Keuruun keskustaajama
Keuruun keskustaajama on Keuruun kaupungin keskustaajama Keski-Suomen maakunnassa, noin 60 kilometriä Jyväskylästä länteen ja 115 kilometriä Tampereelta koilliseen. Keuruun keskustaajama sijaitsee Keurusselän pohjoispäässä sijaitsevassa Kirkkosaaressa ja tämän lähistöllä.[2][3][4][5][6]
| Keuruun keskustaajama | |
|---|---|
  Keuruun keskustaajama | |
Koordinaatit: , 24.70765°E | |
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Keski-Suomi |
| Kunta | Keuruu |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 9,11 km² |
| Väkiluku (2019) | 5 953 |
| – Väestötiheys | 653,5 as./km² |
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2019 mukaiset.[1] | |
Tilastokeskuksen taajama-aluerajauksen mukaan vuoden 2019 lopussa Keuruun keskustaajaman pinta-ala oli 9,11 neliökilometriä ja väkiluku 5 953 henkeä.[1] Tilastollinen taajamarajaus voi poiketa virallisesta kunnanosien rajauksesta.
Asutus on nimetty Keurusselän mukaan. Historiallisissa asiakirjoissa Keuruu, paikallisesti Keuru, tunnettiin aluksi Sääksmäen pitäjän erämaan nimityksenä Keuru (1552), sitten suurkylän nimenä (Köyris, 1567; Keurus, 1584; Keuru, 1850–), ja edelleen kappelin (Keuru Cappelgeld, 1630), seurakunnan ja pitäjän nimenä (Keuru Sochn, 1719). Nimimuoto Keuruu on Suomen Akatemian kielilautakunnan vuonna 1950 antama suositus kunnan viralliseksi nimeksi.[3]
Oma seurakunta perustettiin 1628-1630, ja ensimmäinen kirkko (Pyhän Mikaelin kirkko) valmistui 1629 Lapinsalmen rannalle. Ahtaaksi käyneen kirkon tilalle nousi toinen kirkko vuonna 1656. Keuruun vanha kirkko, suomalaisen kansaomaisen puurakentamisen kaunis esimerkki, valmistui kirkonrakentaja Antti Hakolan johdolla vuonna 1758.[2]
Lähteet
