Nicaragua
Nicaragua, virallisesti Nicaraguan tasavalta (esp. República de Nicaragua) on Keski-Amerikan kannaksella sijaitseva tasavalta. Se kuuluu maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan. Se on Keski-Amerikan alueen suurin, mutta harvimmin asuttu valtio. Nicaraguan rajanaapureina ovat Honduras pohjoisessa ja Costa Rica etelässä. Itäpuolella on Karibianmeri ja länsipuolella Tyynimeri. Maan nimi tulee sanojen nicarao ja agua yhdistelmästä. Nicaraot olivat suurin alkuperäisväestöheimo, kun espanjalaiset valloittajat saapuivat maahan. Agua on espanjaa ja tarkoittaa vettä, mikä viittaa maan kahteen suureen järveen, Managuajärveen ja Nicaraguajärveen.
| Nicaraguan tasavalta República de Nicaragua | |||
|---|---|---|---|
| |||
| |||
| Valtiomuoto | Autoritaarisen diktatuurin alainen presidentiaalinen tasavalta | ||
| Presidentti | Daniel Ortega | ||
| Pääkaupunki | Managua , 86.251389°W | ||
| Muita kaupunkeja | Esteli, Matagalpa, Masaya, León | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 130 370 km² [1] (sijalla 97) | ||
| – josta sisävesiä | 10 380 km² [1] | ||
| Väkiluku (2014) | 5 848 641 [1] (sijalla 107) | ||
| – väestötiheys | 42,2 as. / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,02 % [1] (2014) | ||
| Viralliset kielet | espanjan kieli | ||
| Valuutta | córdoba (NIO) | ||
| BKT (2013) | |||
| – yhteensä | 12,69 mrd. USD (PPP) [1] (sijalla 131) | ||
| – per asukas | 4 500 USD | ||
| HDI (2019) | 0,660 [2] (sijalla 128) | ||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 18,1 % | ||
| – teollisuus | 26,6 % | ||
| – palvelut | 55,4 % | ||
| Aikavyöhyke | UTC−6 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
| Itsenäisyys – Espanjasta | Julistautui 15. syyskuuta 1821 | ||
| Lyhenne | NI | ||
| Kansainvälinen suuntanumero | +505 | ||
| Tunnuslause | En Dios Confiamos (Luotamme Jumalaan) | ||
| Kansallislaulu | ”Salve a ti” | ||
YK:n mukaan presidentti Daniel Ortegan sandinistihallinto on tappanut, kiduttanut ja vanginnut mielivaltaisesti vastustajiaan, ja vuoden 2018 mielenosoituksissa on kuollut satoja ihmisiä.[3]
Maantiede
Nicaragua jakautuu kolmeen selkeään maantieteelliseen alueeseen: läntisen osan alankoihin, keski- ja pohjoisosien vuoristoihin ja idän Moskiittorannikkoon.[4] Vuoret eivät ole yhtä korkeita kuin monissa muissa alueen maissa. Korkeimmat huiput nousevat 1 500–2 100 metriin.[5] Maan korkein vuori on keskivuoriston pohjoisosissa oleva Mogotón, joka on 2 103 metriä korkea.[6]
Tyynenmeren puoleinen rannikkotasanko ulottuu noin 75 kilometrin päähän sisämaahan. Se on melko tasaista aluetta, josta kuitenkin kohoaa nuoria tulivuoria.[4] Korkeimpia tulivuoria ovat San Cristóbal (1 780 metriä), Concepción (1 610 metriä) ja Momotombo (1 280 metriä).[6] Tulivuoriketjun itäpuolella on hautavajoama, jossa on kaksi Keski-Amerikan suurinta järveä, Managua- ja Nicaraguajärvi.[4] Nicaraguajärvi on 8 157 neliökilometrin laajuinen, ja länsirannikon tulivuorijono halkaisee sen kahteen osaan. Tulivuoret ovat muodostaneet järveen useita saaria, joista suurin on Ometepe.[6]
