Kansallisvaltio
Kansallisvaltio on valtio, jossa kansallisuus ja kansalaisuus limittyvät toisiinsa.[1] Kansallisvaltion asukkaat ovat siis enimmäkseen samaa kansallisuutta.[2]
Historia
Kansallisvaltioiden voidaan katsoa syntyneen Euroopassa hallinnollisten ja kulttuuristen muutosten seurauksena. Kansallisvaltio kytketään usein moderniin aikakauteen ja erotetaan hallintonsa puolesta keskiaikaisesta feodaalivaltiosta sekä absolutistisesta valtiosta.
Suurin osa 1800-luvun jälkipuolella ja sen jälkeen Euroopassa perustetuista valtioista on kansallisvaltioita, tai ainakin pyrkii kansallisvaltion ihanteeseen. Monet kansallisvaltiot on perustettu yhdistämällä valtioita kansallisuusrajan sisällä (esim. Saksa ja Italia perustettiin näin) tai hajottamalla monikansallisia valtioita kansallisvaltioiksi (esim. Suomen ja Baltian maiden irrottautuminen Venäjästä).
Muodot
Kansallisvaltio on yhtä lailla poliittisen järjestäytymisen muoto kuin poliittinen ideaalikin. Poliittisen järjestäytymisen muotona se on autonominen poliittinen yhteisö, jota pitävät yhdessä toisiinsa limittyneet kansalaisuus ja kansallisuus.Tässä mielessä kansallisvaltio on vaihtoehto monikansalliselle valtiolle ja kaupunkivaltiolle.[3]
Poliittisena ideaalina kansallisvaltiolla tarkoitetaan sitä, että jokaisella kansakunnalla kuuluu olla oma valtio, ja vain yksi valtio.[3] Italialainen filosofi Giuseppe Mazzini ilmaisi 1800-luvulla ensimmäisten ajattelijoiden joukossa ajatuksen yhdestä kansasta valtiota kohti ja päinvastoin.[4]
Ideaalimuodossaan homogeenista kansallisvaltioita ei kuitenkaan luultavasti ole ollut koskaan olemassa missään päin maailmaa, sillä kaikki valtiot ovat enemmän tai vähemmän kulttuurisia tai etnisiä sekoituksia.[3]
Kansallisvaltio voidaan nähdä poliittisesta ideologiasta katsoen kahdella tavalla. Konservatiiveille ja nationalisteille kansallisvaltio edustaa etnistä tai orgaanista yhtenäisyyttä. Liberaaleille ja useimmille sosialisteille kansallisvaltio sen sijaan syntyy suurelta osin kansalaisuskollisuudesta ja kuuliaisuudesta.[3]
Merkitys
Monet pitävät kansallisvaltiota ainoana elinkelpoisena poliittisen vallan yksikkönä. Sitä pidetään yleisesti kansainvälisen politiikan perustekijänä, ja suurin osa nykyisistä valtiosta pitääkin itseään kansallisvaltiona. Kansallisvaltio tarjoaa sekä kulttuurista koheesiota että poliittista yhtenäisyyttä. Kun kansallisvaltion asukkailla on yhteinen kulttuurinen tai etninen identiteetti, heidän itsehallinnossaan yhteisöllisyys ja kansalaisuus yhtyvät. Tämän vuoksi nationalistit uskovat, että ne voimat, jotka ovat luoneet itsenäiset kansallisvaltiot, ovat luonnollisia ja vastustamattomia, eikä mikään toinen yhteiskunnallinen ryhmä pysty perustamaan merkityksellistä poliittista yhteisöä. He uskovat myös, että ylikansalliset yhteisöt, kuten Euroopan unioni, eivät pysty kilpailemaan kansallisten hallitusten saavuttaman legitimiteetin ja kansalta saamansa uskollisuuden kanssa. Tältä kannalta esimerkiksi Euroopan yhdentymiselle tulisi asettaa selvät rajat, koska erikieliset kansat, joilla on eri kulttuurit ja historiat, eivät koskaan pysty näkemään itseään yhdistyneen poliittisen yhteisön jäseninä.[3]
Ongelmat
Kansallisvaltion on sanottu olevan kriisissä. Sisältä kansallisvaltioita uhkaavat keskipakoiset voimat, jotka johtuvat etnisistä ja alueellisista politiikoista, kun etnisyys tai uskonto ovat syrjäyttäneet kansallisuuden poliittisen elämän keskeisenä järjestävänä periaatteena. Ulkopuolelta kansallisvaltioita uhkaa globalisaatio, jossa tärkeimmät taloudelliset, kulttuuriset ja diplomaattiset alat määrittyvät enenevästi ylikansallisten toimijoiden ja kansainvälisten yhtiöiden toimesta, eikä kansallisvaltioilla ole paljonkaan siihen vaikutusvaltaa.[3]
Kansallisvaltiota on arvosteltu siitä, että todellinen kansallisvaltio on mahdollista saavuttaa vain etnisen puhdistuksen kautta, kuten Hitlerin natsi-Saksa havaitsi. Kansallisvaltioita on myös syytetty siitä, että niitä kiinnostavat aina eniten vain niiden omat strategiset ja taloudelliset edut, mikä johtaa väistämättä konfliktiin tai jännitteisiin kansainvälisissä asioissa.[3]
Kansallisvaltio yhteiskuntateoriassa
Max Weber on määritellyt valtion väkivallan näkökulmasta: valtiossa on Weberin mukaan keskeistä keskitetty väkivaltamonopoli, ja erityisesti moderneille valtioille on ominaista hallinnollinen ja juridinen järjestys, jossa valtio on suvereeni ja legitiimi toimija. Weber näki valtion tunkeutuvan koko hallinnoimalleen alueelle juridisen ja hallinnollisen byrokratian kautta.[5] Kansallisvaltion erottaa siis aikaisemmista valtiotyypeistä ennen kaikkea sen tehokkaampi ja pidemmälle ulottuva hallinnoimistapa.
Sosiologi Anthony Giddens painottaa samoin kansallisvaltion lailla säädettyä hallintomonopolia rajatun alueen sisällä sekä suoraa sisäisen ja ulkoisen väkivallan kontrollointia. Giddensin mielestä tulisi myös muistaa, että kansallisvaltiot toimivat kansainvälisessä järjestelmässä eli suhteessa muihin kansallisvaltioihin.[6]