Kleve
Kleve on kaupunki Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Saksan läntisimmässä osassa. Se on piirikuntansa pääkaupunki. Saksan ja Alankomaiden rajaseudulla sijaitseva Kleve koki suuria tuhoja 1900-luvun suursodissa. Sijaintinsa ansiosta kaupunki on saanut vuosisatojen aikana myös runsaasti kulttuurivaikutteita eri suunnista. Kleve on Reinin alajuoksun paikallisesti merkittävä kaupan ja taide-elämän keskus.
| Kleve | |
|---|---|
 Neuer Tiergarten | |
 vaakuna | |
  Kleve | |
Koordinaatit: , 6°8′E | |
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Nordrhein-Westfalen |
| Piirikunta | Kleven piirikunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 97,8 km² |
| Korkeus | 12 m |
| Väkiluku (2019) | 52 085[1] |
| – Väestötiheys | 533 as./km² |
| Postinumero | 47533 |
| Suuntanumero(t) | 02821 |
Maantiede
Kleve sijaitsee osavaltionsa luoteisosassa ja rajoittuu pohjoisessa Alankomaihin. Kaupungin pohjoisraja myötäilee Reiniä, joka virtaa Alankomaiden puolelle ja edelleen Pohjanmereen. Kleven etäisyys Ruhrin alueen suurkaupungeista on noin 50–100 kilometriä luoteeseen. Etäisyys Kölnistä on noin 110 kilometriä luoteeseen ja Amsterdamista saman verran kaakkoon.[2] Kleve on osa Pohjois-Saksan alankoa, kaupungin korkein kohta on 106 metriä mpy ja matalin 11 metriä mpy.
Kleve koostuu neljästätoista kaupunginosasta, joista suurin on kanta-Kleve, toiseksi suurin Materborn ja kolmanneksi suurin Kellen. Niiden osuus kaupungin väestöstä on noin neljä viidesosaa. Kleven lounaisosa on Klever Reichswald -nimistä metsää, jonka pinta-ala on noin 51 neliökilometriä, ja joka ulottuu myös naapurikuntien puolelle.
Historia
Ensimmäinen asiakirjamaininta Klevestä on vuodelta 1092. Kleve kasvoi linnoituksen suojissa ja sai kaupunkioikeudet 25. huhtikuuta 1242. Se oli vuosisatoja saman nimisen herttuakunnan pääkaupunki. Onnistuneen avioliittopolitiikan johdosta Kleve, Mark, Jülich, Berg ja Ravensberg saatiin lopulta yhdistettyä. Syntyi Jülich-Kleve-Bergin yhdistyneet herttuakunnat (Vereinigte Herzogtümer Jülich-Kleve-Berg). Kleven paikallinen hallitsijasuku sammui 1609 ja Brandenburgin vaaliruhtinas otti Kleven ja Markin haltuunsa 1614. Vuonna 1647 nimitettiin Nassau-Siegenin ruhtinas Johann Moritz Kleven käskynhaltijaksi. Alkoi kaupungin taide-elämän kukoistuskausi, jonka jäljet näkyvät edelleen paikallisessa arkkitehtuurissa.[3]
Vuonna 1742 Klevestä löydettiin mineraalivesilähde, jonka myötä kaupunki kehittyi kylpyläkeskukseksi. Rautatieverkkoon Kleve liitettiin 1860-luvulla. Belgia miehitti Kleveä ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1918–1926 ja toisen maailmansodan aikana Kleveen kohdistettiin kaksi tuhoisaa pommitusta. Vanha linnoitus tuhottiin ja satoja ihmisiä kuoli. Ensimmäiset natsikauden jälkeiset demokraattiset vaalit järjestettiin syyskuussa 1946. Kiihkeä jälleenrakentamisen aikakausi oli alkanut. Heinäkuun 1969 kuntaliitosten myötä Kleven pinta-ala kasvoi seitsemästä neliökilometristä lähes sataan neliökilometriin[3] ja väkiluku kaksinkertaistui noin 45 000 asukkaaseen.
Talous ja liikenne
Kleven elinkeinoja ovat muun muassa elintarviketeollisuus, jalkineteollisuus ja metalliteollisuus. Vähittäiskauppa ja matkailu työllistävät runsaasti.[3]
Kleven rautatieasema, Bahnhof Kleve, sijaitsee rataosuudella Köln–Nijmegen 118,4 kilometriä Kölnin päärautatieasemalta. Rataosuudella sijaitsevat muun muassa Krefeld ja Neuss. Kleven asemalla liikennöivät Niers-Express-junat, joiden toinen pääteasema on Düsseldorf. Saksan halki Alankomaiden rajalta Itävallan rajalle vievä moottoritie BAB 3 on reititetty Kleven pohjoispuolitse. Alankomaiden rajalta Kölniin vievä BAB 57 puolestaan kulkee Kleven eteläpuolitse.
Lähteet
Aiheesta muualla