Karibianmeren rannikon alankoalueet käsittävät yli puolet Nicaraguan pinta-alasta.[4] Se on Keski-Amerikan laajimpia alankoalueita ja on keskimäärin sata kilometriä leveä. Rannikkoa värittävät jokisuut, suistot ja suuret rannikkolaguunit. Nicaraguan mannerjalustakin ulottuu pidemmälle kuin muilla Keski-Amerikan valtioilla, ja rannikolla on myös useita koralliriuttoja, saaria ja matalikkoja. Alueen pisimpiä jokia ovat osan Hondurasin vastaisesta rajasta muodostava Coco ja Río Grande de Matagalpa.[6]
Ilmasto on hieman viileämpi ja paljon kosteampi maan itäosissa. Tyynenmeren puolella on selkeä sadekausi toukokuulta marraskuulle ja kuivakausi joulukuulta huhtikuulle, kun Karibianmeren rannikolla sadekausi kestää yhdeksän kuukautta. Rannikon vuoden keskilämpötila on noin 27 astetta, mutta Tyynenmeren rannikolla vuotuinen sadanta 1 905 millimetriä, kun Karibianmeren rannikolla taas 3 810 millimetriä. Vuoristoissa ilmasto on selvästi lauhkeampi.[6]
Nicaraguassa on 78 kansallispuistoa ja luonnonsuojelualuetta. Indio Maizin luonnonsuojelualue on laaja suojeltu alavien maiden sademetsäalue. Monissa pienemmissä puistoissa suojellaan pilvimetsää.[7]
Luonnonkatastrofit
Nicaraguaa koettelevat säännöllisesti tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset, koska se sijaitsee mannerlaattojen törmäyskohdassa. Lisäksi trooppiset hirmumyrskyt ja tulvat ovat yleisiä.[8]
Hurrikaani Mitchin seurauksena kuoli 3 000 ja kodittomaksi jäi satojatuhansia nicaragualaisia vuonna 1998.[9] Sateiden seurauksena puolet viljelymaasta tuhoutui. YK:n arvion mukaan hurrikaani Mitch vei Keski-Amerikan valtioita 20–25 vuotta kehityksessä taaksepäin.[10] Vuoden 1972 maanjäristys surmasi 5 000–10 000 ihmistä[9] ja tuhosi lähes koko pääkaupungin Managuan. Järistyksistä voi seurata myös tsunameita, joista viimeisin suuri iski vuoden 1992 maanjäristyksen yhteydessä. Aineellisten vahinkojen määräksi arvioitiin 20–30 miljoonaa dollaria.[11] Vuonna 2004 rankkasateet aiheuttivat Musún-vuorella laajoja maanvyöryjä, joissa tuhannet menettivät kotinsa.[12]
Vaikka tulivuoria on paljon, todella suuria purkauksia ei juurikaan ole ollut. Concepción-tulivuori on purkautunut vuosina 2005–2010 useita kertoja.[13] Managuassa asuu 1,5 miljoonaa ihmistä kaupungissa, jota halkoo 18 seismistä sauma-aluetta. Järistyksen sattuessa suuri osa heistä tulisi olemaan välittömässä hengenvaarassa.[8]
Historia
- Pääartikkeli: Nicaraguan historia
Ennen eurooppalaisten tuloa nykyisen Nicaraguan alueella asui kaksi pääasiallista kulttuuriryhmää. Keskiosan ylängöillä ja Tyynenmeren rannalla kansat olivat kielellisesti ja kulttuurillisesti lähellä mayoja ja asteekkeja. Karibianmeren puoleisilla alankoalueilla eli puolestaan kansoja, jotka olivat tulleet nykyisestä Kolumbiasta.[14]
Nicaraguaan muutti 1500-luvulla espanjalaisia siirtolaisia ja maa oli pitkään Espanjan siirtomaa. Maa liittyi itsenäistyvään Keski-Amerikan liittotasavaltaan ja irtautui liitosta täysin suvereeniksi itsenäiseksi valtioksi vuonna 1838.[15]
