Laureano Gómez
Laureano Eleuterio Gómez Castro (1889–1965) oli kolumbialainen poliitikko. Hän toimi pitkään konservatiivipuolueen johtajana ja maansa presidenttinä vuosina 1950–1953. Oppositiojohtajana toisen maailmansodan aikana hän arvosteli kärkkäästi presidentti Alfonso López Pumarejon ulkopolitiikkaa ja henkilöä ja joutui siitä vankilaan, mikä laukaisi mellakoita Bogotássa.[1]
| Laureano Gómez | |
|---|---|
.jpg) | |
| Kolumbian 18. presidentti | |
| Edeltäjä | Mariano Ospina Pérez |
| Seuraaja | Gustavo Rojas Pinilla |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. helmikuuta 1889 Bogotá, Kolumbia |
| Kuollut | 13. heinäkuuta 1965 (76 vuotta) Bogotá, Kolumbia |
| Puoliso | María Hurtado Cajiao (1916–1965) |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Conservador de Colombia |
Omalla presidenttikaudellaan Gómez totetutti tiukan oikeistolaista politiikkaa ja leikkasi edeltäjiensä luomia tasa-arvomalleja. Ammattiliitot kiellettiin, lehdistöä sensuroitiin, tuomioistuimia ohjattiin eikä oppositio päässyt kongressivaaleihin. Vuoteen 1953 mennessä valmisteltua uutta perustuslakia on kuvattu "neofasistiseksi". Vainot kohdistuivat etenkin liberaalioppositioon, joita Gomez kutsui kommunisteiksi. Hurjimmillaan sen edustajia surmattiin tuhat kuukaudessa.[2]
Gómez antoi vuonna 1951 vallan terveyssyistä tilapäisesti varapresidentilleen, ja kun hän yritti paluuta, liberaalien, maltillisen oikeiston ja armeijan joukot syrjäyttivät hänet ja maahan tuli sotilashallitus, jonka johdossa oli Gustavo Rojas Pinilla.[2]
Vuonna 1958 Gómez ja entinen liberaalipresidentti solmivat liiton väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. He perustivat Kansalliseksi rintamaksi kutsutun organisaation ja sopivat vallanjaosta. Kansallinen rintama hallitsi maata vuoteen 1978 asti.[3]