Löfvenin II hallitus

Syyskuussa 2018 pidettyjen valtiopäivävaalien jälkeen valtiopäiväpaikkojen jakautuminen osoittautui haasteelliseksi hallitusneuvottelujen kannalta, sillä ruotsidemokraattien korkean kannatuksen vuoksi perinteiset punavihreä blokki ja keskustaoikeistolainen allianssi eivät kumpikaan voineet yksin muodostaa enemmistöä valtiopäivillä.^[6] Valtiopäivävaalien jälkeen uuden vaalituloksen mukainen valtiopäivät äänesti 24. syyskuuta puhemiehekseen maltillisen kokoomuksen Andreas Norlénin, joka voitti vastaehdokkaansa sosiaalidemokraattien Åsa Lindestamin äänin 203–145.^[7] Seuraavana päivänä valtiopäivät äänesti Löfvenin hallituksen epäluottamuksen puolesta äänin 204–142. Tämä tarkoitti, että puhemies joutuu käynnistämään prosessin hallitustunnustelijan valitsemiseksi ja pääministeriehdokkaan löytämiseksi.^[8]

Ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi valittiin 2. lokakuuta 2018 maltillisten puheenjohtaja Ulf Kristersson. Koska hänen edustamansa oikeistoallianssin tuki ei riittäisi pääministeriäänestyksessä, Kristerssonin olisi haettava tukea hallitukselleen joko punavihreän vasemmiston blokista tai ruotsidemokraateilta.^[9] Kahden viikon tunnustelujakson aikana hän pyrki luomaan yhteyttä sosiaalidemokraattien kanssa, mutta linjaerot olivat liian suuria hallitusyhteistyölle. Hän ehdotti myös pelkästään maltillisten ja kristillisdemokraattien minihallitusta, joka hakisi tukea äänestys kerrallaan muilta puolueilta.^[10]

Kristerssonin epäonnistuttua Norlén antoi hallitustunnustelijan tehtävän luottamusäänestyksessä hyllytetylle Löfvénille. Hänkin pyrki oikeistoa ja vasemmistoa rajaavan blokkirajan rikkomiseen eikä halunnut ottaa ruotsidemokraatteja mukaan hallitustunnusteluihin.^[11] Myöskään Löfven ei kahden viikon määräajan kuluessa onnistunut hankkimaan riittävästi kannatusta pääministeriydelleen, minkä jälkeen puhemies Norlén ei enää valinnut suoraan uutta hallitustunnustelijaa.^[12]

Varsinaisten hallitustunnustelujen määräaikaa ei ole rajattu Ruotsin laissa mitenkään, mutta puhemiehellä on neljä yritystä esittää pääministeriä valtiopäiville. Jos yksikään ehdokkaista ei tule valituksi, on järjestettävä uudet parlamenttivaalit. Tämän vuoksi Norlén päätti tuoda ehdokkaan valtiopäivien äänestettäväksi ja arvioi maltillisten Kristerssonilla olevan parhaat edellytykset tulla valituksi.^[13]

Kristerssonin kaaduttua pääministeriäänestyksessä Norlén päätti asettaa keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööfin hallitustunnustelijaksi. Lööfin tarkoitus ei ollut kuitenkaan koota ympärilleen hallitusta vaan toimia viestinvälittäjänä vasemmiston ja oikeiston rajan yli kompromissien löytämiseksi.^[5]

Löfvenin II hallitus kaatui 21. kesäkuuta 2021 opposition epäluottamusäänestykseen, jonka taustalla oli kiista vuokrasääntelyn höllentämisestä.^[14] Pääministeri Löfven ilmoitti erostaan 28. kesäkuuta, minkä jälkeen hallitus jatkoi toimitusministeristönä uuden hallituksen muodostamiseen saakka.^[15]

• Ruotsin hallituksen sivusto (ruotsiksi, englanniksi)