Nicaraguaan muodostui kaksi kilpailevaa puoluetta, konservatiivit ja liberaalit, jotka käyttivät tukialueinaan kahta suurta kaupunkia, Leónia ja Granadaa. Pääkaupunki Managua sijaitsi näiden kahden välissä ja oli siksi alati kilpailevien ryhmittymien kädenväännön kohteena. Vuonna 1855 yhdysvaltalainen seikkailija William Walker hyödynsi puolueiden välisiä kiistoja ja hankkiutui maan presidentiksi. Hän ehti uudelleen laillistaa orjuuden ja tehdä englannista maan virallisen kielen ennen kuin alueiden valtioiden yhdistyneet voimat ajoivat hänet maanpakoon vielä saman vuoden aikana.[16]
Presidentti Zelayan kaudella, vuonna 1894, Ison-Britannian Nicaragualle vuonna 1860 luovuttama Atlantin puoleinen alue, Moskiittorannikko, liitettiin Nicaraguan hallinnon piiriin ja siitä muodostettiin Zelayan provinssi.[17] Alueen alkuasukasväestö, miskitointiaanit, saivat autonomisen aseman vasta vuoden 1987 perustuslaissa. Samalla provinssi jaettiin kahteen, pohjoiseen RAAN:in ja eteläiseen RAAS:in autonomiseen alueeseen.[18]
Yhdysvallat miehitti Nicaraguan vuonna 1912. Amerikkalaiset joukot poistuivat maasta vuonna 1925, mutta joutuivat jo vajaan vuoden kuluttua palaamaan uudelleen puhjenneen sisällissodan takia. Miehitystä vastustamaan nousi Augusto Cesár Sandinon johtama sissiarmeija, jonka vastarinta loppui vasta, kun Yhdysvallat vetäytyi maasta vuonna 1933.[9]
On väitetty, että toisessa maailmansodassa Nicaragua julisti muodollisesti sodan Suomelle. Koska maa ei osallistunut sodan jälkeisiin rauhanneuvotteluihin, olisivat Suomi ja Nicaragua edelleen diplomaattis–teknisessä mielessä sotatilassa. Suomen ja Nicaraguan valmistellessa diplomaattisuhteiden solmimista 1970-luvun alussa sodanjulistusväite tarkistettiin, eikä mitään faktapohjaa sotatilasta löytynyt. Nicaragua ei siis koskaan ole julistanut sotaa Suomelle.[19]
Yhdysvaltain vetäydyttyä seurasi pian Somozan suvun sotilasdiktatuuri, joka kesti 1930-luvulta aina vuoteen 1979 asti. Somozan suvun valta alkoi lähetä loppuaan, kun hänen hallituksensa suhtautui piittaamattomasti vuoden 1972 maanjäristyksen jälkihoitoon. Kansalliskaartin joukot ryöstelivät järistyksen jälkeen kauppoja sen sijaan että olisivat estäneet sen. Somozojen kleptokratiaksikin kutsuttu valta päättyi, kun viimeinen Somoza ajettiin maanpakoon lyhyen sisällissodan jälkeen vuonna 1979. Sandinistien johtama vallankumous asetti maan johtoon Kansallisen jälleenrakennuksen juntan, johon alkuun kuului edustajia kaikista Somozaa vastustaneista ryhmistä, mutta oikeistolaiset ryhmät erosivat pian juntasta väittäen sandinistien sanelevan sen toiminnan.[20]
