Juutalaisranska

Juutalaisranska[1] on pohjois-Ranskan[2] ja Reinin alueen[3] juutalaisten keskiajalla käyttämästä ranskan kielestä käytetty nimitys. Sillä on laadittu uskonnollista ja maallista kirjallisuutta heprealaista kirjaimistoa käyttäen.[2]

Rakenteeltaan juutalaisranska ei juurikaan poikkea muinaisranskasta. Teksteissä esiintyvät murrepirteet edustavat eri paikallismurteita. Hepreankielisiä lainasanoja on vähän.[2]

Kielen kirjallinen käyttö päättyi 1300-luvulla, jolloin juutalaiset karkotettiin Ranskasta.[2] Reinin alueen juutalaisten siirryttyä puhumaan saksaa osa ranskalaisista sanoista välittyi heidän mukanaan myöhempään jiddišiin.[3]

Lähteet