Laulava sydän

vuoden 1948 elokuva
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta vuodelta 1948. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu Laulava sydän.

Laulava sydän on Edvin Laineen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1948.

Laulava sydän
OhjaajaEdvin Laine
KäsikirjoittajaToivo Kauppinen
TuottajaT. J. Särkkä
SäveltäjäToivo Kärki
KuvaajaKalle Peronkoski
LeikkaajaArmas Vallasvuo
LavastajaKarl Fager
PääosatTauno Palo
Eila Peitsalo
Mirjami Kuosmanen
Annika Sipilä
Valmistustiedot
ValmistusmaaSuomi
TuotantoyhtiöSuomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta1948
Kesto71 min
Alkuperäiskielisuomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Musiikkipitoisen elokuvan käsikirjoitus on Toivo Kauppisen. Laulujen sanat on kuitenkin kirjoittanut Kerttu Mustonen, joka kuului tuon ajan johtaviin sanoittajiin.[1] Elokuvan musiikin sävelsi Toivo Kärki, ja Tauno Palon laulamista lauluista neljä levytettiin, tunnetuimpana nimikappale [2] .

Elokuva kertoo sodassa haavoittuneesta pankkivirkailijasta (Tauno Palo), joka on jäänyt riippuvaiseksi lääkkeistä. Vaimo pettää häntä, mutta hän löytää elämänhalun iskelmalaulajana. Löytyy myös uusi rakkaus,[3] sairaalassa häntä hoivaava sisar hento valkoinen.[4]

Näyttelijät

 Tauno Palo  kamreeri Aarno Harjus alias laulaja Con Amore 
 Eila Peitsalo  sairaanhoitajatar Rauni Verkkola 
 Mirjami Kuosmanen  Niina Harjus 
 Annika Sipilä  Annika Harjus 
 Ossi Elstelä  komisario Viljami Erä alias säveltäjä E. Viljami 
 Elna Hellman  Anna 
 Wilho Ilmari  Lääkäri 
 Joel Asikainen  etsivä Richard Kuusimaa 
 Carl-Erik Creutz  Radiokuuluttaja 
 Ville Salminen  Matkakirjailija Håkansson 
 Topo Leistelä  Yleisradion kapellimestari 
 Martti Katajisto  Konstaapeli 
 Henie Raichi  tarjoilijatar 
 Vili Järe  Yleisradion virkailija 
 Olga Tainio  kassanhoitajatar 
 Kauko Kokkonen  pankinjohtaja 
 Rauha Rentola  Yleisradion virkailija 
 Aarne Laine  potilas sairaalassa 
 Ilmari Peitsalo  Yleisradion vahtimestari 
 Ida Salmi  Lydia, sairaanhoitajatar 
 Nisse Mikander  hotellipoika 
 Jussi Snellman  lääkäri 
 Ossi Korhonen  johtaja 
 Leevi Linko  1. etsiväkokelas 
 Mauri Jaakkola  2. etsiväkokelas 
 Tarmo Manni  3. etsiväkokelas 

Tuotanto

Tuottaja T. J. Särkkä oli löytänyt Laulavan sydämen Eila Peitsalon lehti-ilmoituksella. Hän piti tämän roolisuoritusta niin hienona, että halusi Peitsalon uuteenkin elokuvaan Irmeli, seitsentoistavuotias (1948).[1]

Arviot

Aikalaisarvioissa elokuva sai kiitosta musiikkielokuvana ja komediana, mutta yleisesti huomautettiin, että elokuvan traagiset ainekset jäivät liian kevyelle käsittelylle. Tulos olisi ollut parempi, jos se olisi pysynyt johdonmukaisesti kevyessä linjassaan. Syyksi epäiltiin kiirettä. Elokuvan valopilkuksi nostettiin lapsinäyttelijä Annika Sipilä.[5]

Myöhemmässä arviossa on sanottu, että elokuva on oudon toimiva yhdistelmä musiikki-iloittelua, tiivistä jännitysnäytelmää ja sotavuosien jälkeisiä tuntoja purkavaa aikalaisdraamaa. Ossi Elstelän roolisuoritus saa kiitosta.[6]

Lähteet