Osittain entisten somozalaisten komennossa toimivat contrat aloittivat sissisodan sandinistien hallintoa vastaan ja saivat rahoitusta ja muuta tukea Yhdysvalloilta. Sandinistit panivat toimeen yleisen asevelvollisuuden ja saivat aseapua muun muassa Kuubasta ja Neuvostoliitosta.[21] Sandinistit toimeenpanivat taloudessa sosialistisia uudistuksia. Maan pankit kansallistettiin ja yrityksiä kansallistettiin. Sandinistihallinto toteutti myös mittavan lukutaitokampanjan. Lukutaidottomuus maassa painui viidestäkymmenestä prosentista kolmeentoista vuoden 1980 aikana.[22] Yhdysvallat alkoi toimia aktiivisesti Nicaraguaa vastaan Ronald Reaganin tultua Yhdysvaltain presidentiksi.[23] Osittain entisten somozalaisten komennossa toimivat contrat aloittivat sissisodan. Reaganin hallinto rahoitti, aseisti ja koulutti contra-sissejä ja aloitti Nicaraguaa koskevan taloussaarron, joka lopetti maiden vielä jäljellä olevan vähäisen kaupan. CIA:n tuella toteutettu Nicaraguan satamien miinoittaminen syksyllä 1983 sai Nicaraguan haastamaan Yhdysvallat kansainväliseen tuomioistuimeen, jossa Yhdysvallat tuomittiin.[24] Vuonna 1984 sandinistit järjestivät vaalit, jota useimmat tarkkailijat pitivät asiallisina, vaikka osa oppositiosta jäi vaaleista pois.[25]
Nicaraguan oppositiovoimat kokosivat vuoden 1990 vaaleihin Yhdysvaltojen tuella Yhdistyneen kansallisen opposition (Unión Nacional Opositora – UNO), johon kuului koko poliittinen kenttä entisistä somozalaisista Nicaraguan kommunistipuolueeseen asti. 25. helmikuuta 1990 järjestetyissä vaaleissa opposition ehdokas Violeta Chamorro voitti 55 prosentilla äänistä sandinistien Daniel Ortegan ääniosuuden jäädessä 41 prosenttiin.[26][9]
Chamorron jälkeen presidentiksi valittiin liberaalipuolueen Arnoldo Alemán. Hän aloitti uusliberaalit talousuudistukset. Alemánin hallinto oli myös umpikorruptoitunut. El Niño ja hurrikaani Mitch marraskuussa 1998 aiheuttivat tuhoa, kuolonuhreja ja laajoja menetyksiä maataloudessa. Alemán nimitti seuraajakseen Enrique Bolañosin joka valittiin presidentiksi 2001. Alemán tuomittiin myöhemmin korruptiosta 20 vuodeksi vankeuteen.[27] Abortti kiellettiin maassa ilman poikkeuksia ennen vuoden 2006 vaaleja.[28]
Daniel Ortega valittiin uudelleen presidentiksi vuoden 2006 presidentinvaaleissa sovittelua korostavalla kampanjalla alle 40 prosentilla äänistä[29]. Hän astui virkaansa 10. tammikuuta 2007. Vuonna 2011 hänet valittiin toiselle kaudelle 62,5 prosentin ääniosuudella.[1]
Ortega ilmoitti vuonna 2009 suunnitelmista muuttaa perustuslakia niin, että hän voisi jatkaa vielä yhden kauden presidenttinä.[9] Perustuslakituomioistuin hyväksyi muutoksen opposition vastustuksesta huolimatta.[30] Ortega hallitsi itsevaltiaana toisella kaudella. Ortegan hallitus rajoitti 2010-luvulla oppositiomedioita pidätyksin sekä muin vastaavin tavoin.[31]. Se käytti nuorisojengejä protestien murskaamiseen[32]. Oppositio protestoi vuonna 2018[33], mihin hallitus vastasi kovin ottein ja satoja kuoli heinäkuuhun mennessä.[3]
Nicaragua on ollut yksi CAFTA-DR-vapaakauppasopimuksen hyötyjistä. Vaikka Yhdysvallat onkin sen ansiosta ollut maan tärkein kauppakumppani, myös Kiina on 2000-luvulla pyrkinyt luomaan maahan siteitä. Kiina on ollut mukana Nicaraguan kanavahankkeessa. Sen perustustyöt alkoivat virallisesti joulukuussa 2014, mutta varsinaiset rakennustyöt ovat olleet sen jälkeen jäissä.[6]
