Nathan Horton

Ennen ammattilaisuraansa Horton pelasi kaksi kautta, vuodet 2001–2003, Oshawa Generalsissa juniorisarja OHL:ssä.^[2] Kaudella 2001–2002 hän pelasi 64:ssä OHL:n runkosarjaottelussa ja teki 67 tehopistettä, 31 maalia ja 36 syöttöpistettä, ollen joukkueensa kolmanneksi paras pistemies Jamie Johnsonin ja Chris Minardin jälkeen sekä toiseksi paras maalintekijä Minardin jälkeen.^[3] Kauden päätteeksi hänet nimettiin OHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen.^[4] Kaudella 2002–2003 Horton teki 54:ssä runkosarjaottelussa 68 tehopistettä, 33 maalia ja 35 syöttöpistettä, ja oli edelliskauden tavoin Generalsin kolmanneksi paras pistemies, Johnsonin ja Brandon Nolanin jälkeen, ja toiseksi paras maalintekijä, Nolanin jälkeen.^[5]

Voimahyökkääjä^[6] Horton sai NHL-varauksen, kun Florida Panthers varasi hänet numerolla kolme varaustilaisuuden 2003 ensimmäisellä kierroksella^[4]. Hän siirtyi ammattilaiseksi varausvuonnaan ja pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 9. lokakuuta 2003, jolloin Panthers kohtasi Carolina Hurricanesin. Horton pelasi kaudella 2003–2004 55 NHL:n runkosarjaottelua ja teki 22 tehopistettä, 14 maalia ja kahdeksan syöttöpistettä, ollen kolmanneksi eniten maaleja Panthersissa tehnyt pelaaja Juraj Kolníkin kanssa^[7]. Osan tulokaskaudestaan hän joutui olemaan sivussa olkapäävamman vuoksi.^[4]

Kaudella 2004–2005, kun NHL:ää ei pelattu työsulun vuoksi, Horton pelasi 21 runkosarjaottelua Panthersin silloisessa farmijoukkueessa San Antonio Rampagessa AHL-liigassa ja teki yhdeksän tehopistettä, viisi maalia ja neljä syöttöpistettä.^[4] Tammikuussa 2005 hänen olkapäävammansa uusiutui ja hän oli sivussa loppukauden.^[8] Työsulun jälkeisinä vuosina Horton oli neljällä kaudella, 2005–2006, 2006–2007, 2007–2008 ja 2008–2009, Panthersin toiseksi paras maalintekijä, kolmella ensiksi mainitulla Olli Jokisen ja jälkimmäisellä David Boothin jälkeen.^{[9][10][11][12]} Hän oli myös kolmella kaudella, 2006–2007, jolla teki 62 tehopistettä, 31 maalia ja 31 syöttöpistettä, 2007–2008, jolla teki niin ikään 62 tehopistettä, 27 maalia ja 35 syöttöpistettä, ja 2009–2010, jolla teki 57 tehopistettä, 20 maalia ja 37 syöttöpistettä, joukkueen toiseksi paras pistemies, kahdella ensiksi mainitulla Jokisen ja jälkimmäisellä Stephen Weissin jälkeen.^[10][11][13]

Kesäkuussa 2010, kuuden Florida Panthersissa pelatun kauden jälkeen, Horton siirtyi Boston Bruinsiin pelaajakaupassa, jossa Bruinsiin siirtyi hänen lisäkseen hyökkääjä Gregory Campbell. Panthers sai vaihdossa puolustaja Dennis Widemanin sekä kaksi varausvuoroa, ensimmäisen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 2010 sekä kolmannen kierroksen varausvuoron NHL:n varaustilaisuudessa 2011.^[14] Horton oli voittamassa Stanley Cupia ensimmäisenä kautenaan Bruinsissa, kaudella 2010–2011. Hän ei kuitenkaan pystynyt pelaamaan loppuottelusarjan neljässä viimeisessä ottelussa saatuaan aivotärähdyksen Vancouver Canucksin puolustajan Aaron Romen tekemästä myöhästyneestä taklauksesta sarjan kolmannessa ottelussa.^[15][16] Horton teki vuoden 2011 pudotuspeleissä 17 tehopistettä, kahdeksan maalia ja yhdeksän syöttöpistettä, 21:ssä ottelussa ja oli joukkueensa sisäisen pistepörssin neljäs yhdessä Michael Ryderin kanssa.^[17]

Kaudella 2011–2012 Horton oli pelaamatta kauden lopussa 36 runkosarja- ja seitsemän pudotuspeliottelua aivotärähdyksen vuoksi.^[18] Kaudella 2012–2013, joka oli työsulun lyhentämä, hän pelasi toisen kerran urallaan Stanley Cup -loppuotteluissa, mutta tuolla kertaa Bruins hävisi mestaruuden Chicago Blackhawksille otteluvoitoin 2–4. Horton oli pudotuspelien 2013 toiseksi eniten pisteitä tehnyt pelaaja Blackhawksin Patrick Kanen ja joukkuetoverinsa Milan Lucicin kanssa tehtyään 19 tehopistettä, seitsemän maalia ja 12 syöttöpistettä, 22:ssa ottelussa. Pudotuspelien pistepörssin voitti David Krejčí, jonka kanssa Horton ja Lucic pelasivat samassa ketjussa. Plus-miinus-tilastossa hänen lukemansa oli tuona pudotuspelikeväänä +20, joka oli koko liigan paras.^[19]

Heinäkuussa 2013 Hortonista tuli vapaa pelaaja ja hän teki seitsemänvuotisen ja 37,1 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen Columbus Blue Jacketsin kanssa.^[20] Hortonia on kuitenkin vaivanneet selkäongelmat, ja hän pelasi kaudella 2013–2014 vain 36 ottelua, eikä pystynyt pelaamaan ollenkaan seuraavalla kaudella. Columbus kauppasi kalliin pelaajansa Toronto Maple Leafsiin vaihdossa David Clarksoniin.^[21]

Hortonin puoliso on malli Tammy Horton (o.s. Plante), jonka kanssa hän avioitui heinäkuussa 2007.^[22] Heillä on kaksi poikaa.^[23]

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM
2001–02	Oshawa Generals	OHL		64	31	36	67	84		5	1	2	3	10
2002–03	Oshawa Generals	OHL		54	33	35	68	111		13	9	6	15	10
2003–04	Florida Panthers	NHL		55	14	8	22	57		–	–	–	–	–
2004–05	San Antonio Rampage	AHL		21	5	4	9	21		–	–	–	–	–
2005–06	Florida Panthers	NHL		71	28	19	47	89		–	–	–	–	–
2006–07	Florida Panthers	NHL		82	31	31	62	61		–	–	–	–	–
2007–08	Florida Panthers	NHL		82	27	35	62	85		–	–	–	–	–
2008–09	Florida Panthers	NHL		67	22	23	45	48		–	–	–	–	–
2009–10	Florida Panthers	NHL		65	20	37	57	42		–	–	–	–	–
2010–11	Boston Bruins	NHL		80	26	27	53	85		21	8	9	17	35
2011–12	Boston Bruins	NHL		46	17	15	32	54		–	–	–	–	–
2012–13	Boston Bruins	NHL		43	13	9	22	22		22	7	12	19	14
2013–14	Columbus Blue Jackets	NHL		36	5	14	19	24		–	–	–	–	–
NHL yhteensä				627	203	218	421	567		43	15	21	36	49

^[24]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nathan Horton.

• Nathan Horton The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)