Kuiseb
Kuiseb on joki keskisen Namibian länsiosassa. Siinä on vettä vain sadekaudella, eikä se joka vuosi jaksa virrata mereen saakka.
| Kuiseb | |
|---|---|
 Kuiseb sadekaudella | |
| Alkulähde | Khomasin ylänkö |
| Laskupaikka | Walvis Bay, Atlantti, Erongon alue |
| Maat | Namibia |
| Pituus | 480 km |
| Valuma-alue | 15 500 km² |
Yleistä
Kuisebin virtaama on 20 miljoonaa m³ vuodessa. Se saa alkunsa Khomasin ylängöltä Windhoekin länsipuolelta. Sieltä se virtaa länteen Namib-Naukluftin kansallispuiston ja Namibin autiomaan kautta. Sen sivujokia ovat vasemmalla puolella Gomab, Ojab, Chausib ja Gaub ja oikealla puolella Koam, Nausgomab ja Goagos. Sen varrelle sijoittuu Friedenaun pato.[1]
Useita topnaar-heimon yhdyskuntia asuttaa Kuisebin alajuoksun rantoja. Näitä asutuskeskuksia ovat mm. Homeb, Sandfontein, Rooibank, and Utuseb.[2][3]
Kuisebin valuma-alueen arvioidaan olevan 15 500[1]–16 692 km².[4] Friedenaun pato, joka valmistui vuonna 1972, on tämän joen varrella.[5] Joki virtaa mereen saakka vain muutamien vuosien välein. Tällainen vuosi oli esim. 2005.
Naukluftin ja Namibin välissä Kuiseb on kovertanut itselleen kanjonin alueella, joka on kuiva ja vaikeasti saavutettava. Toisen maailmansodan aikana Henno Martin ja Hermann Korn siirtyivät tälle alueelle odottamaan, että sota menisi ohi. He elivät autiomaassa kahden ja puolen vuoden ajan.[6] Martinin ja Kornin seikkailusta julkaistiin kirja, ja kirjan pohjalta tehtiin elokuva nimeltä The Sheltering Desert. Heidän suojansa jäänteet ovat edelleen nähtävissä ja niillä voi vierailla.
Kuisebin varrella Namibin autiomaassa sijaitsevat eräät maailman korkeimmista hiekkadyyneistä. Nämä sijaitsevat joen lounaispuolella, kun taas koillispuolella on paljaita kallioita.[1] Dyynit ovat jopa yli 150 metriä korkeita.[7] Vallitsevat tuulet puhaltavat hiekkaa pohjoiseen, mutta niiden pääsyn sinne estää joki. Tuulet tuovat hiekan jokeen, jossa myös kulkee lietettä. Joki virtaa mereen saakka vain silloin, kun siinä on tulvia.[8]
Vuonna 1907 Saksan siirtomaahallinto julisti Swakop-joen ja Kuisebin välisen alueen rauhoitusalueeksi. Alue on nykyään osa Namib-Naukluftin kansallispuistoa. Namibian aavikkotutkimussäätiö (Desert Research Foundation of Namibia, DRFN) sijaitsee joen rannalla.[9]
Walvis Bayn ja Swakopmundin rannikkokaupungit, sisämaassa sijaitseva Arandiksen kaupunki sekä Rössingin uraanikaivokset Namibin autiomaassa (yhteensä n 100000 asukasta) saavat kaiken makean veden Kuiseb-joen laaksosta, missä vesi pumpataan joen hiekkapohjasta.
Galleria
Satelliittikuva Kuisebin suusta ja Walvis Baysta. Värit ovat luonnolliset.
Ilmakuva Kuisebista (2017).
Kuiseb vuonna 2018.
Ilmakuva Gobabebin koulutus- ja tutkimuskeskuksesta.
Henno Martinin ja Hermann Kornin suojan rauniot.
Silta yli Kuisebin kanjonin valtatiellä C14.
.jpg)
Lähteet
Kirjallisuutta
- Johan S. Malan: Die Völker Namibias. Windhoek, Göttingen: Klaus Hess, 1998. (saksaksi)
- Walter Moritz: Verwehte Spuren in der Namibwüste - Alte Ansiedlungen am Kuiseb. Windhoek: Typoprint, 1997. ISBN 99916-750-0-0. (saksaksi)
Aiheesta muualla
