Mika Illman

Johan Mika Illman (s. 25. toukokuuta 1968 Turku) on suomalainen juristi.^[1]

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: kronologiseen järjestykseen

Illman on erikoistunut sananvapauslainsäädäntöön. Illman on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2005.^lähde?

Illman nimitettiin kesäkuussa 2013 tuomariksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen saman vuoden syyskuusta alkaen, mitä ennen hän toimi yhtenä Suomen kolmestatoista valtionsyyttäjästä.^[2]

Ennen valtionsyyttäjän virkaa hän toimi Espoon kihlakunnansyyttäjänä, jonne hän siirtyi Raaseporin kihlakunnansyyttäjän virasta. Illman on myös toiminut avustavana lakimiehenä helsinkiläisessä asianajotoimistossa, rikosoikeuden assistenttina Helsingin yliopistossa sekä hoitanut auskultoinnin jälkeen kaupunginviskaalin ja apulaisnimismiehen sijaisuuksia Länsi-Uudellamaalla.^[3]

Vuonna 2008 Illman sijoittui toiseksi Electronic Frontier Finlandin Vuoden Isoveli -äänestyksessä. Raati katsoi Illmanin toimien pyrkineen rajoittamaan sananvapautta verkossa "sinnikkäästi, demokratian periaatteista, syyttäjän toimenkuvasta ja teknisistä realiteeteista välittämättä".^[4]

Illmanin isä oli professori Karl-Johan Illman, ja hänen sisarensa on tutkija Ruth Illman.^[5]

• Illman, Mika: Hets mot folkgrupp. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A:262. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2005. ISBN 951-855-240-1. (ruotsiksi)

• Mika Illman ehdottaa pakollisia valvojia nettikeskusteluille: Helsingin Sanomat 13.5.2007, (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 15.5.2007, (Arkistoitu – Internet Archive) Kauppalehti/blogi 15.5.2007.^{[vanhentunut linkki]}
• Netin valvontaa halutaan tiukentaa rasismin pelossa. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 3.7.2008.
• Teleoperaattorit halutaan vastuuseen vihapuheista 19.12.2011. Turun Sanomat. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 19.12.2011.