Nialamidi

kemiallinen yhdiste
Nialamidi
Nialamidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N-bentsyyli-3-[2-(pyridiini-4-karbonyyli)hydratsinyyli]propanamidi
Tunnisteet
CAS-numero51-12-7
ATC-koodiN06AF02
PubChem CID4472
DrugBankDB04820
Kemialliset tiedot
KaavaC16H18N4O2 
Moolimassa298,34 g/mol
SMILESEtsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste151,6 °C
Liukoisuus veteen2,27 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus?
Metabolia?
Puoliintumisaika?
Ekskreetio?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


AntotapaOraalinen

Nialamidi on nikotiinihapon johdos. Se on eräs kaikkein ensimmäisiä markkinoille tulleita masennuslääkkeitä eli antidepressantteja.[1] Nialamidi kuuluu monoamiinioksidaasin estäjiin eli MAO:n inhibiittoreihin. Tyypiltään se on epäselektiivinen.[2] Nialamidin edeltäjä oli iproniatsidi, Marsilid. Marsilid tuli käyttöön noin vuonna 1958.

Vuoden 1977 aikoihin oli nialamidi ainoana oman ryhmänsä (MAOI) edustajana vakiintuneessa hoitokäytössä Suomessa.[3] Lääkkeellä tunnettiin voimakas stimulanttinen vaikutus yhdessä aloitekykyä kohottavan ohella. Varsinaisen antidepressanttisen vaikutuksen todettiin olevan vain lievän tasoista. Anksiolyyttis-sedatiivista hoitotehoa ei nialamidilla ole havaittu esiintyvän.

Suomessa tätä lääkeainetta myytiin lääkeyhtiö Pfizerin valmisteena, myyntinimellä Niamid. Lääkevalmisteet olivat suun kautta nautittavia tabletteja, joidenka vahvuudet vaikuttavan aineen suhteet olivat 25 ja 100 mg. Annostelumäärän terapeuttinen leveys liikkui nialamidin suhteen, välillä 75-300 mg/vrk.[3]

Lääkkeen käyttö muuhun hoitotarkoitukseen, kuin masentuneisuuden hoitoon oli kivun lievitys. Nialamidia käytettiin lisäämään kipulääkkeiden tehoa. Analgeettien tyyppi taikka spesifisyys ei ole lähdetiedoista selvinnyt.

MAOI:n teho perustuu vapaiden monoamiinien määrän lisääntymiseen veressä ja kudoksissa. Niillä on suora kytkös mm. noradrenaliinin tasoon.

Sivuvaikutukset ja käyttöön liittyviä varoituksia

Nialamidin sivuvaikutuksia ovat olleet: tuskaisuus, unettomuus, silmän mukautumiskyvyn (akkommodaatio) vaikeutuminen. Samanaikainen efedriini-lääkitys on ollut vasta-aiheista, johon liittyen hypertensiivisen kriisin mahdollisuus.

Nialamidi on ollut käytöstä poistettuna vuosia Suomessa. Sillä on haitallisia verenpainetta kohottavia yhteisvaikutuksia tyramiinia sisältävien ruokien kanssa. Lisäksi nialamidi on saattanut aiheuttaa vakavia muutoksia maksan toiminnassa: myös hepatiittia ja maksavaurioita on nialamidilla tehtyihin hoitoihin liittyen todettu.[1] Trisyklisten masennuslääkkeitten kanssa MAO-estäjiä ei saa käyttää koskaan samanaikaisesti, sillä siitä saattaisi seurata hengenvaarallinen yhteisreaktio, joka tunnetaan serotoniini-oireyhtymän nimellä. Nykyään nialamidin on korvannut moklobemidi.

Annostus

25–50 mg, 3-4 kertaa vuorokaudessa: mikä tekisi vuosikausiannokseksi 75-200 mg/vrk.[1] Myöhemmin käyttöön tulleet 100 mg tabletit: myöskin enimmäisannostus, mikä oli 300 mg/vrk.[3]

Lähteet

  • Vartiainen: Lääkeaineoppi, SHKS 1960
  • Therapia Fennica TF-74
  • Lääketeollisuusyhdistys ry. ja Lääketuojat ry. , Helsinki: Lääkevalmisteet 1976 – Pharmaca Fennica, 1976, Oy Länsi-Suomi, Rauma
  • Tuomi, Olli & Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö, SHKS 1977

Viitteet

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.