Narsismi
Narsismi (saks. Narzissmus < kr. Narkissos) tarkoittaa itserakkautta, itseihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseen. Narsismi on luonteenpiirre, joka tunnistetaan varsinkin pienillä lapsilla. Kypsymisen myötä se tavallisesti väistyy. Narsismi ei ole joko-tai-tyyppinen piirre, vaan toisilla on sitä enemmän ja toisilla sitä on vähemmän. Korkea narsismi on yhteydessä empatian vähäisyyteen. Narsismi on myös yhteydessä ihailuun ja kilvoitteluun.[1]
Narsismi on itsekäs piirre, jonka kanssa itsensä uhraaminen on ristiriidassa. Narsistiset ihmiset voivat auttaa muita ihmisiä, mutta se usein liittyy enemmänkin mielikuviin ja sosiaaliseen statukseen. Narsistisilla ihmisillä prososiaalinen käyttäytyminen voi jäädä vähäiseksi, koska sellaiset ihmiset ovat pyyteellisiä eivätkä pyyteettömiä.[2] Narsismi kuuluu pimeäksi triadiksi kutsuttuun synkkään persoonallisuuspiirteistöön. Narsismia pidetään kuitenkin moraalisempana piirteenä kuin psykopatiaa ja machiavellismia.[3] Narsistinen johtajuus on kontrasti palvelevalle johtajuudelle ja siihen on viitattu johtajuuden ’pimeänä puolena’.[4]
Narsismi voi olla myös patologista jolloin kyseessä on joko narsistinen persoonallisuushäiriö tai muihin persoonallisuuspatologioihin (B-klusterin persoonallisuushäiriöt sekä virallisen tautiluokituksen ulkopuolinen psykopatia/sosiopatia) liittyvät narsistiset piirteet. Nämä narsistisrakenteiset tai narsistista kärjistymää sisältävät persoonallisuuspatologiat ovat yhteydessä rikollisuuteen. Sam Vakninin mukaan narsismi on psykopatologian oletusarvo, koska jokainen on pikkulapsena ollut narsisti.[5]
Sanan alkuperä ja käsitteen synty
Narsisti-sana juontuu Narkissoksesta, joka on kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvä komea nuorukainen. Ennustuksen mukaan Narkissos ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa. Näkymättömäksi kirottu Ekho-nymfi lähenteli Narkissosta, mutta Narkissos torjui lähentelyt. Sattumalta metsästysretkellä Narkissos näki kuvansa lähteestä ja rakastui kuvaansa, mutta kuva ei antanut hänelle vastarakkautta. Lopulta nuorukainen nääntyi lähteelle. Häntä etsimään tulleet löysivät lähteen reunalta kauniin kukan, valkonarsissin.[6]
Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksesta "Johdatus narsismiin" (1914).[7] Freud mainitsee, että termi ei ole hänen vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[8] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931,[9] ja sitä pidetään ensimmäisenä narsistisen persoonallisuushäiriön kuvauksena.[10]
Kuvaus
Psykoanalyysissa käsite on määritelty eri tavoin: se liittyy joko ihmisen terveisiin ominaisuuksiin tai poikkeavuuksiin. Narsismi terveenä ominaisuutena tarkoittaa mielikuvia ja käsityksiä, joita ihmisellä on itsestään. Yleisimmin käsitteellä tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä.[11]
Libido- eli viettienergia
Narsismi on nimitys sille että libidoenergia kohdistuu henkilöön itseensä eikä ympäristön objekteihin. Narsismi on siis Freudin ja myöhempien psykoanalyytikoiden mukaan libidoenergian suuntautumiseen liittyvää. Sam Vaknin on käyttänyt narsistista persoonallisuushäiriötä kuvaillessaan termiä ’narsistinen libido’.[12] Freud on käyttänyt termiä ’ego-libido’, joka on vaihtoehto ’objekti-libidolle’. Freud teoretisoi, että ne ovat toisensa poissulkevia. Libidoenergia voi siis kohdistua joko itseensä tai toisiin, ja libidoenergian suuntautuminen vaakakupeista toiseen on toisesta vaakakupista pois samassa määrin.[13]
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Narsismilla on yhtymäpinta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sillä narsistista henkilöä kiinnostavat lähes yksinomaan omat tarpeet ja niiden tyydyttäminen.[14] Itsekeskeisyys on esitetty miespuolisen lapsen seksuaalisen hyväksikäyttäjän ominaisuudeksi tutkimuskirjallisuudessa jo vuonna 1988 ja itsekeskeisyys on silloin yhdistetty narsismi-käsitteeseen.[15]
Patriarkaaliset suhteet
Miehen ja naisen heteroseksuaalisiin suhteisiin narsismi vaikuttaa siten, että egalitaarisen suhteen sijasta narsistinen mies kannattaa patriarkaalista suhdetta. Narsismi aiheuttaa kokemuksia turhautumisesta, vihamielisyyttä tahtoa vastaan rikkovia kohtaan ja niiden ihmisten alistamista joilla on potentiaali sanoa "ei" siihen mitä narsistinen henkilö tahtoo. Narsismi esiintyy siten, että narsistisen henkilön tahto vallitsee toisen henkilön tahdon ylitse.[16][17]
Narsistinen persoonallisuushäiriö
- Pääartikkeli: Narsistinen persoonallisuushäiriö
Psykiatriassa narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-IV-järjestelmään vuonna 1980.[18] Se kuuluu dramaattisten ja emotionaalisten persoonallisuushäiriöiden B-klusteriin ja sitä on kutsuttu myös minävaurioksi, sillä häiriö keskittyy yksilön minäkäsityksen ympärille. Narsisti käyttää muita ihmisiä peileinä, jotka todistavat narsistille kuvan hänen erinomaisuudestaan.
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Myllärniemi, Jorma: Narsismi: Vamma ja voimavara. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-379-4.
- Nevanlinna, Outi: Yksitoista harhakäsitystä narsismista. Nevi Sales 2018. ISBN 978-952-69313-0-2.
Aiheesta muualla
- Vaknin, Sam: Ilkeä itserakkaus: Narsismin kuva. (Arkistoitu – Internet Archive)