Kanadan kilven arkaainen perinne
Kanadan kilven arkaainen perinne (engl. Shield Archaic Tradition/Culture) oli metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn pohjautunut kivikautinen intiaaniperinne Kanadassa Yläjärven ja Hudsoninlahden välisillä alueilla noin 6500 – 0 eaa. Tämän perinteen on arveltu tulleen eteläisemmiltä metsäalueilta ja olleen myöhempien algonkin-kielisten kulttuurien edeltäjä[1]. Perinteen jäljiltä on kaivausten yhteydessä löydetty erilaisia kiviesineitä kuten kirveitä ja lovettuja keihäänkärkiä.
Varhainen Kanadan kilven arkaainen perinne
Varhaisen aikakauden Kanadan kilven perinne on huonosti tunnettu, ja enemmänkin olettamus kuin selkeästi todistettavissa oleva asia[2] Se saattoi perustua teknologisilta piirteiltään ja kehityssuunnaltaan 8000–4500 eaa. vaikuttaneeseen myöhäisemmän aikakauden Plano-kulttuuriin. Nämä muinaisten paleointiaanien preeriakulttuurista lähtöisin olleet metsästäjät levittäytyivät Mackenzie-joen ympäristöön ja Keewatinin alueelle Kanadan luoteisterritoriossa[3][4]. Heidän ryhmänsä kansoittivat vähitellen yhä suurempia alueita, joihin kuuluivat itäinen Manitoba, Suurten järvien pohjoisenpuoleiset havumetsät ja osia Quebecista[5] Perinne tunkeutui viimeistään 2000 eaa. myös St. Lawrencejoen pohjoisrannoille ja Labradorin niemimaalle.[6]
Asuminen ja elinkeinot
Arvioiden mukaan Kanadan kilven arkaainen kulttuuriperinne kehittyi noin 6000 eaa.[7] Radiohiiliajoituksen (C-14) perusteella tämä perinne vaikutti noin 6500–2000 eaa. pohjoisilla havumetsävyöhykkeillä, ja pohjautui metsätykseen, kalastukseen ja kasvien keräilyyn. Ravintoa hankittiin monista eri lähteistä riistaeläinkantojen suurten vaihtelujen takia.[8]
Varsinkin pohjoisimmilla alueilla tehdyt löydöt viittaavat mahdolliseen kesäiseen karibunmetsätykseen ja talvikalastukseen, vaikka suoria todisteita jälkimmäisestä ei olekaan koska merkkejä talvileireistä ei ole löytynyt. Tämän arvellaan johtuneen mahdollisesti siitä, että ihmiset asuivat talvisin järvien jäille tekemissään asumuksissa tai syrjäisissä laaksoissa ja syvennyksissä. Ilmaston muuttuessa lämpimämmäksi ja kosteammaksi siirtyi puuston raja yhä pohjoisemmaksi. Tämä sai karuihin maa-alueisiin tottuneet karibulaumat kulkeutumaan yhä ylemmäs maastoon, joka paremmin vastasi niiden varhaista ympäristöä.[9]
Etelämmillä seuduilla Kanadan kilven arkaaiset ryhmät liikkuivat maa-aluiden ja vesistöjen rajamailla. Heidän populaationsa hajaantuminen oli suorassa yhteydessä ruokalähteiden saatavuuteen.[10]. Liikkuminen tapahtui usein vesireittejä pitkin, sillä suoalueet vaikeuttivat jalkaisin etenemistä[10]. Osan metsästäjistä seuratessa karibuja osa lujitti suhteitaan pohjoisten tasankojen asukkaisiin.[11]
Työkalut
Kanadan kilven tuon aikakauden ihmisten jäljiltä on löytynyt esimerkiksi kirveitä, veitsiä, kaapimia ja pieniä sivulta lovettuja keihäänkärkiä[10]. Kulttuurin varhaiskaudelta on löydetty vain Warden's Groven lovettu pieni keihäänkärki, enemmän löytöjä on vasta keskikaudelta 3500–2500 eaa.[12].Pohjoisessa Manitobassa sijaitsevasta Victoria Dayn löytöpaikalta Three Point Lakella on kaivettu esiin ajalta 2300 eaa. oleva hauta, jossa oli runsaas määrät luisia väkäsharppuunoita, pyöreä kivinen "lääkepallo" ja Brewerton-tyylisiä nurkasta lovettuja keihäänkärkiä[10].