Joulukuussa 2021 Nicaragua ilmoitti katkaisevansa diplomaattiset suhteensa Kiinan tasavallan (Taiwan) kanssa ja tunnustavansa Kiinan kansantasavallan.[34] Tämän jälkeen Taiwan myi suurlähetystökiinteistönsä Managuassa paikalliselle katolilaiselle hiippakunnalle. Presidentti Ortega takavarikoi kuitenkin kiinteistön ja sanoi sen kuuluvan Kiinalle.[35]
Politiikka
Nicaraguan hallintomuoto on perustuslaillinen tasavalta, missä valtaa pitää vaaleilla valittu presidentti. Presidentti on hallituksen johtaja ja valitsee myös muut ministerit. Vuoteen 2014 saakka presidentin valtakausi oli rajattu yhteen kauteen, mutta Daniel Ortega ajoi tuolloin parlamentissa perustuslakiin muutoksen, joka salli hänelle mahdollisuuden jatkokauteen.[36] Ortegaa on sittemmin syytetty jopa perhedynastian luomisesta, sillä vuoden 2016 vaaleissa hänen varapresidentikseen nousi hänen vaimonsa Rosario Murillo.[37]
Presidentti ja parlamentti valitaan samalle viisivuotiskaudelle.[6] Vielä ennen vuoden 2014 perustuslakiuudistusta presidentin piti saada ensimmäisellä kierroksella vähintään 35 prosenttia äänistä. Uudistuksen jälkeen presidentti valitaan yksikierroksisen enemmistövaalin perusteella.[38] Parlamentissa on 92 jäsentä. Niistä 90 valitaan parlamenttivaalien perusteella, ja kaksi paikkaa on varattu presidentille ja toiseksi eniten ääniä saaneelle presidenttiehdokkaalle.[39] Äänioikeus on kaikilla 16 vuotta täyttäneillä.[40]
Presidentti Ortegan puolue, vasemmistolainen FSLN on saanut 2000-luvulla paljon lisää valtaa. Vielä vuoden 2006 parlamenttivaaleissa FSLN:n osuus presidentinvaaleissa oli ollut 38 prosenttia, liberaalisen allianssin (ALN) 28 prosenttia ja perustuslaillisen liberaalipuolueen (PLC) 27 prosenttia.[41] Vuoden 2016 parlamenttivaaleissa FSLN sai 70 paikkaa. Toiseksi eniten paikkoja sai PLC, 13.[42]
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Nicaragua ei ole vapaa maa.[43] Sandinista-johtajan Daniel Ortegan valinta vuonna 2006 aloitti demokraattisen rappeutumisen kauden, jolle on tyypillistä kaikkien hänen puolueensa hallinnassa olevien hallinnonalojen lujittaminen, perusvapauksien rajoittaminen ja hallitsematon korruptio hallituksessa. Vuonna 2018 valtion joukot vastasivat epävirallisesti liittoutuneiden aseellisten ryhmien avulla hallituksen vastaiseen joukkoliikkeeseen väkivallalla ja sorrolla. Oikeusvaltio romahti, kun hallitus lopetti liikkeen, ja oikeuksien tarkkailijat raportoivat ainakin 325 ihmisen kuolemasta, laittomista pidätyksistä, katoamisista ja kidutuksista. Siitä lähtien hallituksen vastaiset aktivistit ovat raportoineet valvonnasta, ja Ortega on vahvistanut valtaansa poliittisten vastustajiensa laajalla pidätyksellä.[43]
Hallinnollinen jako
Nicaragua on jaettu 15 departementtiin (departamento) ja kahteen autonomiseen alueeseen. Autonomiset alueet ovat Región Autónoma de la Costa Caribe Norte (RACCN) ja Región Autónoma de la Costa Caribe Sur (RACCS) ja ne muodostettiin jakamalla entinen Zelayan departementti kahteen osaan.
