Monacon Grand Prix 1983

Monacon Prix 1983 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 15. toukokuuta 1983 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Keke Rosberg, jolle voitto oli kauden ainoa ja uran toinen.

Monaco Monacon Grand Prix 1983
5 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1983.
Päivämäärä15. toukokuuta 1983
SijaintiMonacon katurata
RatatyyppiKaturata
Radan pituus3,312 km
Kilpailun pituus76 kierrosta, 251,712 km
SääKostea rata lähdössä
Paalupaikka
KuljettajaRanska Alain Prost
(Ferrari)
Paaluaika1.24,840
Palkintokoroke
VoittajaSuomi Keke Rosberg
(Williams)
ToinenBrasilia Nelson Piquet
(Brabham)
KolmasRanska Alain Prost
(Renault)
Nopein kierros
KuljettajaBrasilia Nelson Piquet
(Brabham)
Kierrosaika1.27,283 (kierroksella 69)

Kilpailu alkoi märissä olosuhteissa ja viidennestä ruudusta startannut Rosberg oli muutamaa lähtöruudukon häntäpään autoa lukuun ottamatta ainoa, joka lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Riski kannatti ja Rosberg nousi nopeasti kärkeen ajaen karkuun muilta. Kilpailussa nähtiin lukuisia keskeytyksiä ja vain seitsemän autoa selviytyi maaliin saakka.

Tulokset

[1]

SijaNroKuljettajaTalliKierroksetAika/keskeytysLähtöruutuPisteet
11 Keke RosbergWilliams-Ford761.56.38,12159
25 Nelson PiquetBrabham-BMW76+ 18,47566
315 Alain ProstRenault76+ 31,36614
427 Patrick TambayFerrari76+ 1.04,29743
54 Danny SullivanTyrrell-Ford74+ 2 kierrosta202
623 Mauro BaldiAlfa Romeo74+ 2 kierrosta131
730 Chico SerraArrows-Ford74+ 2 kierrosta15 
Kesk.6 Riccardo PatreseBrabham-BMW64Elektroniikka17 
Kesk.2 Jacques LaffiteWilliams-Ford53Vaihdelaatikko8 
Kesk.29 Marc SurerArrows-Ford49Kolari12 
Kesk.35 Derek WarwickToleman-Hart49Kolari10 
Kesk.11 Elio de AngelisLotus-Renault49Vetoakseli19 
Kesk.25 Jean-Pierre JarierLigier-Ford32Jousitus9 
Kesk.16 Eddie CheeverRenault30Moottori3 
Kesk.22 Andrea de CesarisAlfa Romeo13Vaihdelaatikko7 
Kesk.28 René ArnouxFerrari6Jousitus2 
Kesk.26 Raul BoeselLigier-Ford3Kolari18 
Kesk.9 Manfred WinkelhockATS-BMW3Kolari16 
Kesk.3 Michele AlboretoTyrrell-Ford0Kolari11 
Kesk.12 Nigel MansellLotus-Ford0Kolari14 
DNQ36 Bruno GiacomelliToleman-Hart  
DNQ8 Niki LaudaMcLaren-Ford  
DNQ7 John WatsonMcLaren-Ford  
DNQ31 Corrado FabiOsella-Ford  
DNQ17 Eliseo SalazarRAM-Ford  
DNQ32 Piercarlo GhinzaniOsella-Alfa Romeo  
DNPQ34 Johnny CecottoTheodore-Ford  
DNPQ33 Roberto GuerreroTheodore-Ford    

Muuta

[2]

Keijo Rosbergin ajo[3]

Keltatautia potenut Keijo Rosberg ampaisi kilpailuun viidennestä lähtöruudusta. Ennen kilpailua hän kertoi keskittyvänsä erityisesti lähtöön, sillä kapealla ja mutkaisella katuradalla ei ollut paljoakaan ohitusmahdollisuuksia. Lähtö onnistui. Rosberg ohitti lähdössä kolme edellään ollutta turboahdettua autoa. Lyhyessä kiihdytyksessä ennen ensimmäistä tiukkaa mutkaa Rosberg tunki oikealta ohi René Arnouxin, Patrick Tambayn ja Eddie Cheeverin. Vain paalupaikalta lähtenyt turbokuljettaja Alain Prost pystyi pitämään Rosbergin takanaan.

Myös Rosbergin rengasvalinta onnistui. Sade oli kastellut radan aamupäivän aikana, mutta Rosberg lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Yksi toisensa jälkeen joutui moni kilpailija hakemaan varikolta kuivan kelin renkaat sadekelin renkaiden tilalle Rosbergin ja hänen tallitoverinsa Jacques Laffiten kiertäessä rataa.

Jo ensimmäisellä kierrokselle Prost ja Rosberg saivat aikaan suuren eron takana tuleviin. Maalisuoralla Rosberg pääsi myös Prostin ohi. Kisan aikana tuli selvästi näkyviin sateen tasoittava vaikutus. Turboahdetut autot eivät pystyneet märällä radalla hyödyntämään tehoylivoimaansa. Kuljettajien taidot ratkaisivat paljon enemmän kuin suuret tehot.

Rosberg kasvatti nopeasti etumatkaansa. Radan vähitellen kuivuessa nousi Laffite toiseksi ja Williamsit saivat kaksoisjohdon. Rosberg alkoi jo runsaan kymmenen kierroksen jälkeen ohitella hitaammin ajavia kierroksella. Kilpailun puolivälissä hänellä oli lähes puolen minuutin kaula Laffiteen ja kolmantena ajava Marc Surer oli jo lähes minuutin päässä. Kärjen osalta kilpailun loppu oli vain sijoitusten varmistelemista. Rosbergin voitto ei ollut kilpailun missään vaiheessa uhattuna, vaikka turbot alkoivat saavuttaa vauhtiaan löysäävää Rosbergia. Maalissa ero hänen ja toiseksi tulleen Piquet'n välillä oli 18,5 sekuntia. Kolmanneksi ajanut Prost jäi yli puoli minuuttia ja neljäntenä maaliin ajanut Tambay oli vielä samalla kierroksella. Rosberg saavutti kilpailussa toisen MM-osakilpailuvoittonsa. Ensimmäinen tuli elokuussa 1982 Sveitsin GP:ssä.

Lähteet