Myöhäinen kilven arkaainen kulttuuri
Arktisten ja subarktisten olosuhteiden ankaruus työnsi karibulaumat uudelleen etelämmäksi noin 3500 eaa. Samoihin aikoihin kulkeutui ilmastonmuutosten ajamia eskimoita Kanadan kilven metsästäjien karibualueiden rajoille.[11] Kanadan kilven perinne hävisi asteittain pohjoisimmilla alueilla ilmaston kylmentymisen ja metsän tundraksi muuttumisen myötä[12]. Noin 1500 eaa. tilalle tullut paleoeskimoiden luoma Esi-Dorsetin arktinen pientyökaluperinne valtasi alaa[11]. Keskimmäisen Kanadan kilven arkaaisen perinteen alue pieneni varsinkin lännessä Orjajärven tienoilta alkaen paleoeskimojen edetessä etelään[6]. Myöhäiskaudella n. 1000 eaa. – 500 jaa. Kanadan kilven arkaainen perinne jakautui itäiseen ja läntiseen. Sen piirteitä oli löydettävissä edelleen havumetsissä ja jäkälää kasvavilla alueilla.Itäinen perinne ulottui Labradorin niemimaalta läntiseen Ontarioon, jossa se muuttuiläntisen perinteen alueeksi[13]. Läntinen kulttuuri eli Laurel ulottui Quebecista ja Ontariosta lännessä Manitobaan ja Saskatchewaniin asti[14]. Lännessä oli havumetsäalueen lisäksi puistomaata jossa saattoi metsästää biisoneita ja kerätä villiriisiä[14].
Itäisellä alueella tämän kulttuuriperinteen löytöpaikkojen ohuet kerrostumat ovat sekoittuneet aiempien ja myöhempien kerrostumien kanssa. Myös kulttuurin luulöydöt ovat harvinaisia, happaman ja luita syövyttävän maaperän takia[13]. Tämän kulttuurin uskotaan vuorovaikuttaneen eteläisemmän Saint Lawrencen-Suurten järvien kulttuurin kanssa. Jotkut myöhäisen Kanadan kilven perinteeseen lasketut hautalöydöt viittaavat Adena-kulttuurin vaikutukseen[13].
Läntisessä perinteessä jatkettiin vuodenaikojen mukaan liikkumista ja vesistöihin tukeutuvaa elämää. Näiden ihmisten jäljiltä on löydetty monia useassa vaiheessa rakennettuja hautakumpuja muun muassa Long Saultista[14]. Rainy Riverin hautakumpupitoisella alueella näkyi eteläisemmän Hopewellin vaikutus ja siellä oli suuren väentiheyden mahdollistavaa villiriisiä. Tällä alueella oli nähtävissä shamaanien suuri vaikutusvalta ja selvä jakaantuminen rikkaisiin ja köyhiin. Vesireitit olivat läntiselle perinteelle tärkeitä niin kuin sen edeltäjällekin. Noin 1500–500 eaa. ilmaston lisääntynyt viileys ja kosteus ajoi suurten tasankojen asukkaita ja eläimiä pois perinteisiltä alueiltaan Saskatchewanissa. Läntiset Kanadan kilpeä edustaneet metsästäjien ja kalastajien ryhmät valtasivat tasankointiaanien jäljiltä tyhjiksi jääneet alueet[14][15]. Jotkut tutkijat uskovat Läntisen kilven perinteen ihmisten olleen ojibwojen ja läntisten cree-intiaanien esi-isiä[14].