Laivaluettelo

Iliaassa esiintyvä luettelo antaa kuvan kaupunkivaltioiden muodostamasta yhteiskunnasta, jonka pääasiassa Manner-Kreikassa sijaitsevia kuningaskuntia johtavat asemansa perineet kuninkaat ja jotka muodostavat löyhän liittouman ylipäällikkönsä Mykenen kuninkaan johdolla. Tällaisena se vaikuttaa vastaavan nimenomaan esihistorian mykeneläistä kautta eli Kreikan myöhäistä pronssikautta, ei Homeroksen aikaa, jolloin yhteiskunta oli kokenut suuria muutoksia ja pääheimoja olivat doorilaiset ja joonialaiset.

Laivaluettelo nähdään usein joonialaisena versiona varhaisemmasta luettelosta, joka saattaa palautua ainakin jossakin määrin varhaisempiin aikoihin. Perinteisen, 1900-luvun alkupuolella vallalla olleen näkemyksen mukaan luettelo ei ole peräisin Homerokselta tai ylipäätään samalta henkilöltä, joka kokosi tai runoili muun Iliaan. Sen sijaan se olisi syntynyt jo paljon ennen Homerosta ja palautuisi mykeneläiselle kaudelle tai sitä välittömästi seuranneelle niin kutsutulle submykeneläiselle kaudelle.^[4][3][5] Esimerkiksi Denys Page on seurannut Milman Parryn teoriaa homeerisen runouden kehityksestä ja katsoo, että luettelo edustaa Homerosta edeltänyttä suullista, muistinvaraista runoutta, joka on liitetty osaksi Homeroksen eeposta.^[6][7]

Perinteistä näkemystä on perusteltu sillä, että luettelo vaikuttaa esittävän Kreikan sellaisena, kuin se on oli mykeneläisen ajan lopulla noin 1200 eaa., noin 400–500 vuotta ennen Homerosta. Tämä näkyy muun muassa siinä, että luettelo kuvaa kaupunkeja, jotka lakkasivat olemasta asuttuja, kun mykeneläinen aika päättyi. Klassisen kauden ja myöhempien aikojen maantieteilijät eivät enää tienneet, mihin kaikilla paikoilla viitattiin. Näkemyksen tueksi on myös huomautettu, että luettelo vaikuttaa muuhun runoelmaan verrattuna irralliselta ja runoutena huonolta.^[4][8]

J. V. Lucen mukaan luettelo olisi syntynyt aikaisintaan noin 1150 eaa. eli jonkin verran Troijan sodan päättymisen perinteisen ajoituksen jälkeen. Se olisi selvinnyt suullisessa muodossa läpi niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen.^[3] Eräiden tutkijoiden mukaan se on saattanut säilyä erillisenä siitä Troijan sotaa käsittelevästä kertomuksesta, joka muodostaa Iliaan rungon, ja se on liitetty kertomukseen Iliaan kokoamisvaiheessa, mahdollisesti Homeroksen toimesta, ja saanut tällöin lopullisen muotonsa.^[3] Edzard Visserin mukaan varhaisempiin aikoihin palautuva aineisto olisi säilynyt ennen kaikkea heeros-myyttien välityksellä, ja tullut myöhemmin osaksi eeppistä runoelmaa.^[9]

Mikäli luettelo on luotettava, se on harvinainen yhteenveto varhaisen Kreikan geopoliittisesta tilanteesta joskus myöhäisen pronssikauden ja 700-luvun eaa., Homeroksen oman ajan, välillä. Luettelo antaa kuvan siitä, mitkä kaupungit ovat tuohon aikaan olleet merkittäviä, ja minkälaisia valtakuntia ne ovat muodostaneet. Myös kuninkaiden nimillä saattaa olla jonkinlaista pohjaa historiassa. Luettelon suuri yhdenpitävyys historiallisen maantieteen kanssa ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että kyseiset valtakunnat olisivat kuninkaidensa johdolla todella yhdistäneet voimansa yhdellä sotaretkellä. Toiseksi, luettelon kuvaus sotajoukon suuruudesta ja kunkin alueen lähettämien laivojen määrästä on todennäköisesti liioiteltu, ja saattaa kuvata lähinnä valtakuntien keskinäisiä voimasuhteita.^[7]

Myöhemmin perinteinen näkemys luettelosta on myös kyseenalaistettu, ja tutkijat ovat olleet erimielisempiä siitä, missä määrin luettelon sisältö on todella peräisin pronssikaudelta, missä määrin siinä on myöhempää Homerosta edeltävää aineistoa geometriselta kaudelta, missä määrin se on Homeroksen itsensä muovaama ja missä määrin sitä on mahdollisesti muokattu myös hänen jälkeensä vielä arkaaisella kaudella ennen Iliaan tekstimuodon vakiintumista. Tutkimuksen edetessä on huomautettu, ettei luettelo välttämättä kuvaa mykeneläistä aikaa niin täsmällisesti kuin aiemmin on ajateltu.^[4] Myös luettelon arvoa ja muotoa Homeroksen ajan runoutena on puolustettu. John Crossettin mukaan luettelolla on eepoksessa dramaattinen tehtävä ja tämän mukainen sijainti.^[8] Visser huomauttaa, että luettelo on täysin yhteensopiva sen säeimprovisaatiomenetelmän kanssa, jolla muukin Ilias on runoiltu.^[9]

