Lattapersikka
Lattapersikka[1] (Prunus persica var. platycarpa) on persikan litteähedelmäinen muunnos. Litteä muoto johtuu yhdestä geenistä, ja ominaisuus periytyy jälkeläisille vallitsevasti. Alkuperämaassaan Kiinassa lattapersikka on tunnettu jo pitkään, mutta sen laaja kaupallinen tuotanto on käynnistynyt vasta 1980-luvulla Yhdysvalloissa alkaneen jalostustoiminnan myötä.
Kuvaus
Lattapersikan hedelmä on muodoltaan litteämpi kuin tavallisen persikan. Kivi on pieni ja sekin on litistynyt.[2]
Alkuperä ja historia
Lattapersikka, samoin kuin itse persikka lajina, on peräisin Kiinasta.[3] Vuodelta 1081 peräisin olevassa Luoyang hua mu ji -teoksessa mainitaan 30 muunnosta persikasta, joista yksi oli lattapersikka, pan tao.[4]
Kiinasta lattapersikka tuotiin myöhemmin muihin maanosiin. 1800-luvulla se saapui ainakin Australiaan, Yhdysvaltoihin ja Englantiin.[5][6] 1980-luvulle asti lattapersikan viljely oli melko rajoittunutta, koska puiden kylmänkestävyys ja hedelmien säilyvyys oli heikkoa.[7] Etelä-Euroopassa lattapersikan viljely oli mahdollista, mutta 1990-luvulle asti se oli pienimuotoista viljelyä kotitalousten omaan käyttöön.[8] Esimerkiksi Sisiliassa on harjoitettu lattapersikan (paikalliselta nimeltään tabacchiere) perinteistä viljelyä noin vuodesta 1950.[5][7]
1980-luvulla Catherine Bailey ja L. Fredric Hough kehittivät Yhdysvalloissa uuden lattapersikkalajikkeen.[9] Starks Nursery kaupallisti lajikkeen nimellä ’Stark Saturn’. Uusi lajike oli aiempia lattapersikoita kylmänkestävämpi ja parempilaatuinen, ja se innoitti myös uusien jalostushankkeiden luomista niin Yhdysvalloissa kuin muissakin maissa.[5][7][9] Lattapersikkaan keskittyviä jalostusohjelmia toteutettiin muun muassa Ranskassa, Italiassa ja Kiinassa.[5] ’Stark Saturn’ oli valkomaltoinen lajike, mutta osa uudemmista lattapersikoista on keltamaltoisia, kuten italialainen ’UFO’-lajikesarja.[8][9]
2000-luvun alussa lattapersikan suosio kasvoi Espanjassa, josta on tullut lattapersikan tärkeimpiä tuottajamaita Kiinan ohella.[5][10] Lattapersikan yleistyminen on muuttanut merkittävästi Espanjassa viljeltävien persikkalajikkeiden valikoimaa, ja lattapersikat ovatkin osin korvanneet perinteisempiä persikkalajikkeita.[8][11] Merkittävin tuotantoalue on Murcia, jossa kolme viljellyintä lattapersikkalajiketta ovat italialaiset ’UFO 3’ ja ’UFO 4’ sekä ranskalainen ’Sweet Cap’.[8] Vuonna 2007 alkoi myös espanjalainen jalostusohjelma, jonka tulos on ’Siroco’-lajikesarja.[11] Kovaa kysyntää seurannut tuotannon lisääminen on aiheuttanut maaperän huonontumista sekä maan tiivistymistä ja eroosiota.[12]
Geneettinen tausta
Geneetikko James W. Lesley (1888–1982) oli ensimmäinen, joka selitti lattapersikan litteän muodon geneettistä taustaa.[5][13] Vuonna 1940 julkaistussa tutkimuksessa hän totesi, että litteä muoto on monogeeninen ominaisuus, joka noudattaa mendelististä periytymismallia. Litteä muoto on dominantti pyöreään nähden. Myöhemmät tutkijat ovat selvittäneet muun muassa geenin lokusta, joka on kromosomin 6 loppupäässä.[5]