Kaarlo Castrénin hallitus

K. Castrénin hallitus työskenteli 17. huhtikuuta 1919 – 15. elokuuta 1919 eli se toimi vain 121 päivää. Se oli järjestyksessä Suomen tasavallan 4. hallitus. Se oli vähemmistöhallitus, joka syntyi maaliskuun 1919 eduskuntavaalien tuloksena. Jalasjärveläisen maalaisliittolaisen salkuttoman ministerin, Mikko Luopajärven, tehtävänä hallituksessa oli hoitaa Itä-Karjalaan liittyviä asioita, koska suomalaisia sotilaita oli sotimassa Aunuksen Karjalassa tukemassa alueen pyrkimyksiä irtautua Venäjästä.

Kaarlo Castrénin hallitus
Suomen tasavallan 4. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi	17. huhtikuuta 1919
Toimikausi päättyi	15. elokuuta 1919
Jäsenet
Hallituksen johtaja	Kaarlo Castrén
Ministerien lukumäärä	14
Hallituspuolueet	Edistyspuolue Maalaisliitto RKP
Historia
Edellinen	Ingmanin I hallitus
Seuraava	Vennolan I hallitus

Hallituksen muodostaminen ei ollut helppoa. Edistyspuolue asetti pääministeriehdokkaaksi kouluhallituksen pääjohtajan Mikael Soinisen, jonka kanssa Maalaisliitto oli valmis yhteistyöhön. Tämä ei kuitenkaan kelvannut valtionhoitaja Gustaf Mannerheimille, joka tiedusteli professori K. J. Ståhlbergin suostumusta tehtävään. Ståhlberg kuitenkin kieltäytyi yksityisiin ja yleisiin syihin vedoten, jolloin Mannerheim päätyi edellisen hallituksen valtiovarainministeriin, Edistyspuolueen oikeaan laitaan lukeutuneeseen Kaarlo Castréniin. Maalaisliiton puheenjohtaja Santeri Alkio suostui tulemaan hallitukseen varmistaakseen kieltolain läpimenon. Hallituksella oli eduskunnassa takanaan 90 kansanedustajan tuki, mutta se laski saavansa kannatusta myös sosialidemokraateilta. Ohjelmajulistuksessaan Castrénin hallitus korosti mm. tasavaltaisen hallitusmuodon laatimista.^[1]

Jatkuvat välikohtaukset Suomen ja Venäjän rajaseudulla kiristivät maiden välejä. Apulaisulkoministeri, RKP:n Leo Ehrnrooth lähetti Neuvosto-Venäjän ulkoministerille Georgi Tšitšerinille 7. kesäkuuta 1919 erittäin jyrkkäsanaisen nootin, jossa hän haukkui bolševikkeja "inhottavinta sortovaltaa edustaviksi sanansa syöjiksi". Ehrnrooth uhkasi, että "suomalaisten kärsivällisyys saattaa loppua" ja että Suomen hallitus "katsoo olevansa oikeutettu ryhtymään ilman edelläkäypää ilmoitusta tarpeellisiin toimenpiteisiin Venäjän neuvostohallituksen saattamiseksi järkiinsä".^[2]

Castrénin hallitus antoi eduskunnalle tasavaltaisen hallitusmuotoesityksen. Eduskunta hyväksyi hallitusmuodon 12. päivänä kesäkuuta.^[3]