Moon Jae-in
Moon Jae-in (hangul: 문재인; hanja: 文在寅; uudistettu latinisaatio: Mun Jaein; s. 24. tammikuuta 1953[1]) on eteläkorealainen poliitikko, entinen ihmisoikeusjuristi ja Etelä-Korean 12. presidentti. Hän toimi myös presidentti Roh Moo-hyunin kansliapäällikkönä.
| Moon Jae-in | |
|---|---|
| 문재인 | |
_cropped.jpg) Moon kuvattuna vuonna 2017. | |
 Korean tasavallan presidentti | |
10. toukokuuta 2017 – 10. toukokuuta 2022 | |
| Pääministeri | Hwang Kyo-ahn Yoo Il-ho (vt.) Lee Nak-yeon Chung Sye-kyun Hong Nam-ki (vt.) Kim Boo-kyum |
| Edeltäjä | Park Geun-hye |
| Seuraaja | Yoon Suk-yeol |
| Korean tasavallan presidentin kansliapäällikkö | |
12. maaliskuuta 2007 – 24. helmikuuta 2008 | |
| Presidentti | Roh Moo-hyun |
| Edeltäjä | Lee Byung-wan |
| Seuraaja | Yu Woo-ik |
| Kansanedustaja | |
2012–2016 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. tammikuuta 1953 Geoje, Etelä-Gyeongsang, Korean tasavalta |
| Kansalaisuus |  eteläkorealainen |
| Ammatti | juristi |
| Puoliso | Kim Jung-sook |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue | Minjoo |
| Tutkinnot | Kyung Hee -yliopisto |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
 Nimikirjoitus | |
Presidentinvaalikampanjansa aikana Moon sai eteläkorealaisilta netinkäyttäjiltä lempinimen Pimeä kuningas (kor. 명왕, Myeong-wang), joka oli viittaus One Piece -sarjassa esiintyneeseen Silvers Rayleigh -hahmoon.[2]
Tausta ja yksityiselämä
Moonin vanhemmat olivat pakolaisia pohjoisesta, jotka tulivat Etelä-Korean puolelle Korean sodan aikana. Moon aloitti oikeustieteen opinnot vuonna 1972, mutta joutui vankilaan osallistuttuaan presidentti Park Chung-heen vastaisiin mielenosoituksiin. Hän suoritti tutkintonsa loppuun vankeusaikanaan. Vuonna 1976 hän siirtyi suorittamaan asepalvelustaan.[3].
1982 hän avasi Busanissa asianajotoimiston yhdessä Roh Moo-hyunin kanssa. Toimisto keskittyi ihmisoikeuksiin ja kansalaisoikeuksiin. Heistä tuli demokratialiikkeen keskeisiä jäseniä. Roh valittiin Korean presidentiksi vuonna 2003, ja Moonista tuli hänen läheinen avustajansa.[4] hän toimi presidentin kansliapäällikkönä vuodesta 2007 alkaen.[1]
Moon on naimisissa ja parilla on kaksi lasta sekä kaksi lastenlasta.[5] Uskonnolliselta vakaukseltaan Moon on katolilainen.[6] Kasteen yhteydessä Moon sai nimen Timotei (kor. 티모테오, Timoteo).[7]
Poliittinen ura
Korruptiosta syytetty Roh teki itsemurhan vuonna 2009. Seuraavana vuonna Moon toimi Roh'n nimeä kantavan säätiön johdossa.[1] Moon päätti jatkaa hänen uraansa ja liittyi Minjoo-puolueen edeltäjän, demokraattiseen yhdistyneeseen puolueeseen, vuonna 2011. Tämän jälkeen hänet valittiin Busanin vaalipiiristä maan parlamenttiin. Vuosina 2015–2016 Moon toimi Minjoo-puolueen puheenjohtajana.[3].
