Mikrosatelliitti
Mikrosatelliitti on pienikokoinen satelliitti. Sen painoksi on yleensä määritelty alle sata kilogrammaa (tai painoluokka 10–100 kg).[1][2][3] Termi syntyi 1980-luvulla, kun yliopistot – esimerkiksi Technische Universität Berlin Saksassa, Surrey Englannissa, Weber State Utahissa ja TKK Suomessa – alkoivat rakentaa pieniä satelliitteja lähinnä osana avaruustekniikan jatko-opiskelijoidensa koulutusta.
Termi on mikrosatelliittien nousun ajankohtaan osuva. Mikro ei tässä yhteydessä liity fysiikan miljoonaosaa ilmentävään mikro-etuliitteeseen. Pikemminkin se on viittaus mikrotietokoneeseen, jonka kaupallisia mikroprosessoreita alettiin käyttää näissä avaruusaluksissa. Satelliittien koko on hieman 1980-luvun mikrotietokoneen kokoa suurempi. Monet avaruusajan alun satelliitit olivat nykyisen mittapuun mukaan mikrosatelliitteja.
Alle 500 kilogrammaa painavien pienoissatelliittien kokoluokkaa 100–500 kg nimitetään minisatelliiteiksi. Mikrosatelliitit ovat seuraava kokoluokka (10–100 kg). Vielä pienempiä, kooltaan 1–10 kg painavia satelliitteja kutsutaan nanosatelliiteiksi. Pikosatelliiteista on kyse, jos pienikokoiset satelliitit ovat painoltaan 0,1–1 kg.[1][2][3]
Mikrosatelliitteja
- Sputnik, Neuvostoliitto, 4. lokakuuta 1957, painon mukaan, silloin melkoisen raskas satelliitti
- UOSAT, Surreyn yliopisto, Englanti, 1980-luvultä lähtien
- AMSAT-radioamatöörisatelliitit, Yhdysvallat, Saksa ja niin edelleen, alkaen 1960-luvun alussa
- TUBSAT, BREMSAT, Saksa, yliopistosatelliitteja
- LAPAN-TUBSAT, Indonesian koesatelliitti (yliopistosatelliitti, jossa teknologiansiirtoa Saksasta)
- PWSat, Intian mikrosatelliitti, 2007
- Egyptsat, Egyptin koesatelliitti
- Prospero X-3
- Badr-1
- Astérix
- Mimosa, Tšekki, 2003
- Iceye, Suomi, 2018-, kaupallisten SAR-kaukokartoitussatelliittien konstellaatio
Lähteet
Aiheesta muualla
- Berliinin teknillisen korkeakoulun TUBSAT-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)