Mansikkapaikka
Mansikkapaikka (ruots. Smultronstället) on Ingmar Bergmanin käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalainen elokuva vuodelta 1957.
| Mansikkapaikka | |
|---|---|
| Smultronstället | |
 | |
| Ohjaaja | Ingmar Bergman |
| Käsikirjoittaja | Ingmar Bergman |
| Tuottaja | Allan Ekelund |
| Säveltäjä | Erik Nordgren |
| Kuvaaja | Gunnar Fischer |
| Leikkaaja | Oscar Rosander |
| Pääosat | Victor Sjöström Bibi Andersson Ingrid Thulin Gunnar Björnstrand |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |  Ruotsi |
| Tuotantoyhtiö | Svensk Filmindustri |
| Levittäjä | SF Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 26. joulukuuta 1957 20. maaliskuuta 1959 |
| Kesto | 91 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Elokuvan nimi "smultronstället" viittaa ruotsinkieliseen sanontaan, joka tarkoittaa sitä paikkaa jossa ihminen on onnellisin. Englanninkielinen nimi "Wild Strawberries" ei pidä sisällään tätä merkitystä.
Juoni
Elokuva kertoo iäkkään professorin Isak Borgin (Victor Sjöström) matkasta Lundiin, jossa hänet vihitään riemutohtoriksi. Automatkalla Tukholmasta Lundiin Borg käy tapaamassa vanhaa äitiään (Naima Wifstrand) ja katsomassa entistä kesäasuntoaan. Matkan aikana on vähällä tapahtua kolari.
Borg alkaa mietiskellä omaa kuolevaisuuttaan ja joutuu toistuvasti tuskallisten unien ja pahimpien pelkojensa valtaan. Hän huomaa menneisyydessä tekemiensä ratkaisujen tuoneen elämäänsä vain kylmän tyhjiön, elämän ilman todellista tarkoitusta.[1] Elämän pettymykset palaavat mieleen, nuoruuden rakastetun Saran (Bibi Andersson) menettäminen Sigfrid-veljelle (Per Sjöstrand), oma vaimo Karin (Gertrud Fridh) on uskoton, myös pojan avioliitto miniä Mariannen kanssa (Ingrid Thulin) rakoilee.
Näyttelijät
| Victor Sjöström | … | professori Isak Borg |
| Bibi Andersson | … | Sara |
| Gunnar Björnstrand | … | tohtori Evald Borg, Isakin poika |
| Ingrid Thulin | … | Marianne Borg, Evaldin vaimo |
| Jullan Kindahl | … | Agda, professorin taloudenhoitaja |
| Folke Sundquist | … | Anders |
| Björn Bjelfvenstam | … | Viktor |
| Naima Wifstrand | … | rouva Borg, Isakin äiti |
| Gertrud Fridh | … | Karin Borg, Isakin vaimo |
| Per Sjöstrand | … | Sigfrid Borg, Isakin veli |
| Gunnel Broström | … | rouva Alman |
| Gunnar Sjöberg | … | insinööri Sten Alman |
| Max von Sydow | … | Henrik Åkerman, bensa-aseman omistaja |
| Åke Fridell | … | Karinin rakastaja |
| Sif Ruud | … | Olga-täti |
| Yngve Nordwall | … | Aron-setä |
Vastaanotto
Kriitikon mukaan yksi näkökulma elokuvaan on isän ja pojan suhde: isän poissaolo, pojan haluttomuus isäksi.[1] Tätä aihetta on käsitellyt myös Jörn Donner.[2] Kriitikko tulkitsee isä–poika -suhteet oidipaalisuuden kautta. Hänen mukaansa tähän viittaa kohtaus, jossa Isak haavoittaa kätensä katsellessaan Saran ja veljensä Sigfridin onnea ikkunasta. Myös ulkopuolisuus kulkee elokuvan juonteena ja ilmenee hänen seuratessaan menettämänsä Saran ja Sigfridin onnea ulkopuolisena.[1]
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Mansikkapaikka oli mukana heistä neljäntoista listalla.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat Mansikkapaikan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[5]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Smultronstället, Svensk Filmdatabas (ruotsiksi) (englanniksi)
- Arvostelu: Smultronstället (Elitisti.fi)
- Ingmar Bergman Foundation: Smultronstället (ruotsiksi) (englanniksi)