Joseph Losey

Wikipediasta
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Joseph Losey vuonna 1965.

Joseph Walton Losey (14. tammikuuta 1909 La Crosse, Wisconsin[1]22. kesäkuuta 1984) oli yhdysvaltalais-brittiläinen teatteri- ja elokuvaohjaaja. Hän ohjasi varhaiset elokuvansa synnyinmaassaan Yhdysvalloissa, mutta merkittävimmät työt valmistuivat Englannissa.

Alankomaalaiseen perheeseen Yhdysvalloissa syntynyt Losey aloitti taiteellisen uransa teatteriohjaajana. Vuosina 1937–1942 hän toimi filminleikkaajana Rockefeller-säätiössä.[1] Vuodesta 1939 lähtien hän ohjasi joukon lyhytelokuvia, joihin kuului muun muassa Bertolt Brechtin näytelmään Galileo Galilein elämä perustuva lyhytelokuva Galileo (1947). Losey oli Brechtin suuri ihailija ja suorastaan oppilas.[2] Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa Vihreätukkainen poika (1948) on pasifistinen lapsuuskuvaus. Suomessa ilmestymisaikanaan kiellettyihin elokuviin kuuluvat The Prowler (1950) ja M (1951) sekä myöhemmästä tuotannosta The Criminal (1960).[1].

Losey joutui poistumaan Yhdysvalloista 1950-luvulla, kun häntä alettiin McCarthyn kommunistivainojen myötä epäillä yhteyksistä kommunistiseen puolueeseen ja hän joutui Hollywoodin mustalle listalle. Menetettyään työmahdollisuutensa hän muutti vuonna 1951 Lontooseen ja jatkoi ohjaajanuraansa siellä, tosin aluksi salanimillä Victor Hanbury ja John Walton. Parhaat ohjaustyönsä hän tekikin Britanniassa.[1]

Vuonna 1963 sai ensi-iltansa Hammer Film Productions -yhtiön tuottama ydinkauhukuvaus Kirotut (The Damned). Sen keskiössä on salainen kallioluola, jossa kasvatetaan radioaktiivisina syntyneitä ”Valon lapsia”, jotka eivät voi elää suojatun ympäristönsä ulkopuolella, mutta joiden on tarkoitus ottaa maailma haltuunsa ”väistämättä” tulossa olevan ydintuhon jälkeen normaalien ihmisten kuoltua. Elokuvassa on runsaasti viitteitä ydinsotaan, muun muassa kuvanveistäjän (Viveca Lindfors) tekemät Vapauden lintu -veistokset, joiden ulkoasu tuo etsimättä mieleen ydinräjähdyksen aiheuttamat hiiltyneet ruumiit.

Loseyn ja näytelmäkirjailija Harold Pinterin yhteistyönä syntyi kolme maineikasta elokuvaa: Pinterin näytelmiin perustuvat Palvelija (1963) ja Onnettomuus (1967) sekä L. P. Hartleyn romaanin pohjalta valmistunut Sanansaattaja (1971). Ohjaaja työskenteli useiden aikansa tähtinäyttelijöiden kanssa. Esimerkiksi Tennessee Williamsin näytelmään The Milk Train Doesn't Stop Here Anymore perustuvassa elokuvassa Tuonen enkeli (Boom!, 1968) pääosissa näyttelivät Elizabeth Taylor ja Richard Burton. Pop-taiteellinen sarjakuvafilmatisointi Modesty Blaise – pistävä perhonen (1966) pohjautuu Peter O’Donnellin sarjakuvaan Modesty Blaise, ja nimiroolin esitti Monica Vitti.

Elokuvassa Hahmot maisemassa (1970) nähdään poikkeuksellisen runsaasti helikopterista käsin kuvattuja otoksia, joista eräitä Antti Alanen sanoo lajissaan ylittämättömiksi [3]

Pitkät elokuvat

muokkaa wikitekstiä
VuosiSuomalainen nimiAlkuperäinen nimi
1948Vihreätukkainen poikaThe Boy with Green Hair
1950Laiton kaupunkiThe Lawless
1951M
1951The Big Night
1951The Prowler
1952Vainottu muukalainenImbarco a mezzanotte (salanimellä Andrea Forzano[1])
1954Nukkuva tiikeriThe Sleeping Tiger
195624 tuntia armonaikaaTime Without Pity
1956Finger of Guilt
1958Mustalaistyttö ja herrasmiesThe Gypsy and the Gentleman
1959ErotiikkaBlind Date
1960SementtiviidakkoThe Criminal / The Concrete Jungle
1961KirotutThe Damned
1962EevaEva
1963PalvelijaThe Servant
1964Kuningas ja isänmaaKing & country
1966Modesty Blaise - pistävä perhonenModesty Blaise
1967OnnettomuusAccident
1968Salainen seremoniaSecret Ceremony
1968Tuonen enkeliBoom
1970Hahmot maisemassaFigures in a Landscape
1971SanansaattajaThe Go-Between
1972Trotskin salamurhaThe Assassination of Trotsky
1973A Doll's House
1974Galileo
1975Romanttinen nainenThe Romantic Englishwoman
1976Varjojen vankiMonsieur Klein
1978Les Routes du sud
1979Don GiovanniDon Giovanni
1982La TruiteLa Truite
1984Naisten keskenSteaming

Aiheesta muualla

muokkaa wikitekstiä

Navigointivalikko