Anatomia

Oppia eläinten anatomiasta kutsutaan zootomiaksi, oppia kasvien anatomiasta fytotomiaksi ja ihmisen anatomia tutkii ihmisen rakennetta. Vertaileva anatomia taas vertailee eri eläinten sisäistä rakennetta selvittääkseen eri lajien välisiä sukulaisuussuhteita. Anatomia voidaan jakaa makroanatomiaan, joka tutkii esimerkiksi lihasten ja luiden rakenteita sekä mikroanatomiaan, johon kuuluvat histologia ja sytologia. Patologinen anatomia tutkii anatomiassa esiintyviä poikkeavia rakenteita.

Anatomian tutkimusta länsimaissa vaikeutti pitkään uskonnon asennoituminen kuolleiden ruumiiden leikkelyyn, ja siksi esimerkiksi keskiajalla uskottiin naisen kohdun olevan elimistössä ympäriinsä liikuskeleva pussi, joka vain loppuraskauden ajaksi ankkuroituu lantioon. Vasta valistuksen ajalla päästiin todella tutkimaan ihmisen anatomiaa pintaa syvemmältä eli dissektoimalla.

Anatomian tutkijasta käytetään nimitystä anatomi.

Eri eliöille on määritelty anatominen asento, jonka suhteen eri rakenteiden sijainteja kuvaillaan. Esimerkiksi ihminen seisoo anatomisessa asennossa selkä suorassa, jalat hieman harallaan, pää keskilinjassa, kädet hieman sivuilla kämmenpuoli eteenpäin ja sormet irrallaan toisistaan.

Anatomiset tasot ovat tasoja, joiden voidaan kuvitella kulkevan ruumiin läpi. Sagittaalitaso on mikä tahansa taso, joka jakaa ruumiin vasempaan ja oikeaan puoliskoon. Mediaanitaso on sellainen sagittaalitaso, joka jakaa ruumiin täsmälleen keskeltä kahtia. Frontaalitaso on mikä tahansa taso, joka on kohtisuorassa sagittaalitasoon nähden eli jakaa ruumiin etu- ja takaosaan. Horisontaalitaso puolestaan jakaa ruumiin ylä- ja alaosaan. (Katso kuva.)

Seuraavilla latinasta johdetuilla termeillä kuvaillaan anatomiassa eri rakenteiden sijainteja:

• : keskellä (mediaanitasossa) sijaitseva – esimerkiksi nenä sijaitsee mediaalisesti kasvoissa
  • : mediaanitasosta poispäin sijaitseva – esimerkiksi pikkuvarvas on lateraalisin varvas
• : takana sijaitseva
  • : edessä sijaitseva
• : lähempänä oleva – esimerkiksi reisiluun proksimaalipää kiinnittyy lantioon
  • : kauempana oleva – esimerkiksi reisiluun distaalipää on polveen yhteydessä
• : keskus-, keskeisesti sijaitseva
  • : ääreis-, kaukana ruumiin keskustasta sijaitseva (esimerkiksi sydän sijaitsee sentraalisesti, sormet perifeerisesti)
• superficialis: pinnallinen
  • profundus: syvä
• : ylhäällä sijaitseva
  • : alhaalla sijaitseva

Eri ruumiinosien nimistä johdetut adjektiivit tarkoittavat kyseisen ruumiinosan suunnassa olevaa:

• : selänpuoleinen tai kämmenselän tai jalkapöydän puoleinen – vartalossa ja kädessä dorsaalinen on posteriorinen
  • : vatsanpuoleinen
  • : kämmenen puoleinen
  • : jalkapohjan puoleinen
• : kallonpuoleinen – huomaa, että siinä missä ihmisellä vartaloon nähden kraniaalinen rakenne on superiorinen, esimerkiksi sialla kraniaalinen on anteriorinen^[2]
  • : hännänpuoleinen
• : nenänpuoleinen
  • : ohimonpuoleinen
• : kärsänpuoleinen – sanaa käytetään myös ihmisen anatomiassa puhuttaessa aivojen rakenteista

Anatomian termistöön kuuluvat myös erilaisten liikkeiden ja asentojen termit:

• adduktio: lähennys (esimerkiksi käsi tuodaan kiinni kylkeen)
• abduktio: loitonnus
• fleksio: koukistus
• ekstensio: ojennus
• rotaatio: kierto
• lateraalirotaatio: ulospäin kääntäminen
• mediaalirotaatio: sisäänpäin kääntäminen
• dorsifleksio: jalkaterän taivutus ylöspäin
• plantaarifleksio: jalkaterän ja varpaiden taivutus alaspäin
• oppositio: peukalon pään vieminen muiden sormien päiden yhteyteen

• Opas anatomiaan, alkuteos Atlas der Anatomie, Königswinter : Ullman, 2009.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta anatomia.

• Yle Oppiminen: Ihminen