Louis Daquin
Louis Daquin (30. toukokuuta 1908 Calais – 2. lokakuuta 1980 Pariisi) oli ranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.[1][2] Hän ohjasi romanialaisen Gheorghe Vitanidiksen kanssa elokuvan Ciulinii Baraganului (1957), joka oli ehdolla Kultainen palmu ehdokkaana Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1958.[3][4]
| Louis Daquin | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. toukokuuta 1908 Calais |
| Kuollut | 2. lokakuuta 1980 (72 vuotta) Pariisi |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| uniFrance | |
Daquin oli usissa eri ammateissa ennen hänestä tuli kun vuonna 1932 apulaisohjaaja. Vuonna 1938 hän teki esikoisohjauksensa Peluri (Le Joueur). Hän liittyi vuonna 1941 Ranskan kommunistisen puolueeseen ja liittyi heti sen jälkeen vastarintaliikkeseen jonka toiminnassa hän oli toisen maailmansodan aikana mukana. Yhtenä Daquinin merkittävimmistä töistä pidetään elokuvaa Le Point du jour (1949) joka kertoo hiilikaivosteollisuudessa työskenelevistä ihmisistä joista osa on alaikäisiä. Hänellä oli radikaalien ajatuksiensa takia vaikeuksia saada Ranskassa rahoitusta elokuvilleen 1950-luvulla, ja hän teki vuosikymmenen loppupuolella elokuvia Romaniassa, Itävallassa ja Länsi-Saksassa.[1][5][6]
Valikoitu filmografia
- Peluri (Le Joueur, 1938)
- Kuolleen arvoitus (Le Voyageur de la Toussaint, 1942)
- Premier de cordée (1943)
- Patrie (1945)
- Le point de jour (1949)
- Bel-Ami (Bel Ami, 1954)
- La Foire aux cancres (1963)
- Ciulinii baraganului (1957)
- Viimeinen mahdollisuus (Trübe Wasser, 1960)
Lähteet
Aiheesta muualla
- Louis Daquin Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Travers, James: Le Point du jour (1949) - Louis Daquin FrenchFilms.org. Viitattu 5.7.2023. (englanniksi)