Livermorium
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Livermorium | ||||
| Tunnus | Lv | ||||
| Järjestysluku | 116 | ||||
| Luokka | - | ||||
| Lohko | p-lohko | ||||
| Ryhmä | 16. happiryhmä (ei vahvistettu) | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 2000, Oganesjan et al. (JINR Dubnassa ja Lawrence Livermoren laboratorio) | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (293) | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f14 6d10 7s2 7p4 (ennustettu)[1] | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 32, 18, 6 (ennustettu) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Luultavasti kiinteä | ||||
| Muuta | |||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| CAS-numero | 54100-71-9 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Livermorium, aiemmin väliaikaisesti ununheksium (lat. ununhexium) on IUPACin alkuaineelle 116 antama nimi. Alkuaineen kemiallinen merkki on Lv, aiemmin väliaikaisesti Uuh.
Historia
muokkaa wikitekstiäEtymologia
muokkaa wikitekstiäAlkuaine on nimetty Kaliforniassa sijaitsevan Lawrence Livermore National Laboratoryn mukaan. Laboratorio toimi yhteistyössä venäläisen Joint Institute for Nuclear Researchin (JINR) kanssa, kun aine löydettiin. Laboratorio on saanut nimensä sijaintipaikkansa, Livermoren kaupungin perusteella. Kaupunki puolestaan on nimetty englantilaissyntyisen meksikolais-yhdysvaltalaisen maatilallisen Robert Livermoren mukaan.
Löytäminen
muokkaa wikitekstiäVuonna 1999 Lawrence Berkeley National Laboratoryn tutkijat ilmoittivat löytäneensä alkuaineet 116 ja 118, joka tunnetaan nykyään nimellä oganesson. Muut tutkijat eivät kuitenkaan pystyneet varmistamaan tuloksia, joten väitettä ei voitu todentaa.
Vuonna 2000 Dubnan tutkimuskeskuksessa (JINR) Venäjällä tuotettiin livermoriumia reaktiolla, jossa syntyi myös fleroviumia:
- 248Cm + 48Ca → 296Lv* → 293Lv + 3 n → 289Fl + α
Tämä löytö saatiin varmistettua muissa laboratorioissa vuoteen 2006 mennessä. Vuonna 2011 kemian ja fysiikan kansainväliset järjestöt IUPAC ja IUPAP hyväksyivät ununheksiumin virallisesti osaksi alkuaineiden jaksollista järjestelmää.[2] IUPAC katsoo alkuaineen löytäjiksi Dubnan ja Lawrence Livermoren laboratoriot yhdessä. Alkuaineen löytäjät ehdottivat sille nimeksi livermorium ja tunnukseksi Lv. IUPACin epäorgaanisen kemian jaosto hyväksyi nimen ja tunnuksen vuonna 2011. Tämän jälkeen nimi lähetettiin lausuntokierrokselle, ja IUPAC vahvisti sen.[3][4]
Isotoopit
muokkaa wikitekstiäLivermoriumilla ei ole pysyviä tai luonnossa esiintyviä isotooppeja. Muiden transuraanien tavoin kaikki livermoriumin isotoopit ovat radioaktiivisia. Alkuaineelle tunnetaan neljä isotooppia, joiden massaluvut ovat välillä 290–293. Lisäksi isotoopista 289Lv on maininta kirjallisuudessa, mutta sen olemassaolo on epävarmaa. Isotoopeista pitkäikäisin on 293Lv, jonka puoliintumisaika on noin 80 millisekuntia[a]. Tämä isotooppi hajoaa alfasäteilyä emittoiden flerovium-289:ksi. Kaikkien muiden isotooppien puoliintumisajat jäävät alle 50 millisekunnin. Lisäksi tunnetaan yksi ydinisomeeri 293mLv, jonka puoliintumisaika on samaa luokkaa kuin perustilan isotoopin.[5]
Livermoriumin isotoopit hajoavat yksinomaan alfahajoamisella. Taulukossa on kaikki tunnetut isotoopit, joiden puoliintumisaika on pystytty kokeellisesti mittaamaan tai josta on ainakin arvio (vuonna 2017):[5]
| Isotooppi | Puoliintumisaika | Löytövuosi | Hajoamistyyppi ja intensiteetti[b] |
|---|---|---|---|
| 289Lv[c] | #2 ms[d] | α ? | |
| 290Lv | 8±3 ms | 2004 | α=100 |
| 291Lv | 28±15 ms | 2004 | α=100 |
| 292Lv | 24±12 ms | 2004 | α=100 |
| 293Lv | 80±40 ms | 2004 | α=100 |
| 293mLv | 80±60 ms | 2012 | α=100 |
Lähteet
muokkaa wikitekstiäHuomautukset
muokkaa wikitekstiäAiheesta muualla
muokkaa wikitekstiä- The Royal Society of Chemistry (RSC): Livermorium (englanniksi)
- PeriodicTable: Livermorium (Lv) (englanniksi)
- PubChem: Livermorium (englanniksi)
|
