Mariupolin piiritys
Mariupolin piiritys oli Venäjän ja Ukrainan välinen sotilasoperaatio, joka alkoi 25. helmikuuta 2022 Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Mariupolin kaupunki sijaitsee Donetskin alueella Itä-Ukrainassa.[2][3]
| Mariupolin piiritys | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan | |||||||||
.jpg) Saarto | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Tappiot | |||||||||
Ei tietoa | Ei tietoa | ||||||||
Siviiliuhrit | |||||||||
Hyökkääjät eivät alussa kyenneet valtaamaan kaupunkia, mutta pystyivät saartamaan sen.[4]
Venäjän joukot kiristivät hiljalleen saartorengasta edeten kohti kaupunkia ja kaupungissa. Kaupungin pääasiallinen puolustaja on Ukrainan kansalliskaartiin kuuluva äärioikeiston muodostama Azov-pataljoona, nykyisin Azov-rykmentti, joka pitää päämajaansa kaupungissa.[5] Kaupunkiin hyökkäyksessä ovat mukana Venäjän kansalliskaartiin kuuluivat tšetšenialaiset joukot, jotka olivat Tšetšenian johtaja Ramzan Kadyrovin mukaan keihäänkärkenä, ja joita johtaa Kadyrovin luotettu Adam Delimhanov.[6]
Piirityksen aikana Venäjän armeija tulitti kaupunkia raskain asein,[7] mikä aiheutti suuren humanitaarisen kriisin.[8][9][10][11][12] Siviilejä ei kyetty riittävissä määrin evakuoimaan käytännössä jatkuvan tulituksen takia,[13] ja Venäjä pakkosiirsi Mariupolista jonkin verran väkeä Venäjälle.[14] Viimeiset taistelut käytiin Azovstalin terästehtaalla.[15] Mariupolin 11-viikkoisten taistelujen takia kuoli kaupungin pormestarin mukaan yli 20 000 siviiliä.[16]
Taistelun alku
24. helmikuuta Venäjän tykistö pommitti kaupunkia ja väitetään, että 26 ihmistä loukkaantui.[17] Aamulla 25. helmikuuta Venäjän asevoimat etenivät Donetskin kansantasavallan alueelta kohti Mariupolia. Venäjän asevoimat kohtasivat ukrainalaisia joukkoja lähellä Pavlopilin kylää. Ukrainan asevoimat voittivat Venäjän asevoimien joukot. Myös räjähdyksiä kuultiin.[18]
26. helmikuuta Venäjän joukot jatkoivat Mariupolin tykistöpommitusta.[19] Kreikan hallitus ilmoitti, että Venäjän iskuissa Mariupolissa kuoli 10 kreikkalaista siviiliä, joista kuusi kuoli Sartanan kylässä ja neljä Buhasin kylässä.[20]
Aamulla 27. helmikuuta Mariupolin pormestari Boytšenko väitti, että venäläinen panssarivaunukolonna eteni nopeasti Donetskin kansantasavallan alueelta Mariupoliin. Ukrainan asevoimat ilmoittivat myöhemmin, että hyökkäys saatiin torjuttua ja että kuusi venäläissotilasta vangittiin.[21]
Kaupunki pysyi vielä 28. helmikuuta Ukrainan hallinnassa huolimatta siitä, että se oli venäläisten saartamana ja jatkuvasti tykistötulen alla.[22]
Saarto
.jpg)
Saarron alku ja ensimmäiset evakuointiyritykset
1. maaliskuuta Donetskin kansantasavallan päämies Denis Pušilin ilmoitti, että Donetskin kansantavallan joukot olivat lähes kokonaan piirittäneet Volnovah’an kaupungin ja että ne tekisivät saman pian Mariupolille.[23] Vielä samana päivänä mariupolilaisessa siviiliasuntokompleksissa tapahtui suuri räjähdys, joka johtui mahdollisesti rypälepommista.[24] Seuraavana päivänä venäläissotilaat piirittivät Mariupolin ja katkaisivat kaupungin veden, sähkön ja lämmön.[25][26] Satoja kuoli 15 tuntia kestäneen Venäjän pommituksen johdosta,[27] eivätkä kaupungin asukkaat päässeet piirityksen takia kaupungista pois.[26]
