Kaupin sairaala-alue
Kaupin sairaala-alue on Tampereella Petsamon kaupunginosassa sijaitseva vanha sairaalamiljöö, jossa on kaksi alun perin keuhkotautiparantolaksi suunniteltua rakennusta. Niistä vanhempi on valmistunut vuonna 1915 ja uudempi vuonna 1939. Kun keuhkotaudin eli tuberkuloosin hoito siirrettiin 1960-luvulla Tampereelta Kangasalle, Kaupin parantola muutettiin kroonisten ja geriatristen potilaiden sairaalaksi. Siitä on käytetty nimiä Marjatan sairaala ja Kaupin sairaala.[1][2][3][4] Sairaala lopetti toimintansa vuonna 2016, ja nykyään sen tiloissa toimii Tampereen vastaanottokeskus.[5][6]
Sairaala-alueen osoite on Parantolankatu 4–6.[7] Suojeltujen parantolarakennusten lisäksi pihapiirissä on Tammenlehväkeskuksen palvelutaloja sekä 1950-luvulla rakennettu entinen kaupunginjohtajan virka-asunto.[8]
Historia ja arkkitehtuuri
Lääkäriseuran aloitteesta Tampereelle perustettiin vuonna 1912 tuberkuloosin vastustamisyhdistys. Se rakennutti keräämillään varoilla kaupungin ensimmäisen keuhkotautiparantolan, joka sijoittui Kaupinojalle johtavan tien varteen, Kaupin metsän ja mäntyjen suojaan.[3][9] Parantolat oli tapana rakentaa mäntymetsiin, koska havupuilla oli hyvä maine hapekkaan ilman tuottajina.[10] Kaksikerroksisen, punatiilisen rakennuksen suunnitteli kaupunginarkkitehti Lambert Petterson, ja se otettiin käyttöön 20. syyskuuta 1915. Parantolan lääkärinä toimi Anna Wikander.[3][9]
Parantolarakennus siirtyi Tampereen kaupungin haltuun vuonna 1928. Myöhemmin sen viereen tehtiin kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin johdolla uusi, funkistyylinen keuhkotautiparantola, jonka pääsuunnittelijana toimi Mikael Nordenswan.[7][11] Vaalealla rappauksella päällystetty rakennus sijoittui Kalevan puistotien pohjoispäähän, missä se rinteeltä laskeutuvine portaineen asettui osaksi juhlavaa puistokatu- ja muotopuutarhasommitelmaa.[8][12][13] Talo valmistui syksyllä 1939.[7] Talvi- ja jatkosotien aikana se palveli sotasairaalana.[14]
Rakennuksen länsipäädyssä sijaitsi funkisparantoloille tyypilliset pyöristetyt ulkoiluparvekkeet, jotka tarjosivat potilaille valoa ja raitista ilmaa. Vuonna 1954 talon itäinen osa korotettiin kaksikerroksiseksi ja vuonna 1969 viisikerroksiseksi. Ensimmäisen korotuksen suunnitteli Bertel Strömmer, toisen arkkitehti Jaakko Ilveskoski. Molemmat laajennukset sulautuivat hyvin osaksi rakennuksen alkuperäistä arkkitehtuuria.[11][15]
1970-luvulla avoparvekkeet remontoitiin potilashuoneiksi. Parvekkeiden kohdalla julkisivu verhottiin ruskealla pellillä, mikä muutti talon ulkoasua dramaattisesti. Rakennus menetti samalla leimallisimmat funkispiirteensä. Muutostyön suunnitteli kaupungin arkkitehtiosasto.[7][12]
Vanhaan parantolaan tehtiin henkilökunnan asuintiloja, kun uusi rakennus valmistui. Myöhemmin vanha talo otettiin uudelleen sairaalakäyttöön.[8] 2000-luvulla siinä toimi Kaupin päiväsairaala, jossa hoidettiin kotona asuvia ja liikuntarajoitteisia vanhuksia.[3]
Tampereen kaupunginhallitus linjasi vuonna 2013, että ikäihmisten sairaala- ja poliklinikkapalvelut keskitetään Hatanpäälle. Samalla päätettiin lopettaa Kaupin sairaalan toiminta. Se suljettiin kesällä 2016, minkä jälkeen tiloihin saneerattiin vastaanottokeskus. Sairaalan tyhjillä osastoilla oli järjestetty turvapaikanhakijoiden hätämajoitusta jo syksyllä 2015.[16]
Status
Kaupin sairaala-alue kertoo suomalaisen sairaanhoidon historiasta. Se muodostaa tyyppiesimerkin keuhkotautiparantolasta, joka on sijoitettu metsäiseen rinteeseen, erilleen kaupunkirakenteesta. Miljöö on säilyttänyt vehreän, puistomaisen luonteensa suhteellisen hyvin. 1980-luvulla sairaalan läheisyyteen rakennettu moottoritie tosin katkaisi alueelle johtaneen puistokadun.[12][17]
Tampereen kaupungin kaavoitusyksikön mukaan sairaalan alue on rakennustaiteellisesti, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä kohde.[18] Pirkanmaan maakuntakaavassa (2040) se on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[19]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Tampereen uusin keuhkotautiparantola valmistumassa. Parantolasssa on 136 potilaspaikkaa ja parantolan alue on lähes 50 ha. Potilaita voitaneen ottaa heinäkuun vaiheilla, Aamulehti, 11.06.1939, nro 154, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot