Kaarle Mänty
Kaarle Oskari Mänty (synt. Mäkilä, 2. joulukuuta 1865 Loimaan pitäjä – 3. syyskuuta 1937 Vaasa) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1907–1908 ja 1910–1918.[1] Sisällissodan aikana Mänty työskenteli punaisten hallinnossa ja oli sodan jälkeen vankilassa vuoteen 1921 saakka. Myöhemmin hän vaikutti Suomen Sosialistisessa Työväenpuolueessa ja sai poliittisen toimintansa vuoksi uuden vankilatuomion 1924.
| Kaarle Mänty | |
|---|---|
 Kaarle Mänty vuonna 1907. | |
| Kansanedustaja | |
22.5.1907–31.7.1908, 1.3.1910–16.5.1918 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Vaasan itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1865 Loimaan pitäjä |
| Kuollut | 3. syyskuuta 1937 (71 vuotta) Vaasa |
| Ammatti | vahtimestari, piirisihteeri |
Elämä
Varhaiset vuodet
Mänty syntyi Loimaan Isoperän kylässä torppari Kaarle Mäkilän ja Eva Stiina Anttilan yhdeksänlapsiseen perheeseen. Hän kävi muutaman kuukauden kiertokoulua ja työskenteli 16-vuotiaasta lähtien renkinä kotiseudullaan. Asevelvollisuuden jälkeen Mänty palveli Hämeenlinnan tarkk'ampujapataljoonan aliupseerina 1887–1895. Samalla hän vaihtoi sukunimensä, koska pataljoonassa oli useita Mäkilä-nimisiä. Sotaväestä erottuaan Mänty muutti Jyväskylään, jossa hän työskenteli poliisina 1895−1903, satamamestarina 1903−1905 ja kaupungintalon vahtimestarina 1905−1918. Vuonna 1905 Mänty aloitti poliittisen toimintansa liittymällä Jyväskylän työväenyhdistykseen.[1][2] Hän oli myös perustamassa Osuuskauppa Mäki-Mattia ja toimi sosialidemokraattisen puolueen piirisihteerinä 1906−1909.[3] Maaliskuussa 1907 Mänty valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa.[1]
Sisällissota
Helmikuun vallankumouksen aikana keväällä 1917 Mänty valittiin Jyväskylän järjestyskomitean jäseneksi.[2] Sisällissodan käynnistyessä tammikuussa 1918 Mäntyä pyydettiin sotilastaustansa johdosta rintamakomentajaksi tai Helsinkiin suunnitellun punaisten sotakoulun johtajaksi, mutta hän kieltäytyi tehtävistä ikäänsä ja terveydentilaansa vedoten.[4] Sodan jälkeen tehdyissä kuulusteluissa Mänty kertoi myös vastustaneensa aseellista vallankumousta. Maaliskuun alusta lähtien hän toimi Suomen Punaisen Kaartin muonitusosaston kansliapäällikkönä. Mänty vangittiin Helsingin taistelun yhteydessä 12. huhtikuuta ja toimitettiin Suomenlinnan vankileirille. Lokakuussa hän sai viiden vuoden kuritushuonetuomion avunannosta valtio- ja maanpetokseen, jonka valtiorikosylioikeus korotti tammikuussa yhdeksään vuoteen.[2][5] Mänty kärsi tuomiotaan aluksi Lappenrannan pakkotyölaitoksessa ja vapautui presidentin armahduksella Tammisaaren pakkotyölaitoksesta joulukuussa 1921.[6][7]
Sodan jälkeen
Vapauduttuaan Mänty muutti Vaasaan, jossa hän liittyi SSTP:n jäseneksi ja työskenteli muun muassa Työn Äänen kirjapainon taloudenhoitajana.[8] Elokuussa 1923 Mänty vangittiin niin sanotun suuren kommunistijutun yhteydessä ja tuomittiin lähes neljän vuoden kuritushuonerangaistukseen, josta hän vapautui keväällä 1927.[9][10] Myöhemmin Mänty oli mukana muun muassa kommunistisen Suomen Rakennustyöväen Liiton toiminnassa.[11] Hän kuoli Vaasassa 71-vuotiaana. Mänty on haudattu Vaasan uudelle hautausmaalle.[12]
Perhe
Männyn puoliso oli Saarijärvellä syntynyt Edla (Etna) Seliina Malmberg (1868−1944), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1893.[1] Pariskunnalla oli yhdeksän lasta.[2]