Klaus Rifbjerg

Klaus Rifbjerg (15. joulukuuta 1931 Amager, Tanska – 4. huhtikuuta 2015 Kööpenhamina Tanska^[1][2]) oli tanskalainen kirjailija, toimittaja ja kriitikko.^[3] Hän oli vuodesta 1967 Tanskan akatemian jäsen^[4].

Rifbjerg syntyi Kööpenhaminassa. Hän opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta Kööpenhaminassa sekä vuoden ajan Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Vuonna 1955 hän alkoi työskennellä käsikirjoittajana tanskalaisessa elokuvayhtiössä. Samalla hän toimi useiden lehtien kirjallisuus- ja teatterikriitikkona.^[5] Hänen läpimurtoteoksensa oli sukupolviromaani Den kroniske uskyld (1958),^[3] joka osoitti kirjoittajan taiturimaisen kielenkäyttökyvyn ja josta on tehty myös elokuvaversio.^[5] Hän oli kriitikkona muun muassa Politikenissa 1956–1964^[3].

Kirjailijana Rifbjerg julkaisi runoteoksia, romaaneita ja näytelmiä. Hänen runouteen keskittynyt kautensa oli vuosina 1956–1967. Monet tämän kauden teokset käsittelevät nuoruuden teemoja. Romaani- ja novellikausi alkoi vuoden 1958 läpimurtoteoksesta ja toi esille psykologiset asetelmat, komiikan ja rakkauden.^[5] 1970-luvulla hänen tuotantosa sai yhteiskunnallisia sävyjä.^[3] Romaani Lena Jørgensen vuodelta 1972 on realistinen kuvaus 1970-luvun työläisympäristöstä.^[5]

Näytelmäkirjailijana Rifbjerg pyrki aluksi 1960-luvulla uudistamaan revyytaidetta ja kuvaamaan kaunistelematta aikansa ihmisten käyttäytymistä eri tilanteissa. Reyystä hän siirtyi 1960-luvun puolivälissä käsikirjoittamaan musikaaleja. Vuonna 1970 ilmestynyt puhenäytelmä År kuvaa tanskalaisperheen elämää toisen maailmansodan saksalaismiehityksessä. Lisäksi Rifbjerg on tehnyt elokuvakäsikirjoituksia.^[5]