Nälkäaro
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/75/%D0%9A%D0%B0%D1%80%D1%82%D0%B0_%D0%93%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%BE%D0%B9_%D1%81%D1%82%D0%B5%D0%BF%D0%B8.jpg/190px-%D0%9A%D0%B0%D1%80%D1%82%D0%B0_%D0%93%D0%BE%D0%BB%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%BE%D0%B9_%D1%81%D1%82%D0%B5%D0%BF%D0%B8.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b8/Prokudin-Gorskii-18.jpg/190px-Prokudin-Gorskii-18.jpg)
Nälkäaro tai Eteläinen Nälkäaro[1] (uzb. Mirzachoʻl, kaz. Мырзашөл, Myrzaşöl, tadžikiksi Мирзочӯл, Mirzotšūl, ven. Голо́дная степь, Golodnaja step) on tasanko Syrdarjan ja Jizzaxin alueilla Uzbekistanissa, Türkistanin alueella Kazakstanissa ja Zafarobodin piirissä Tadžikistanissa. Sen pinta-ala on noin 10 000 neliökilometriä.[2]
Syrdarjan vasemmalla rannalla sijaitseva alue rajoittuu etelässä Turkestan- ja Nurotavuoriin ja muuttuu lännessä vähitellen Kyzylkumin aavikoksi. Se on muodostunut Syrdarjan tuomasta suolapitoisesta lössihiekasta ja hiekkasavesta sekä vuoristojokien tulvakerrostumista.[2] Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista[3].
Nälkäaron raivaaminen maatalouskäyttöön aloitettiin 1800-luvun lopussa. Ensimmäisen maailmansodan edellä otetttiin käyttöön 95 000 hehtaaria, josta suurin osa pilaantui suolaantumisen ja soistumisen takia.[2] Neuvostoaikana, varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla rakennetut kastelukanavat mahdollistivat puuvillan viljelyn noin 800 000 hehtaarin alalla. Seudulle on perustettu muun muassa Gulistonin ja Yangiyerin kaupungit.[3]