Ukrainalaisviranomaiset yrittivät evakuoida kaupungista siviilejä 5. ja 6. maaliskuuta, mutta he joutuivat molemmilla kerroilla keskeyttämään evakuoinnin alkaneen tulituksen takia.[28][12] Venäjä-mieliset ja Ukrainan armeija syyttivät toisiaan evakuoinnin keskeyttäneen tulituksen aloittamisesta.[29] 8. maaliskuuta sekä kaupunkiin yrittänyt avustussaattue että pakenevat siviilit joutuivat tulituksen alle, ja myös vesi- ja viemärilaitoksen pumput olivat poissa käytöstä.[30] 10. maaliskuuta asti kaupungissa käytiin raskain asein jatkuvaa tulitusta ja pommitusta,[31][32] ja Mariupolin kaupunginvaltuuston mukaan 1 200 ihmistä oli kuollut kaupungissa saarron alettua.[32]
10. maaliskuuta Ukraina syytti Venäjää lastensairaalan pommittamisesta.[33][34] Venäläisten mukaan sairaala oli tyhjennetty ja sitä käytettiin tuliasemana.[35][35] Kymmeniä ihmisiä haudattiin joukkohautoihin, koska venäläisten pommitusten jatkuessa normaalit hautajaiset olisivat olleet liian vaaralliset järjestää. Lämpö, sähkö, puhelinyhteys ja kaasu olivat kaupungissa vain joidenkin ihmisten saatavilla.[32] Avustussaattueet joutuivat kääntymään takaisin tulituksen takia.[36] Venäjän mukaan Mariupolin tilanne oli Ukrainan nationalistien syytä, ja että nationalistit pitivät satojentuhansia siviilejä ansassa kaupungissa.[37]
Onnistuneet evakuointiyritykset, saarron jatkuminen ja saarron loppu
14. maaliskuuta 160 yksityisautoa evakuoitui onnistuneesti Mariupolista kohti Berdjanskia humanitaarista käytävää pitkin.[38] Seuraavana päivänä 2000 evakuointiautoa[39] evakuoi Mariupolista noin 20 000 ihmistä.[11] Ukrainan viranomaiset arvioivat, että evakuoinnin jälkeen 350 000 siviiliä oli yhä loukussa kaupungissa ja 2 500 ihmistä oli kuollut piirityksen alettua.[40] 16. maaliskuuta Azov-pataljoonan perustajan ja pääideologin Nikolai Kravtšenkon (tunnettu nimellä "Kruk") ilmoitettiin kaatuneen.[41] Ukrainan sisäministeriön mukaan Venäjän 150. moottoroidun kivääridivisioonan komentaja kenraalimajuri Oleg Mitjajev kaatui.[42]
18. maaliskuuta venäläiset olivat edenneet kaupungin keskustaan, ja 5 000 siviiliä pakeni kaupungista.[43] Teatteriin aiemmin osuneessa iskussa ei kuolonuhreja, yksi loukkaantui vakavasti.[44] 19. maaliskuuta Ukrainan presidentti myönsi Ukrainan sankarin arvonimen 36. erillisen merijalkajäen prikaatin komentajalle eversti Volodymyr Baranjukille ja Azov-erikoisosaston komentajalle majuri Denys Prokopenkolle Mariupolin puolustuksesta.[45] Kaupunginvaltuuston mukaan venäläisjoukot olisivat kuljettaneet väkisin tuhansia siviilejä Venäjälle:[46] Ukrainan mukaan 24. maaliskuuta mennessä jo 15 000 siviiliä oli viety Mariupolista Venäjälle.[46]
20. maaliskuuta venäläisjoukot ilmoittivat Mariupolille, että kaupungilla on 21.3.2022 klo 5.00 asti aikaa antautua ja laskea kaikki aseensa. Kaupungin pormestari Vadym Boitšenko arvioi,kaupungissa on 400 000 siviiliä loukussa ilman sähköä ja ruoka- sekä juomavesivarastojen kerrotaan olevan vähissä.[47] 21. maaliskuuta pormestarin neuvonantaja ilmoitti, ettei kaupunki aio taipua Venäjän vaatimuksiin vaan puolustautua viimeiseen mieheen asti. Myöhemmin varhain aamulla Mariupol hylkäsi Venäjän antautumisvaatimuksen.[48]
7. huhtikuuta venäläiset valvoivat ainakin osaa kaupungin keskustasta.[49] Mariupolin ukrainalainen puolustus oli kukistumassa.[50] 15. huhtikuuta venäläiset valvoivat lähes koko Mariupolia, ja Mariupolin puolustajia oli enää lähinnä Azovstalin terästehtaalla.[51] Venäläiset väittivät vallaneensa Iljitsin terästehtaan.[52] 18. huhtikuuta venäläiset pyrkivät Kremlille uskollisen venäläisen SouthFront-sivuston mukaan pienentämään Azovstalin mottia.[53]
17. toukokuuta loput ukrainalaisista joukoista antautuivat Venäjälle.[54]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- 20 Days in Mariupol / Mariupolin tuho. Ukraina 2023 (Yle Areena, dokumenttielokuva)