Kyzylkum

Kyzylkum^[1] (uzb. Qizilqum,^[2] kaz. Қызылқұм, Qyzylqūm^[3]) on hiekka-aavikko Amudarja- ja Syrdarjajokien välisellä alueella Uzbekistanissa ja Kazakstanissa sekä osittain Turkmenistanissa^[2][4]. Sen nimi tarkoittaa ”punaista hiekkaa”^[5].

Turanin alangolla sijaitseva Kyzylkum rajoittuu luoteessa Araljärveen,^[2][4] idässä Nurotavuoriin ja kaakossa Zarafshonjoen laaksoon^[6]. Sen pinta-ala on 300 000 neliökilometriä. Aavikko on etupäässä tasankoa, jonka keskikorkeus on luoteessa 53 ja etelässä ja kaakossa 300 metriä merenpinnasta. Alueella on laskujoettomia syvänköjä, entisiä joenuomia ja yksittäisiä jäännösvuoria kuten Bo‘kantov (764 metriä), Quljuqtov (785 metriä) ja Tomditov (922 metriä).^[2][4]

Suuren osan aavikosta muodostavat pääosin kiinteät länsi-itäsuuntaiset hiekkaharjut ja -dyynit sekä lähinnä asutusten luona puolikuun muotoiset liikkuvat barkaanit. Lisäksi on tasaisia hiekka- ja savimaita sekä jokien tuomia hietasavi- ja hiesumaita.^[2][4]

Alueella vallitsee mannerilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa nollasta –9:ään ja heinäkuussa 26–29 astetta. Vuotuinen sademäärä on 80–160 millimetriä. Sateita saadaan etupäässä keväällä ja talvella. Pysyviä vesistöjä ei ole.^[2][4]

Aavikon kuumuuteen ja kuivuuteen sekä suolapitoiseen maaperään sopeutuneita kasveja ovat saksaulit, otakilokit, tatarkasvit, marunat, tamariskit ja sarat. Eläinkuntaan kuuluvat kuhertajagaselli, saiga, aavikkokissa, hiekkakissa, kettu ja susi sekä monet jyrsijät, matelijat ja lintulajit.^[2][4] Etelässä Amudarjan rannalla sijaitsee 103 neliökilometrin laajuinen Kyzylkumin luonnonpuisto^[2].

Alueella harjoitetaan karjanhoitoa (lähinnä villa- ja karakullampaita). Kaivosteollisuus tuottaa marmoria, grafiittia, turkoosia, kultaa ja uraania. Etelässä on Gazlin maakaasukenttä.^[2][4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyzylkum Wikimedia Commonsissa