Nekrofilia
Nekrofilia (kreik. νεκρός ’kuollut’ + φιλία ’rakkaus’) on harvinainen seksuaalinen kohdehäiriö, jossa asianosaisen seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu ensisijaisesti kuolleisiin ruumiisiin.[1] Ruumiista kiinnostunutta kutsutaan nekrofiiliksi. Suomen rikoslaissa säädetään rangaistus hautarauhan rikkomisesta.[2]
_by_Edvard_Munch._Original_from_The_Art_Institute_of_Chicago._Digitally_enhanced_by_rawpixel._(50434736932).jpg){kind=tracking}
Nekrofilia-termiä käytti luultavasti ensimmäisenä psykiatri Richard von Krafft-Ebing teoksessaan Psychopatia Sexualis (1886).[3]
Luokittelu ja syyt
Jonathan Rosmanin ja Phillip Resnickin mukaan on olemassa kolme nekrofilian arkkityyppiä:
- nekrofiilinen henkirikos eli uhrin murhaaminen myöhempää seksuaalista hyväksikäyttöä varten
- jo valmiiksi kuolleiden ruumiiden hyväksikäyttö
- nekrofiliset fantasiat, joita ei kuitenkaan toteuteta.
Erään tutkimuksen mukaan 68 prosentilla syy nekrofilian harrastamiseen oli halu kumppaniin joka ei vastustele eikä hylkää.[4]
Eläinten välinen nekrofilia
Nekrofiliaa on havaittu lintujen välillä.[5] Ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen teki alankomaalainen C. W. Moeliker tarkastelemalla heinäsorsauroksen ja ikkunaa päin lentäneen toisen heinäsorsauroksen välistä käyttäytymistä. Moeliker julkaisi havaintonsa heinäsorsien välisestä homoseksuaalisesta nekrofiliasta vuonna 2001.[6]
Elokuvissa
Punainen lohikäärme
Thomas Harrisin romaanissa Punainen lohikäärme (1981) ja sen filmatisoinneissa Psykopaatin jäljillä (1986) ja Punainen lohikäärme (2002) käsitellään nekrofiliaa.[7] Kirjassa ja elokuvissa nimeä Hammaskeiju kantava, perheitä tappava sarjamurhaaja harjoittaa nekrofiliaa perheenäitien ruumiiden kanssa.
Muut elokuvat
Nekromantik on vuonna 1987 valmistunut kauhun elementtejä omaava elokuva, jonka ohjasi Jörg Buttgereit. Juonessa pariskunta törmää ruumiiseen, joka innoittaa heidän seksielämäänsä.[8] Toinen nekrofiliaa käsittelevä elokuva on Lynne Stopkewichin ohjaama Kissed, joka ilmestyi vuonna 1996.[9] Espanjassa tehty The Corpse of Anna Fritz kertoo Pau-nimisestä miehestä, joka on töissä ruumishuoneella. Kun sinne tuodaan näyttelijä Anna Fritzin ruumis, hänen kaverinsa tulevat käymään.[10]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Aggrawal, A.: A new classification of necrophilia. Journal of Forensic and Legal Medicine, 2009, nro 16, s. 316–320. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.7.2018 (englanniksi).
- Aggrawal, Anil: Necrophilia - Forensic and Medico-legal Aspects. CRC Press, 2011. ISBN 978-1-4200-8912-7. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)(englanniksi)
- Sillfors, Mikko: Patrick kuvasi hätkähdyttävän videon sinisorsan rajusta parittelusta kuolleen naaraan kanssa – sorsatutkija: ”Kevät on sellaista aikaa” Ilta-sanomat. 10.4.2019. Viitattu 11.4.2019.