| Departementti | Pääkaupunki | Pinta-ala (km2) | Väkiluku (28.5.2005) |
|---|---|---|---|
| Boaco | Boaco | 4 244 | 150 636 |
| Carazo | Jinotepe | 1 050 | 166 073 |
| Chinandega | Chinandega | 4 926 | 378 970 |
| Chontales | Juigalpa | 6 378 | 153 932 |
| Estelí | Estelí | 2 335 | 201 548 |
| Granada | Granada | 929 | 168 186 |
| Jinotega | Jinotega | 9 755 | 331 335 |
| León | León | 5 107 | 355 779 |
| Madriz | Somoto | 1 602 | 132 459 |
| Managua | Managua | 3 672 | 1 262 978 |
| Masaya | Masaya | 590 | 289 988 |
| Matagalpa | Matagalpa | 8 523 | 469 172 |
| Nueva Segovia | Ocotal | 3 123 | 208 523 |
| Rivas | Rivas | 2 155 | 156 283 |
| Río San Juan | San Carlos (Nicaragua) | 7 473 | 95 596 |
Talous
Nicaragua on Väli-Amerikan toiseksi köyhin valtio Haitin jälkeen ja yksi maailman köyhimmistä.[40] Nicaraguan ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohti oli vuonna 2009 noin 2 800 Yhdysvaltain dollaria.[1] Samana vuonna talous kutistui 1,5 % lähinnä vähenevän kysynnän takia. Virallinen työttömyysprosentti on kahdeksan, mutta työvoimasta noin 65 % toimii tilastoinnin ulkopuolella. Monet kehitystä kuvaavat tunnusluvut ovat nousseet 1990-luvun alusta selvästi. Elinolojen paraneminen on kuitenkin jakautunut epätasaisesti; edelleen 46 % väestöstä elää alle 1,16 dollarilla päivässä.[40]
Nicaraguassa on paljon viljelysmaata ja riittävästi vettä, joten maanviljely on tärkeä osa taloutta. Se tuottaa 17 % bruttokansantuotteesta ja työllistää 29 % työvoimasta. Suurin osa maanviljelystä on työvoimavaltaista pienviljelyä. Karjatalous ja kahvinviljely tuottavat tärkeitä vientituloja.[40][1]
Tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, johon suuntautuu 61,98 % viennistä ja 22,63 % tuonnista.milloin?[1]
Toisin kuin muualla Keski-Amerikassa, sähkön saatavuus on Nicaraguassa huono. Vuonna 2003 vain joka neljännellä maaseudun asukkaalla oli sähköt. Suunnitelmien mukaan luku nousee 55 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Lähes 70 % maan energiantarpeesta tyydytettiin fossiilisilla polttoaineilla. Pääosa kasvusta on tarkoitus tuottaa uudistuvilla energiamuodoilla, kuten pienillä vesivoimaloilla. Maassa olisi potentiaalia myös maalämmön, aurinkoenergian ja biopolttoaineen hyödyntämiseen. [45]
Liikenne
Nicaraguassa on 143 lentokenttää, mutta vain yhdentoista kiitotie on päällystetty.[1] Suurin kansainvälinen lentoasema on Managuassa. Sinnekään ei ole monia lentoja ja monet matkailijat lentävät naapurimaihin, joista jatkavat busseilla.[46] Suurimmat satamakaupungit ovat Bluefields, Corinto ja El Bluff.[1]
Väestö
Nicaraguan alkuperäistä intiaaniväestöä on maan asukkaista noin viisi prosenttia.[1] Pääryhmän muodostavat mestitsit, 69 prosenttia, jonka jälkeen tulevat eurooppalaisperäiset 17 prosentilla ja afrikkalaisperäiset yhdeksällä prosentilla.[1]
Maan länsiosien intiaaniväestö, nicaraot on suurimmalta osalta sulautunut espanjalaisperäiseen valtaväestöön. Atlantin rannikon, miskito-, rama- ja sumointiaanit ovat sen sijaan säilyttäneet identiteettinsä ja kulttuurisia erikoispiirteitään. Myös maan afrikkalaisperäinen väestö on keskittynyt itärannikolle[40] samoin kuin afrikkalaisten ja intiaanien sekoittumisesta syntyneet garifunat.[47]
Yli 90 % Nicaraguan väestöstä puhuu äidinkielenään espanjaa. Maan länsiosissa puhutaan intiaanikieliä ja afrikkalaisperäisen väestön keskuudessa englantia.[48]
