Keittobanaani
Keittobanaani tai jauhobanaani (tunnetaan myös nimellä ruokabanaani[1]) viittaa banaanin (Musa × paradisiaca) tiivismaltoisiin lajikkeisiin, joiden hedelmät kypsennetään ennen käyttöä.[2][3] Erotuksena Suomessa tyypillisimpään hedelmäbanaaniin, keittobanaanin pohjushedelmä on muodoltaan kulmikas ja suurempi, tyypillisesti noin 30 senttimetrin mittainen. Se on myös väriltään vihreänkeltainen tai punaruskea.[3]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/57/Plantains.jpg/250px-Plantains.jpg)
Ulkonäkö ja koko
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/de/Bananavarieties.jpg/250px-Bananavarieties.jpg)
Keittobanaanikasvi on noin 3–10 metriä korkea. Sen ”runko” muodostuu lehtien kannoista, jotka kasvavat ylöspäin spiraalimaisessa muodostelmassa. Lehdet voivat kasvaa 1,5–3 metriä pitkiksi ja puolen metrin levyisiksi.[4]
Levinneisyys
Keittobanaanin alkuperä lienee Kaakkois-Aasiassa. Kahdella tunnetulla alaryhmällä, horn plantainilla ja French plantainilla, uskotaan olevan yhteinen alkujuuri. Molemmat niistä kasvavat Intiassa, Afrikassa ja trooppisessa Amerikassa. French plantain -keittobanaani kasvaa myös Indonesiassa ja Tyynenmeren saarilla.[4]
Taksonomiaa
Vuonna 1753 Carl von Linné kuvasi keittobanaanin nimellä Musa paradisiaca.[5][6] Ongelmana on kuitenkin se, että keittobanaani ei todellisuudessa ole oma lajinsa vaan lajikeryhmä erään risteymälajin sisällä.[6][7] Keittobanaanilajikkeet – ja osa hedelmäbanaanilajikkeista – ovat peräisin kääpiöbanaanin (Musa acuminata) ja punttibanaanin (Musa balbisiana) risteymistä.[6][8][9] Tämä risteymälaji, banaani (Musa × paradisiaca), on sittemmin perinyt tieteellisen nimensä keittobanaanilta, eikä keittobanaanilla ole enää omaa tieteellistä nimeään.[5]
Banaanista on eri risteytystyyppejä, jotka erotellaan 2–4 kirjaimen kirjainyhdistelmillä. A-kirjain edustaa acuminata-lajia ja B-kirjain balbisiana-lajia.[10] Linnén kuvaama keittobanaani, French plantain, samoin kuin horn plantain, ovat perimältään triploideja AAB, mutta on myös keittobanaaneja, joiden perimä on triploidi ABB.[11][12] Filippiiniläinen ’Saba’ on keittobanaanilajike, jonka perimäksi on lähteestä riippuen ilmoitettu ABB tai BBB.[13][14] Jos lajikkeen perimä tosiaan on BBB, se on hyvin lähellä puhdasta punttibanaania.[13]
Käyttö ruokana
Keittobanaania ei syödä raakana, ja se on rakenteeltaan hedelmäbanaania kiinteämpi[4]. Keittobanaani on maultaan hedelmäbanaania miedompi. Sitä voidaan käyttää keitettynä kuten perunaa tai paistaa uunissa tai pannulla.[3] Se valmistetaan yleensä vihreänä, mausteena käytetään usein kookosmaitoa ja sokeria. Keittobanaania voidaan myös kuivata myöhemmin keitettäväksi, tai siitä voidaan tehdä jauhoja. Eräissä osissa Itä-Afrikkaa, eritoten Keski- ja Itä-Ugandassa sekä Tansanian chaggaheimon keskuudessa, keittobanaania käytetään oluen valmistamiseen.[4]
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/af/Lunch_from_Karnataka_on_a_plantain_leaf.jpg/250px-Lunch_from_Karnataka_on_a_plantain_leaf.jpg)
Lähteet
- Ploetz, R. C. et al. Banana and plantain—an overview with emphasis on Pacific island cultivars, ver. 1. Teoksessa Elevitch, C. R. (toim.): Species Profiles for Pacific Island Agroforestry. Hōlualoa, Hawai‘i: Permanent Agriculture Resources (PAR), 2007. Artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 11.3.2024). (englanniksi)
- Robinson, J. C. & Galán Saúco, V.: Bananas and plantains. Wallingford: CABI, 2010. ISBN 978-1-84593-738-6. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 11.3.2024). (englanniksi)