Kesän maku
Kesän maku on mainos- ja muita tilauselokuvia ohjanneen Asko Tolosen ainoa pitkä näytelmäelokuva vuodelta 1975.Tolosen ja Kerttu-Kaarina Suosalmen käsikirjoitus perustui vapaasti Irene Hammarin (oik. Maire Harme) 1962 ilmestyneeseen romaaniin Saari, joka kuvasi kesänviettoa Utön saarella. Myös elokuva kuvattiin pääosin siellä, mutta myös Nötössä, Jurmossa ja Helsingissä.[1]
| Kesän maku | |
|---|---|
-elokuvajuliste.jpg) | |
| Ohjaaja | Asko Tolonen |
| Käsikirjoittaja | Asko Tolonen Kerttu-Kaarina Suosalmi |
| Perustuu | Irene Hammarin romaaniin ”Saari” (Tammi 1962) |
| Tuottaja | Pentti Helanne Pentti Teirikari |
| Säveltäjä | Esa Helasvuo |
| Kuvaaja | Markku Lehmuskallio |
| Leikkaaja | Juho Gartz |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Filmi-Jatta |
| Ensi-ilta | 1975 |
| Kesto | 100 min |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elokuvasta on jäänyt elämään Esa Helasvuon säveltämä laulu ”Kesän maku”, jonka Pepe Willberg levytti Pertti Reposen sanoittamana. Elokuvassa teema kuullaan Helasvuon yhtyeen instrumentaalisovituksena.[1][2]
Kesän maun kuvasi luontokuvaajana tunnettu Markku Lehmuskallio lähes pelkästään luonnonvalolla.[2] Kuvausapulaisena toimi Matti Pellonpää, jolla on myös kreditoimaton sivuosa elokuvassa varusmies Hessuna.[1]
Juoni
Sairaanhoitaja Liisa palaa töihin lapsuutensa varuskuntasaarelle, jossa hänestä lapsena huolehtinut Pappa yhä asuu. Liisa rakastuu varusmies Ekiin. Tästä seuraa mustasukkaisuuskuvioita Ekin, Liisan vierailulle tulevan poikaystävän Lassen ja majakanvartija Pekan kesken. Pappa saa sydänkohtauksen ja haetaan helikopterilla mantereelle hoitoon.
Rooleissa
| Virpi Uimonen | … | Liisa |
| Jukka Auvinen | … | Eki |
| Juha Hyppönen | … | Pekka, majakanvartija |
| Ritva Oksanen | … | Paula, Pekan vaimo |
| Martti Lahtinen | … | Pappa |
| Jarkko Rantanen | … | Unski |
| Pekka Saaristo | … | Lasse |
Vastaanotto
Kriitikot pitivät elokuvaa sympaattisena ja kauniisti kuvattuna, mutta näkivät etenkin käsikirjoituksessa puutteita jotka jättivät hahmot ja kerronnan ohueksi. Helsingin Sanomien Paula Talaskiven mielestä monet kohtaukset jäävät kesken ja kehittymättä.[3] Saman lehden televisiosivulla vuonna 1978 Mauri Taviola piti ongelmana kokemattoman näyttelijän ja kokeneen ohjaajan yhteispeliä sekä hieman kikkailevaa kuvausta, mutta koki lopputuloksessa olevan aitoa ”elokuvan makua”, kuitenkin ilman yleisöä sytyttävää kunnon kipinää.[4]