Vuoden 2005 väestötilastojen mukaan maan suurin uskontokunta on katoliset, 58,5 prosenttia. Evankelisia protestantteja asukkaista on noin 23 prosenttia. Jehovan todistajia 0,9 prosenttia, muita 1,6 prosenttia ja 15,7 prosenttia ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.[49] Vuoden 2017 Latinobarometri-kyselyssä Nicaraguan väestöstä katolilaisia oli 40 prosenttia, protestantteja 32 prosenttia, muita uskontoja 3 prosenttia, uskonnottomia 25 prosenttia ja 1 prosentti ei kertonut vakaumustaan.[50] Maan yli 15-vuotiaista lukea ja kirjoittaa osaa 82,8 prosenttia.[1]
Yksi Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteista on saada kaikki lapset kouluun ja lukutaito kaikille. Vuonna 1990 ala-astetta kävi 72 % ikäluokasta, ja sen suoritti loppuun 60 % ikäluokasta. Vuoteen 2006 mennessä tilanne parani: koulua kävi jo 91 % ja sen suoritti loppuun 65 % ikäluokasta.[51]
Puhdas vesi
Yksi vuosituhattavoitteista on puhdas vesi ja kunnon vessat. Vuonna 1990 puhdasta vettä sai 70 % väestöstä, 91 % kaupunkilaisista ja 46 % maalaisista. Välillä tilanne oli parempikin, mutta 2004 koko maan luku oli 79 %, kaupungeissa 90 % ja maaseudulla 63 %. Käymälöiden saatavuus parani vuosina 1990–2004 maaseudulla mutta huononi kaupungeissa, koko maan taso pysyi alle 50 prosentissa.[51]
Lisääntymisterveys
Lapsi- ja äitikuolleisuus on Nicaraguassa yleisempää kuin muualla Keski-Amerikassa. Syynä korkeaan kuolleisuuteen ovat puutteet lisääntymisterveyshuollossa. Myös naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä, mutta nykyisin poliisilla on paremmat valmiudet puuttua väkivaltaan. Terveydenhuolto muuttui maksuttomaksi vuonna 2007, nyt suurin haaste on terveydenhuollon laadun parantaminen.[12]
Kansalliskokous kielsi abortit vuonna 2006. Myös tuleva presidentti Ortega oli kampanjoinut aborttikiellon puolesta. Nykyisin edes hengenvaarassa oleva nainen ei voi tehdä aborttia. Seurauksena on ollut äitiyskuolleisuuden kasvu suoraan tai epäsuorasti raskauksien takia.[52][53]
Kehitysyhteistyö
Nicaragua on yksi Suomen kehitysyhteistyön kahdeksasta pääkumppanimaasta. Suomen painopisteitä Nicaraguassa ovat maaseudun kehitys, terveydenhuolto ja paikallishallinto.[54]
Kulttuuri
Muiden latinalaisen Amerikan kansojen tapaan nicaragualaisetkin pitävät arvokkuutta (dignidad) tärkeänä. Kansallinen ylpeys on suurta, ja kansallissankareina pidetään maansa puolesta siirtomaa-aikana uhrautuneita marttyyreita.[55]
Nicaraguassa tehdään edelleen keramiikasta perinteisiä käyttö- ja koriste-esineitä. Osa kuva-aiheista on peräisin ajalta ennen Kolumbusta. Atlantin rannikolla tehdään kultafiligraaniesineitä. Marimba on perinteinen kansanmusiikin soitin.[55]
Nicaragualaisen ruokavalion ytimenä ovat maissi ja pavut. Maissista tehdään maissitortilloita, joihin liha ja pavut kääritään. Sipulia ja valkosipulia käytetään maustamaan useampia ruokia.[55]
León Viejon rauniot ovat Unescon maailmanperintökohde.[56]
Urheilu
Olympialaisiin Nicaragua on osallistunut vuodesta 1968. Suurin joukkue, 26 urheilijaa, sillä oli 1996, kun se osallistui baseballiin. Muina vuosina joukkueessa on ollut 5–15 urheilijaa. Maa ei ole saanut toistaiseksi yhtään mitalia. [57]
Nicaraguan jalkapallomaajoukkue oli FIFA-rankingissa toukokuussa 2017 sijalla 100. Maassa on 1 281 seurajoukkuetta, joissa pelaa yli 120 000 rekisteröityä pelaajaa.[58]
Lähteet
- Merrill, Tim: Honduras: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1993. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.12.2017). (englanniksi)
- Nicaragua Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 3.12.2017. (englanniksi)
- Nicaragua Country Report (pdf) 2016. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 3.12.2017. (englanniksi)
Viitteet
| Mantereen maat | |
|---|---|
| Saarivaltiot | |
| Itsehallintoalueet |