alonso 2006:   F. Alonso 2007:   K. Räikkönen 2008:   L. Hamilton 2009:   J. Button

1960-luku: 1960:   J. Brabham 1961:   P. Hill 1962:   G. Hill 1963:   J. Clark 1964:   J. Surtees 1965:   J. Clark 1966:   J. Brabham 1967:   D. Hulme 1968:   G. Hill 1969:   J. Stewart 2010-luku: 2010:   S. Vettel 2011:   S. Vettel 2012:   S. Vettel 2013:   S. Vettel 2014:   L. Hamilton 2015:   L. Hamilton 2016:   N. Rosberg 2017:   L. Hamilton 2018:   L. Hamilton 2019:   L. Hamilton

1970-luku: 1970:   J. Rindt 1971:   J. Stewart 1972:   E. Fittipaldi 1973:   J. Stewart 1974:   E. Fittipaldi 1975:   N. Lauda 1976:   J. Hunt 1977:   N. Lauda 1978:   M. Andretti 1979:   J. Scheckter 2020-luku: 2020:   L. Hamilton 2021:   M. Verstappen 2022:   M. Verstappen 2023:   M. Verstappen

1980-luku: 1980:   A. Jones 1981:   N. Piquet 1982:   K. Rosberg 1983:   N. Piquet 1984:   N. Lauda 1985:   A. Prost 1986:   A. Prost 1987:   N. Piquet 1988:   A. Senna 1989:   A. Prost

1990-luku: 1990:   A. Senna 1991:   A. Senna 1992:   N. Mansell 1993:   A. Prost 1994:   M. Schumacher 1995:   M. Schumacher 1996:   D. Hill 1997:   J. Villeneuve 1998:   M. Häkkinen 1999:   M. Häkkinen

GP2-sarjan mestarit

2005:   Nico Rosberg 2006:   Lewis Hamilton 2007:   Timo Glock

2008:   Giorgio Pantano 2009:   Nico Hülkenberg 2010:   Pastor Maldonado

2011:   Romain Grosjean 2012:   Davide Valsecchi 2013:   Fabio Leimer

2014:   Jolyon Palmer 2015:   Stoffel Vandoorne 2016:   Pierre Gasly