Keltakurkkuorava
Keltakurkkuorava[3] (Sciurus aestuans) on Etelä-Amerikan kotoperäinen oravalaji.
| Keltakurkkuorava | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Alaheimo: | Sciurinae |
| Tribus: | Sciurini |
| Suku: | Sciurus |
| Alasuku: | Guerlinguetus |
| Laji: | aestuans |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
| |
| Katso myös | |
| |
Ulkonäkö ja koko
Lajin turkin väri vaihtelee päältä kellanruskeasta tummanruskeaan, vatsapuoli on vaaleampi. Poskessa on usein valkoinen täplä. Häntä on tuuhea ja tupsu sen päässä on yleistä. Se on noin 300 gramman painoinen ja sen pituudeksi on, 18-senttinen häntä pois lukien, mitattu 20,2 senttiä.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö
Keltakurkkuoravaa tavataan laajalla alueella Brasiliassa, Ranskan Guayanassa, Guyanassa, Surinamessa, Venezuelassa ja Kolumbiassa. Elinympäristö vaihtelee Atlantin rannikon galleriametsistä Amazonin sademetsiin. Sitä esiityy myös kaupunkien puistoissa.[1]
Ravinto
Oravan ravinto koostuu pääosin hedelmistä ja pähkinöistä, etenkin sukujen Astrocaryum, Parajubaea ja Attalea palmuhedelmistä. Lisäksi se syö munia ja linnunpoikasia. Se itse saattaa joutua töyhtökapusiiniapinan syötäväksi.[4]
Alalajit
Mammal Species of the World -teoksen mukaan Sciurus aestuans jaetaan seuraaviin alalajeihin:[2]
|
|
|
Brasilian rannikkosademetsissä tavattava S. a. ingrami luokitellaan joskus omaksi lajikseen.[5]