Liepāja

^[3][4]

Itämeren rannikolla Kuurinmaalla sijaitseva kaupunki mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kerran vuonna 1253. Kalparitaristo perusti Saksalaisen ritarikunnan rajamaille siirtokunnan ja antoi sille nimen Libau vuonna 1263. Liepāja-nimi otettiin käyttöön vuonna 1560.^lähde?

Keskiajalla kauppapaikka tunnettiin latinankielisellä nimellä Liva Portus.^[5] Kuurinmaan kreivi Friedrich Kettler hankki Liepājalle kaupunginoikeudet Puolan kuninkaalta Sigismund III Vaasalta vuonna 1625.^lähde?

Liepāja ja Kuurinmaa luovutettiin Venäjän keisarikunnalle vuonna 1795 Puolan kolmannen jaon yhteydessä. 1800-luvulla Liepājasta (ven. Либава, Libava) tuli Venäjän Baltian alueen tärkein satamakaupunki. Vuonna 1840 tämän Kuurinmaan kuvernementtiin kuuluneen kaupungin väkiluku oli 10 992.^[6]

Liepājan ja Romnyn (Ukrainan Sumyn alue) välinen rautatie avattiin vuonna 1879 ja rakennettiin Liepājan rautatieasema. Merkittävä osuus Venäjän viennistä kulki Liepājan läpi. Vuonna 1900 määrä oli seitsemän prosenttia koko Venäjän viennistä. Vuonna 1906 avattiin suora laivayhteys Yhdysvaltoihin, jonne lähti Liepājan kautta yli 40 000 siirtolaista vuodessa.^lähde?

Liepājan satamassa kävi vuonna 1913 noin 1 783 laivaa, ja sataman kautta kulki Venäjälle arviolta 1 548 119 tonnia rahtia.^lähde?

Latvian ensimmäisen itsenäisyyden aikana Liepāja toimi pääkaupunkina puoli vuotta, koska väliaikaishallitus oli paennut laivalla Riiasta. Liepāja on varuskunta- ja valakaupunkina läheisesti kytköksissä Suomen jääkäriliikkeen historiaan.Suomalaisten jääkärien muistolaatta on Pyhän Kolminaisuuden kirkossa.^lähde?

Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli vuorotellen Neuvostoliiton ja Saksan joukkojen miehittämä.^lähde?

Liepāja (jidd. ‏ליבאַװע‎) oli aikoinaan merkittävä juutalaiskeskus, jossa asui ennen toista maailmansotaa yli seitsemäntuhatta juutalaista. Lähes koko yhteisö tuhottiin kaupungin jouduttua saksalaisten joukkojen haltuun 29. kesäkuuta 1941. Suurin joukkosurma tapahtui kaupungin ulkopuolella Šķēden dyyneillä joulukuun puolivälissä 1941, jolloin Einsatzgruppe A ja Latvian poliisi teloittivat yli 2 700 juutalaista ja muuta kolmen päivän aikana. Loputkin siirrettiin sodan loppuvaiheissa tuhoamisleireille Auschwitziin ja Stutthofiin.^[7]

Kaupungissa oli sodan päättyessä vain kourallinen juutalaisia^[8], eikä heidän ennen sotia kukoistanut kulttuurinsa ole sittemmin koskaan toipunut holokaustista.^lähde?

Katso myös: Liepājan joukkomurhat

Neuvostoliiton liitettyä Latvian itseensä sieltä karkotettiin noin tuhat ihmisiä Siperiaan, ja monet pakenivat Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Länsi-Eurooppaan. Neuvostomiehityksen aikana Liepāja oli suljettu kaupunki, jonne pääsi vain kulkuluvalla. Neuvostoarmeija perusti Liepājaan Baltian laivaston päätukikohdan, ja kaupunki suljettiin täysin yleisöltä 1960-luvun lopulla. Koko kaupunki oli sotilasaluetta, ja 26 000 armeijan henkilökuntaan kuuluvaa asui siellä.^lähde?

Latvian itsenäistyttyä 1991 alkoi Liepāja avautua ja kehittyä, ja kaupungin ennen sotaa vilkas kauppasatama avattiin jälleen. Viimeiset venäläiset joukot lähtivät 1994, ja 1997 Liepājassa avattiin verotuksellisin keinoin erikoiskohdeltu vapaakauppavyöhyke. Entinen Puna-armeijan sotilastukikohta Karosta on nykyään avoinna yleisölle.^lähde?

• 
  Näkymä torilta.
• 
  Vanha kauppahalli.
• 
  Keskustan kävelyaluetta.
• 
  Katolinen Pyhän Josefin katedraali.
• 
  Pyhän Annan kirkko.
• 
  Karostan ortodoksikatedraali kaupungin pohjoisosassa.
• 
  Liepājan yliopistoa.
• 
  Kaupungin rautatieasema.
• 
  Metallitehtaan piippu.
• 
  Liepājan Metalurg jalkapallojoukkueen pelaajia.
• 
  Itämeren hiekkarantaa.
• 
  Postimerkki kaupungin kunniaksi (2004).

• Matkaopas aiheesta Liepāja Wikimatkoissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liepāja Wikimedia Commonsissa

• Liepājan viralliset sivut