Merenkulun turvalaite

Merenkulun turvalaite on kulkuväylän merkitsemistä tai muuten vesiliikenteen ohjaamista jaturvaamista varten vesialueelle tai rannalle sijoitettu rakenne laitteineen.^{[1] [2]}

Navigointiin ja väylän merkitsemiseen käytettävien merimerkkien lisäksi merenkulun turvalaitteiksi luetaan myös vesiliikennemerkit ja valo-opasteet.^[3]

Merenkulun turvalaite voi olla kiinteä tai kelluva.^[4]Kiinteitä turvalaitteita, jotka on perustettu kiinteästi joko maalle tai veteen (merenpohjaan), ovat mm. majakat, loistot, linjamerkit (linjataulut), suuntamerkit, apuloistot, muut loistot, reunamerkit, tunnusmajakat, kummelit ja tutkamerkit.^[5]

Kelluvat turvalaitteet, kuten viitat ja poijut, on ankkuroitu pohjaan kettingillä tai köydellä.^[5] Jäät voivat talvella siirrellä kelluvia turvalaitteita pois paikoiltaan.

Väylän merkitsemiseen käytetyt turvalaitteet kertovat väylän sijainnin silmin havaittavasti. Lisäksi useissa turvalaitteissa on tutkaheijastin tai tutkamajakka. Pimeässä navigointia varten suurimmassa osassa turvalaitteista on valoheijastimet. Kauppamerenkulun väylillä tärkeimmät turvalaitteet on varustettu valoilla. Veneväylillä valolaitteita ei pääsääntöisesti käytetä.

Merenkulun turvalaitteet tunnistetaan päivätunnuksen, valotunnuksen, tutkatunnuksen tai värin perusteella. Navigointiin ja yleisen väylän merkitsemiseen tarkoitettu turvalaite merkitään merikartoille.

• 
  Merenkulun turvalaite: vesiliikennemerkki − vesiskootterilla ajo kielletty.
• 
  Vesiliikennemerkkejä käytännössä: aallokon aiheuttamisen kielto ja nopeusrajoitus (km/h).
• 
  Merenkulun turvalaite: valo-opaste − ajo sallittu, sulkuportti on auki, alikulkukorkeus on rajoitettu.
• 
  Kiinteä merenkulun turvalaite: linjataulut.
• 
  Kiinteä merenkulun turvalaite: tutkamerkki.
• 
  Kiinteä merenkulun turvalaite: kummeli.