Messier 78

Messier 78 (tunnetaan myös nimillä M 78 ja NGC 2068) on heijastussumu Orionin tähdistössä. Pierre Méchain löysi sen vuonna 1780, ja Charles Messier lisäsi sen luetteloonsa 17. joulukuuta 1780. Se muistuttaa pientä komeettaa.[3][4] Juuri sellaisten komeettaa muistuttavien sumujen takia Messier keräsi listaansa, jottei sekottaisi sumuja komeettoihin, joista hän oli kiinnostunut.[5]

Messier 78
Kuva on otettu ESO:n La Sillan observatoriossa. Se on yhdistelmä eri tekniikoilla oteista kuvista.
Kuva on otettu ESO:n La Sillan observatoriossa. Se on yhdistelmä eri tekniikoilla oteista kuvista.
Historia
LöytäjäPierre Méchain
Löytöpäivä1780
Muut nimetNGC 2068
Ominaisuudet
Tyyppiheijastussumu
Etäisyys1 600 valovuotta
Koko8 × 6′[1]
Havaitseminen
TähdistöOrion
Rektaskensio05h 46m 45.8s[2]
Deklinaatio+00° 04′ 45″[2]
Suhteellinen kirkkaus8,3[3]

M78:n vieressä on kolme himmeämpää kohdetta, NGC 2064, NGC 2067 ja NGC 2071. M78 on noin 1 600 valovuoden etäisyydellä Maasta. M78 on helposti löydettävissä pienellä kaukoputkella utuisena läikkänä, jonka sisällä on kaksi noin 10 magnitudin tähteä.[1] Nämä tähdet, HD 38563A ja HD 38563B, valaisevat M78:n.[3]

Yllä on kaksi kuvaa 2MASS-projektista (Two Micron All-Sky Survey), jossa vuosina 1997–2001 kartoitettiin infrapunan aallonpituuksilla koko taivaanpallo 99,998-prosenttisesti.[6] Näistä tuloksista on tehty väärävärikuvia yhdistämällä tähtien kirkkaudet väreihin niin, että sininen edustaa J-kaistaa (1,2 mikrometriä), vihreä H-kaistaa (1,6 mikrometriä) ja punainen K-kaistaa (2,2 mikrometriä).[7][8]

Lähteet

  • Christersen, Lars Lindberg & Fosbury, Robert & Hurt, Robert: Kätketty maailmankaikkeus, s. 61, 65, 97. Suomentanut Karttunen, Hannu. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-74-2.
  • Henriksson, Riku; Mäkelä, Veikko: Messierin kohteet, s. 98. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2005. ISBN 952-5329-42-9.

Viitteet

Aiheesta muualla