Erään teorian mukaan laivaluettelo on saattanut olla alun perin peräisin Boiotiasta, josta luettelo myös alkaa. Tällaisena sitä voi verrata boiotialaisen Hesiodoksen teosten (Jumalten synty, Naisten luettelo) runomuotoisiin luetteloihin. Tästä voidaan päätellä, että luettelot ovat ainakin jossakin vaiheessa olleet suosiossa antiikin kreikkalaisessa runoudessa.^[10][4] Luettelossa esiintyy sekä mahdollisesti mykeneläiseen kreikkaan palautuvia sanamuotoja että joonialaisen murteen mukaisia sanamuotoja. Seka paikannimistä että henkilönnimistä monet palautuvat varhaisempiin aikoihin. Luettelossa esiintyvät luvut voivat hyvin olla samalta ajalta kuin muukin luettelo, vaikka erityisesti niitä on epäilty myöhemmäksi ”liioitteluksi”;^[10] ei vähiten siksi, että sotajoukko on paitsi epäuskottavan suuri myös tarpeettoman suuri Troijan kukistamiseen.^[7]

»Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, kaiken katsojat, tietäjät oi, jumalattaret ylhät — meillepä vain huhu kulkee, meill' ei tietoa muuta — ketkä akhaijein muut oli päälliköt, valtiahatkin. [...] Laivain päälliköt virka jo, virsi, ja paljous laivain.^[11]»

Iliaan luettelo käsittää 29 joukko-osastoa, joita johti 46 sotapäällikköä ja joihin kuului yhteensä 1 186 laivaa. Luettelo kuvaa päälliköt sotaretken alussa; myöhemmin näissä tapahtui muutoksia. Boiotialaisten laivoissa kerrotaan olleen 120 miestä kussakin ja Filokteteen johtamissa laivoissa 50 miestä kussakin.^[1] Thukydides tulkitsee Homeroksen esittäneen näin suurimman ja pienimmän miehistön koon.^[12] Tällä tavalla laskettuna koko Troijaan lähteneen sotajoukon suuruus olisi ollut noin 59 300–142 320 miestä. Thukydideen mukaan kaikki nämä miehet voidaan nähdä yhtä aikaa sekä soutajina että sotilaina.^[12][13]

Sotajoukkoon kuuluneisiin viitataan erilaisilla kansallisuusnimillä, ja heidän kotipaikoikseen mainitaan nimeltä 164 eri kaupunkia ja lisäksi muita paikkoja.^[3] Suurin osa näistä paikoista tunnetaan, ja samoin tiedetään, että ne olivat asutettuina myöhäisellä pronssikaudella. Luettelo voidaan jakaa alueittain viiteen jaksoon, jonka kunkin sisällä edetään maantieteellisesti vierekkäiseltä alueelta toiselle: 1) Keski-Kreikka Boiotiasta Attikaan; 2) Peloponnesos; 3) Luoteis-Kreikka Jooniansaarilta Aitoliaan; 4) Kreeta ja Dodekanesian saaret; sekä 5) Thessalia. Esimerkiksi Boiotia on kuvattu kiertäen sen ympäri lännestä alkaen myötäpäivään ikään kuin Theba keskipisteenä, jota ei kuitenkaan mainita, ilmeisesti siksi, että sen mykeneläinen palatsikeskus Kadmeia oli tuhoutunut jo ennen Troijan sotaa. Thessaliasta puolestaan on kuvattu ensin eteläosa lännestä itään ja sitten pohjoisosa jälleen lännestä itään. Järjestys on kussakin tapauksessa todennäköisesti auttanut runonlaulajaa muistamaan paikat helpommin. Se, miten kaupungit on lueteltu ryhminä ja samoissa säkeissä vastaa melko hyvin kaupunkien keskinäistä sijaintia ja luonnonmaantiedettä.^[14]

Luettelo ei ole täydellinen kuvaus mykeneläisestä maailmasta, vaan valikoiva. Visserin mukaan luetteloon päästäkseen kaupungin on täytynyt olla merkittävä sekä maantieteellisesti että mytologisesti.^[9] Lisäksi luettelosta puuttuu merkittäviä alueita, jotka olivat kreikkalaista maailmaa Homeroksen aikana, mutta eivät luettelon kuvauksen perusteella vielä mykeneläisellä ajalla: esimerkiksi Joonian, Suur-Kreikan ja Kyrenen siirtokunnat eivät näy luettelossa, eivätkä Pohjoisen Egean saaret ole vielä kreikkalaisia; myös Kykladit puuttuvat luettelosta syystä, jota ei tunneta.^[15]

Troijan sotaan purjehtineiden laivojen luettelo esiintyy myös Pseudo-Apollodoroksen teoksessa Bibliotheke. Apollodoros luettelee 30 joukko-osastoa, joilla on 43 johtajaa ja yhteensä 1 013 laivaa.^[17] Hyginus puolestaan luettelee 245 laivaa.^[18]

• Homeros: Ilias. Suomentanut Otto Manninen. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies, selitykset O. E. Tudeer ja Lauri O. Th. Tudeer. 7. painos (1. painos 1919). Laatukirjat. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-16156-X.

• Allen, Thomas William: The Homeric Catalogue of Ships. Georg Olms Verlag, 1921. ISBN 3487420597.
• Austin, J. N. H.: Catalogues and the Catalogue of Ships in the Iliad. Berkeley: University of California Press, 1965.
• Page, D. L.: History and the Homeric Iliad. Berkeley: University of California Press, 1959.
• Visser, Edzard: Homers Katalog der Schiffe. Stuttgart: Teubner, 1997. ISBN 3-519-07442-7.

• Mapping the Catalogue of Ships – Laivaluettelon paikkojen kartoitusprojekti. University of Virginia Library. (englanniksi)