Kalsiitti

Kalsiitti eli kalkkisälpä (CaCO3) on mineraali, joka on kemialliselta koostumukseltaan kalsiumkarbonaattia. Se on karbonaattiryhmän mineraaleista yleisin.[2]

Kalsiitti
Keltaista kalsiittia
Keltaista kalsiittia
Luokkakarbonaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaavaCaCO3
Fysikaaliset ominaisuudet
Värivalkoinen, kellertävä, punertava tai sinertävä, joskus harmaa tai musta
Kidejärjestelmätrigoninen
Lohkeavuuserittäin etevä lohkeavuus 1014-pinnalla
Kovuus Mohsin asteikolla3
Tiheys2,72 g/cm³
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudetyksiakselinen (-)
Kiiltolasikiilto
Taitekerroin1,486–1,658
Kahtaistaitto0,172
Viiruvalkoinen
Läpinäkyvyysläpinäkyvä, läpikuultava tai läpinäkymätön
Lähteet

[1][2][3]

Aiheesta muualla

Kalsiitti Commonsissa

Vihreää kalsiittia
Sinistä kalsiittia

Kalsiitin kidejärjestelmä on trigoninen. Kiteet ovat hyvin yleisiä ja saattavat olla hyvinkin monimuotoisia. Kalsiitin yleisin kidemuoto on suippo, kuusisärmäinen pyramidi, jonka joka toinen kulma on terävämpi. Kalsiitti on väriltään useimmiten valkoinen, mutta saattaa joskus olla kellertävän, punertavan tai sinertävän valkoinen.[1] Joskus väri on myös harmaata tai jopa mustaa. Kiilto on lasikiilto ja viirun väri on valkoinen. Epäpuhtaudet saattavat aiheuttaa värillisenkin viirun. Kovuus on 3 Mohsin asteikolla[1][4][5] ja tiheys on 2,72 g/cm³[3].

Esiintyminen

Kalsiitti muodostaa yksinään kivilajin, kalkkikiven. Kalkkikivessä suurin osa kalsiitista on kemiallisesti tai biologisesti muodostunutta. Magmaattinen kalsiitti sen sijaan on päämineraali karbonatiitissa.[4] Näiden lisäksi kalsiittia tavataan karseissa ja hydrotermisissä esiintymissä[4] sekä usein kallioiden raoissa ja onkaloissa[1]. Suomessa sitä esiintyy ainakin Kolarissa, Paraisilla[2], Lohjalla (Tytyrin kaivos), Särkisalossa, Lappeenrannassa ja Kerimäellä[1]. Sitä saadaan myös Siilinjärven fosfaattikaivoksen sivutuotteena.

Raaka-aine

Ennen vanhaan kalkkikivi on ollut tärkeä rakennusmateriaali muun muassa antiikin Kreikassa.[4] Nykyisin kalkkikiveä käytetään erityisesti sementin[4] sekä raudan, teräksen ja lasin valmistuksessa. Selluloosan keitossa sitä voidaan käyttää kemikaalina. Maa- ja metsätaloudessa kalkkikiveä käytetään happamuuden poistoon sekä ravinteena.

Lähteet

  • Wenk, Hans-Rudolf ja Bulakh, Andrey: Minerals: Their Constitution and Origin. Cambridge: Cambridge University Press, 2016. ISBN 978-1-107-51404-1. (englanniksi)

Viitteet

Aiheesta muualla