Ensimmäistä kertaa presidentinvaaleihin Moon osallistui vuonna 2012. Tuolloin hän hävisi täpärästi (48,02 % annetuista äänistä) Park Geun-hyelle, josta tuli Etelä-Korean ensimmäinen naispuolinen presidentti.[8][9]
Keväällä 2017, kun Park joutui eroamaan ja maassa oli ennenaikaiset vaalit, Moon valittiin presidentiksi.[4] Moon oli Minjoo-puolueen ehdokas toukokuun 2017 presidentinvaalissa[10]. Hän sai äänistä 41,1 prosenttia, kun toiseksi eniten ääniä, noin 24 prosenttia, keräsi konservatiivien Hong Joon-pyo.[11][12]. Normaalisti Etelä-Koreassa on käytössä kahden kuukauden siirtymäaika väistyvän ja valitun presidentin vallanvaihdoksen yhteydessä, mutta sitä ei sovellettu vuonna 2017, koska Park oli asetettu virkarikossyytteeseen, joten Moon astui virkaansa välittömästi 10. toukokuuta.[13]
Presidenttinä
Huhtikuussa 2017 Moon adoptoi eläinsuojelujärjestön pelastamaan koiran nimeltä Tory, joka oli alkujaan kasvatettu koiranlihatilalla. Koiran adoptoinnilla presidentin oli tarkoitus lähettää tuomitseva viesti koiran lihan syönnille, jonka Etelä-Korean laki toistaiseksi sallii.[14].
Moonin hallitus teki tuntuvan, 16 prosentin, korotuksen maan minimipalkkaan vuonna 2018, jolloin minimipalkka nousi 7 530 woniin tunnilta ehkäistäkseen työssä käyvien köyhyyttä.[15] Vuotta myöhemmin Etelä-Korean työviikko lyhennettiin 68 tunnista 52 tuntiin.[16]
Moonin johtajuus koronaviruspandemian aikana keräsi kiitosta niin Etelä-Koreassa kuin ulkomaillakin. Vuoden 2020 parlamenttivaaleja pidettiin laajalti kansanäänestyksenä Moonin hallituksen koronapolitiikasta.[17]. Moonin johtama Minjoo otti vaaleissa murskavoiton ja sai paikkamäärältään suurimman enemmistön parlamentissa sitten vuoden 1987, jolloin maassa alettiin siirtyä kohti avointa demokratiaa.[18]
Poliittisia näkemyksiä
Moon sanoi presidentinvaalikampanjansa aikana, että ei kannata samaa sukupuolta olevien oikeutta avioliittoon. Hän ei tosin sulkenut pois sitä, että tämä olisi joskus tulevaisuudessa mahdollista Etelä-Koreassa, mutta katsoi juuri nyt ei ole oikea aika keskustella asiasta.[19]
Moon ilmoitti vastustavansa kuolemanrangaistusta ja sanoi, että kyse ei ole siitä, onko se laillinen vai laiton rangaistus huomauttaen samalla, että kuolemanrangaistusta ei ole pantu toimeen maassa yli 20 vuoteen.[20]
Koreoiden yhdistymiseen Moon suhtautuu myötämielisesti ja on pyrkinyt kehittämään pohjoisen ja etelän välistä vuoropuhelua. Lisäksi Moon on halunnut luoda Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välille paremmat suhteet. Vuonna 2018 hän tapasi Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin maiden rajalla.[21] Seuraavana vuonna Moon sanoi, että Korean niemimaan tulisi yhdistyä vuoteen 2045 mennessä.[22].
Kunnianosoituksia
Time nosti Moonin 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listalleen vuonna 2018.[23]
Ulkomaalaisia kunniamerkkejä
Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 2021)[24]
Boyacá-ritarikunta (Kolumbia, 2021)[25]
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 2019)[26]
Siviilimeriitin ritarikunta (Espanja, 2021)[27]
Serafiimiritarikunta (Ruotsi, 2019)[28]
Galleria
Moon tapaamassa Kim Jong-unin
Moon (vasemmalla) buddhalaisessa temppelissä vuonna 2015. Keskellä Kim Moo-sung ja oikealla Cheon Ho-sun.
Moonin valtiovierailu Valkoisessa talossa Donald Trumpin isännöimänä vuonna 2017.
Moon tapaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin Vladivostokissa vuonna 2017.
Moon ja vaimonsa Kim Jung-sook punaisella matolla
.jpg)
_01.jpg)
.jpg)