King Edward VII -luokka

King Edward VII -luokka oli kahdeksan Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaivan muodostama alusluokka, jonka alukset laskettiin vesille vuosina 1903-1905.

King Edward VII
kaavakuva luokan aluksesta
kaavakuva luokan aluksesta
Tekniset tiedot
Uppouma16 300 t (palvelus)
17 500 t (max)
Pituus138,03 m (kokonaispituus)
Leveys24 m
Syväys7,72 m
Koneteho18 000 hv (13 MW)
Nopeus18,5 solmua
Miehistöä777
Aseistus
Meritorjunta4 × BL 12" Mk IX -tykkiä
4 × BL 9,2" Mk X -tykkiä
10 × 6" Mk VII -tykkiä
14 × QF 12 naulan 12 cwt -laivatykkiä
14 × QF 3 naulan Hotchkiss
5 × 18" torpedoputkea

Taustaa

Vuosien 1892-1893 laivasto-ohjelmasta vuosien 1900-1901 laivasto-ohjelmaan oli Britannian kuninkaallisen laivaston suurta rakennuskautta. Kaikki Sir William Whiten suunnittelemien ensimmäisen luokan taistelulaivojen alusten pääaseina oli neljä 12 tuuman (305 mm) tykkiä perään- ja keulaan sijoitetuissa kaksoistykkitorneissa tai oikeammin katetuissa barbeteissa. Alusten apuaseina oli kaksitoista kuuden tuuman (152 mm) tykkiä keskilaivaan pää- ja yläkansille sijoitetuissa kasemateissa. Alukset olivat siten maailmanmerien valtiaita ja useat ulkovaltojen suunnittelijat kopioivat niissä toteutettuja innovaatioita. Ulkoisesta samankaltaisuudesta huolimatta alusluokissa toteutettiin erilaisia parannuksia kuten viimeiset Majestic-luokan alukset kykenivät lataamaan tykkinsä ilman latausasemaan siirtämistä, vuosien 1896-1897 Canopus-luokka varustettiin Krupp-panssaroinnilla sekä vesiputkihöyrykonein ja vuosien 1897-1898 Formidable-luokassa otettiin käyttöön paksumpi panssari sekä parannellut tykkimallit.[1]

Vuonna 1897 ulkovallat saivat kurottua etumatkan kiinni. 1890-luvun lopulla Ranskan merivoimien alusten 12 tuumaiset oli sijoitettu torneihin, mutta alukset olivat pienempiä kuin brittien vastaavat ja niiden apuaseet olivat keveämpiä. Venäjä keisarikunnan laivasto valmisti joitakin loistavia aluksia lukuisten heikompien ohella. Yhdysvaltain laivasto ei ollut muodostanut aluksistaan yhtä kiinteitä luokkia kuin britit, mutta he pyrkivät luomaan laivastolleen riittävän määrän vahvasti panssaroituja ja aseistettuja aluksia. Italia laivasto, jolla oli käytössään runsaasti brittiteknologiaa, kärsi rahoitusvaikeuksista kyeten valmistamaan ainoastaan kaksi hidasta toisen luokan taistelulaivaa 1890-luvun alussa. Maa teki kuitenkin 1896-1897aiemmasta politiikastaan poiketen päätöksen kahdesta suuresta, erittäin raskaasti aseistetusta ja nopeasta taistelulaivasta. Periaatteessa RN Benedetto Brin ja RN Regina Margherita olivat vain hieman suurempia kuin Canopus-luokan alukset, mutta nopeampia, raskaammin panssaroituja sekä samoin aseistettuja lisättynä neljällä 8 tuuman tykillä.[1]

Hankinta

Helmikuussa 1899 (lähes budjettikauden lopulla) Amiraliteetti tilasi Vickersiltä koeammuntoihin prototyypin 7,5 tuuman tykistä. Kaliiperi oli laivastolle uusi ja vastasi Ranskan merivoimien käytössä olevaa 194 millimetrin tykkiä. Kahdeksan tuuman tykkiin nähden suunnitellulla tykillä oli etunaan se, että sillä voitiin korvata kuusituumaiset yhden suhde kahteen. Samoin ammusten kuljettaminen oli mahdollista kahdella miehellä.[1]


Alukset

King Edward VII -luokan taistelulaivat[2]
NimiTelakkaKölinlaskuVesilleValmisKohtalo
HMS AfricaChathamin laivastontelakka24. tammikuuta 190420. toukokuuta 1905marraskuu 1906myyty romutettavaksi 1920
HMS BritanniaPortsmouthin laivastontelakka4. helmikuuta 190410. joulukuuta 1904syyskuu 1906uponnut 9. marraskuuta 1918 Gibraltarin länsipuolella Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen SMS UB-50 torpedoimana
HMS CommonwealthFairfield Shipbuilding and Engineering Company13. toukokuuta 190213. toukokuuta 1903maaliskuu 1905myyty romutettavaksi 1921
HMS DominionVickers23. toukokuuta 190225. elokuuta 1903heinäkuu 1905myyty romutettavaksi 1921
HMS HiberniaDevonportin telakka6. tammikuuta 190417. kesäkuuta 1905kesäkuu 1907myyty romutettavaksi 1921
HMS HindustanJohn Brown and Company25. lokakuuta 190219. joulukuuta 1903heinäkuu 1905myyty romutettavaksi 1921
HMS King Edward VIIDevonportin telakka18. maaliskuuta 190223. heinäkuuta 1903helmikuu 1905uponnut osuttuaan miinaan 6. tammikuuta 1916 Dunnet Headin edustalla
HMS New ZealandPortsmouthin laivastontelakka9. helmikuuta 19034. helmikuuta 1904heinäkuu 1905nimetty 1911 HMS Zealandiaksi
myyty romutettavaksi 1921

Lähteet

  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore, Peter: The Ironclads. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-299-8. (englanniksi)
  • McBride, Keith: 'The Wobbly Eight': The King Edward VII Class Battleships 1897-1922. Warship 2001-2002, 2001, XXIV. vsk, s. 63-69. London: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-901-8. (englanniksi)

Viitteet