Mikio Ueda
Mikio Ueda (jap. 上田幹雄, s. 1. toukokuuta 1995 Ōta, Tokio) on japanilainen raskaansarjan vapaaottelija ja karateka. Hän on Kyokushinin maailmanmestari ja kaksinkertainen Japanin mestari. Ueda päätti kilpakarateuransa 2021, jonka jälkeen hän on otellut vapaaottelussa.
Mikio Ueda | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. toukokuuta 1995 Ōta, Tokio |
Kansalaisuus | ![]() |
Vapaaottelija | |
Aktiivisena | 2022– |
Pituus | 187 cm |
Paino | 108 kg |
Painoluokka | raskassarja |
Kätisyys | oikea |
Taistelutyyli | Kyokushin |
Seura | Brave Gym (2021–) |
Tilastot | |
Ottelut | 3 |
Voitot | 2 |
– tyrmäyksellä | 2 |
Tappiot | 1 |
– tyrmäyksellä | 1 |
Mikio Ueda 上田幹雄 | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1. toukokuuta 1995 Ōta, Tokio |
Kansalaisuus | ![]() |
Kyokushin-ottelija | |
Aktiivisena | 2013–2021 |
Pituus | 187 cm[1] |
Paino | 102 kg[1] |
Painoluokka | raskassarja superraskassarja (2014) |
Kätisyys | oikea |
Vyöarvo | 1. dan[2] |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() | |||
Miesten kyokushin | |||
World Open | |||
![]() | Tokio 2019 | avoin | |
Team World Cup | |||
![]() | São Paulo 2015 | joukkuekumite | |
MM-kilpailut | |||
![]() | Tokio 2017 | -90 kg | |
Japanin mestaruuskilpailut | |||
![]() | Tokio 2018 | avoin | |
![]() | Tokio 2016 | avoin | |
Japanin mestaruuskilpailut | |||
![]() | Osaka 2013 | -85 kg | |
![]() | Osaka 2014 | +85 kg |
Karateura
Ueda saavutti ensimmäisen Japanin mestaruutensa 2013 raskaassasarjassa, kun hän voitti loppuottelussa Koinosuke Ishizakin.[3] Sitä vastoin marraskuussa Japanin avoimenpainoluokan mestaruudesta käyty turnaus päättyi Uedan sijoituttua seitsemänneksi.
Ueda oli 2014 jälleen mukana Japanin mestaruuskisoissa, mutta tällä kertaa hän ottelu superraskaassasarjassa. Ueda eteni loppuotteluun saakka, mutta hävisi mestaruuden Shohei Kamadalle.[3]
Heinäkuussa 2015 hän saavutti MM-kilpailujen joukkueturnauksessa hopeaa, jossa hän kilpaili kumitessa.[4] Marraskuussa Ueda oli mukana World Openissa, jossa hänen turnauksensa päättyi tappioon Djema Belkhodjalle. Hän sijoittui koko turnauksen kuudenneksi.
Ueda saavutti pronssia 2016 Japanin mestaruuskilpailuissa Tokiossa.
Huhtikuussa 2017 Ueda saavutti MM-pronssia raskaassasarjassa, voitettuaan mitalikamppailussa Sota Nakanon.[5] Marraskuussa hän sijoittui neljänneksi Japanin mestaruuskisoissa hävittyään pronssiottelussa Shoki Aratalle.
Ueda saavutti 2018 ensimmäisen Japanin mestaruuden, joka käytiin avoimessa painoluokassa. Hän voitti kolminkertaisen finalistin Shohei Kamadan.
Marraskuussa 2019 Ueda oli toistamiseen mukana Kyokushinin suurimmassa MM-turnauksessa, joka käytiin Tokiossa. Hän eteni kolmipäiväisessä turnauksessa aina loppuotteluun asti. Ueda voitti viimeisenä päivänä Ilja Karpenkon, neljännesvälierissä Maksim Jekimovin, puolivälierissä Konstantin Kovalenkon ja välierissä Andrei Luzinin.[6] Ueda kohtasi loppuottelussa Oleksandr Ieromenkon. Kaksikon välinen kamppailu kesti jatkoaikoineen yhteensä seitsemän minuuttia, kunnes ratkaisua haettiin tameshawarista. Ueda voitti kyseisen murskauskilpailun 23–17 ja saavutti samalla ensimmäisen maailmanmestaruutensa.[7]
Huhtikuussa 2021 Ueda yritti 100 miehen kumitea, mutta epäonnistui kokeessa jalkavamman vuoksi. Hän onnistui ottelemaan 60 ottelua ennen keskeytystä.[8]
Vapaaottelu
Ilmoitettuaan lopettavansa kilpakaraten elokuussa 2021 muutamaa viikkoa myöhemmin syyskuussa Ueda ilmoitti jatkavansa kamppailu-uraansa vapaaottelussa. Hän halusi omien sanojensa mukaan todistaa karaten tehokkuuden vapaaottelussa ja on unelmoinut lapsesta lähtien ottelevansa K–1:ssä.[9] Ueda liittyi Brave Gym vapaaotteluseuraan.[10]
Ueda kävi ensimmäisen ottelunsa 17. huhtikuuta 2022 entistä Pancrasen raskaansarjan mestaria Tsuyoshi Kosakaa vastaan. Hän hävisi Rizin 35 -tapahtumassa käydyn kamppailun koukkulyönnin myötä tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty kaksi minuuttia.[11] Joulukuussa Ueda kohtasi ensimmäistä ammattilaisotteluaan käyvän Mu Jae Songin. Ottelu käytiin Grachan 58 -tapahtumassa, jonka Ueda voitti tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty 12 sekunttia.
Lähteet
1960-luku: 1969:![]() | 1970-luku: 1970:![]() 1971: ![]() 1972: ![]() 1973: ![]() 1974: ![]() 1976: ![]() 1977: ![]() 1978: ![]() 1979: ![]() 2020-luku: 2020:![]() 2022: ![]() 2022: ![]() | 1980-luku: 1980:![]() 1981: ![]() 1982: ![]() 1983: ![]() 1984: ![]() 1985: ![]() 1986: ![]() 1988: ![]() 1989: ![]() | 1990-luku: 1990:![]() 1992: ![]() 1993: ![]() 1994: ![]() 1996: ![]() 1997: ![]() 1998: ![]() | 2000-vuosikymmen: 2000:![]() 2001: ![]() 2002: ![]() 2004: ![]() 2005: ![]() 2006: ![]() 2008: ![]() 2009: ![]() | 2010-luku: 2010:![]() 2012: ![]() 2013: ![]() 2014: ![]() 2016: ![]() 2017: ![]() 2018: ![]() |
1970-luku: 1975:![]() 1979: ![]() | 1980-luku: 1984:![]() 1987: ![]() | 1990-luku: 1991:![]() 1995: ![]() 1999: ![]() | 2000-luku: 2003:![]() 2007: ![]() | 2010-luku: 2011:![]() 2015: ![]() 2019: ![]() | 2020-luku: 2023:![]() |