Jarmo Myllys

suomalainen jääkiekkoilija

Jarmo Pentti Kalevi Myllys[1] (s. 29. toukokuuta 1965 Savonlinna) on suomalainen mittavan uran tehnyt jääkiekkomaalivahti, maailmanmestari ja olympiamitalisti.

Jarmo Myllys
Henkilötiedot
Syntynyt29. toukokuuta 1965 (ikä 59)
Savonlinna, Suomi
KansalaisuusSuomi Suomi
Jääkiekkoilija
LempinimiJamo
Pelipaikkamaalivahti
Hanskavasen
Pituus174 cm
Paino78 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura1982–2005
SeuratSM-liiga
Ilves, Lukko, Blues, SaiPa
I-divisioona
SaPKo, KooKoo
Elitserien
Luleå HF, HV71
NHL
Minnesota North Stars,
San Jose Sharks
IHL
Kalamazoo Wings,
Kansas City Blades
NHL-varaus172. varaus, 1987
Minnesota North Stars

Myllys oli parhaimmillaan voittava maalivahti, jonka vahvuuksia olivat nopeat refleksit, hyvä hanskakäsi ja loistava mailapeli.[2] Hän ei ollut vahvimmillaan läpiajoissa. Varsinkin Elitserienissä hän otti usein yhteen vastustajan pelaajien kanssa ja sai maalivahdiksi paljon jäähyjä.[3]

Myllys aloitti jääkiekon harrastamisen kotinsa lähellä Savonlinnan Nätkillä luonnonjääkentällä seitsemän vuoden ikäisenä.

Ura

Ammattilaisuran alku Suomessa

Jarmo Myllys aloitti jääkiekon pelaamisen SaPKossa, ja kausi 1982–1983 oli hänen ensimmäinen kautensa aikuisten joukkueessa. Kaudeksi 1983–1984 hän lähti Tampereen Ilvekseen, ja pääsi pelaamaan siellä SM-liigaa. Ilveksessä Myllys voitti Suomen mestaruuden keväällä 1985. Kolmen Ilveksessä pelatun kauden (1983–1986) jälkeen hän siirtyi Rauman Lukkoon, jossa hän pelasi kaudet 1986–1988. Jälkimmäinen Lukko-kausi päättyi SM-hopeaan. Myllys palkittiin parhaana maalivahtina ja valittiin tähdistökentälliseen. Jarmo Myllys valittiin vuoden 1995 parhaaksi pelaajaksi.

NHL-ura 1988–1992

Myllyksen loistavat otteet etenkin Suomen maajoukkueessa herättivät kykyjenetsijöiden huomion. Minnesota North Stars varasi hänet vuoden 1987 NHL:n varaustilaisuudessa numerolla 172. Ensimmäisellä kaudellaan Pohjois-Amerikassa Myllyksellä oli joukkuetoverina Minnesotassa toinen suomalainen maalivahti Kari Takko. Molemmilla oli vaikeuksia sopeutua amerikkalaiseen jääkiekkotyyliin, minkä vuoksi he viettivät suurimman osan kaudesta Minnesotan farmijoukkueessa IHL-liigan Kalamazoo Wingsissä. Kolmella Minnesotassa vietetyllä kaudellaan Myllys pelasi yhteensä 12 ottelua, joista puolet tulivat jo 1988–1989. Sen sijaan IHL:ssä hänet valittiin All Stars -joukkueeseen kahdesti.[4]

San Jose Sharks perustettiin kaudeksi 1991–1992, ja Myllys siirtyi sinne muutaman muun North Stars -pelaajan kanssa NHL:n laajennusvarauksessa[5]. Hän pelasi sarjassa viimeisenä olleessa tulokasseurassa 27 ottelua, joista vain kolme päättyi voittoon. Lopulta Myllyksen pelaajaoikeudet myytiin Toronto Maple Leafsiin. Sen sijaan, että hän olisi jatkanut läpimurron yrittämistä NHL:ssä, hän päätti palata kauden lopuksi Suomeen pelaamatta ollenkaan Torontossa.[4]

Kahden kauden Suomen visiitti

Kaudeksi 1992–1993 Myllys liittyi I-divisioonassa pelanneeseen KooKoohon. Tuolla kaudella KooKoo selvisi liigakarsintoihin ja oli lähellä SM-liigaan nousua. Seuraavaksi kaudeksi Myllys siirtyi Rauman Lukkoon jossa pelasi kauden 1993–1994. Kausi päättyi Lukon SM-pronssiin ja Myllys valittiin jälleen tähdistökentälliseen. Kaksi kautta Suomessa pelattuaan Myllys allekirjoitti sopimuksen Ruotsin pääsarjassa pelanneen Luleå HF:n kanssa.

Elitserien 1994–2001

Ensimmäisen Luleåssa pelatun ja maailmanmestaruuteen päättyneen kauden jälkeen Ottawa Senators tarjosi NHL-sopimusta Myllykselle, mutta tämä päätti jatkaa uraansa Elitserienissä. Lopulta Myllys pelasi Luleåssa seitsemän kautta, joiden aikana hän voitti useita palkintoja ja pelasi kahdesti Elitserienin tähdistö-ottelussa. Luleå menestyi hyvin Elitserienin runkosarjassa Myllyksen pelatessa joukkueessa, joskin voitti vain kertaalleen Ruotsin mestaruuden. Myllys onnistui maalinteossa Elitserienin historian ensimmäisenä maalivahtina kaudella 1996–97 ottelussa Leksandia vastaan. Hän osui uudelleen kaudella 2000–01 Malmön verkkoon. Lisäksi hän teki urallaan Elitserienin siihenastisen nollapelien ennätyksen: 35 kpl. Myöhemmin ennätyksen ovat rikkoneet Fredrik Norrena ja Stefan Liv.[6] Myllyksestä tuli Luulajan vuosien aikana erittäin suosittu joukkueen kannattajien keskuudessa.

Loppu-ura Suomessa

Seitsemän Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen Jarmo Myllys siirtyi Suomeen ja Espoon Bluesiin kaudeksi 2001–02. Hän pelasi Bluesissa kaksi kautta vähäisellä menestyksellä. Bluesin jälkeen Myllys siirtyi Lappeenrantalaiseen SaiPaan kaudeksi 2003–2004. SaiPan menetettyä mahdollisuudet pudotuspeleihin, Myllys lähti Elitserienin kärkijoukkueeseen HV71:een, jossa hän tuurasi muutaman ottelun loukkaantunutta ykkösmaalivahtia. Kausi päättyi lopulta HV:n mestaruuteen. Myllys pelasi vielä yhden kauden SaiPassa, jossa hän päätti menestyksekkään uransa keväällä 2005.

Maajoukkueessa

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
HopeaaCalgary 1988jääkiekko
 PronssiaLillehammer 1994jääkiekko
 PronssiaNagano 1998jääkiekko
MM-kilpailut
KultaaTukholma 1995jääkiekko
HopeaaItalia 1994jääkiekko
HopeaaSveitsi 1998jääkiekko
HopeaaSaksa 2001jääkiekko

Sen lisäksi, että Myllys pelasi hienosti seurajoukkuetasolla, hän oli myös kokenut maalivahti kansainvälisellä tasolla. Myllys pelasi yhteensä 188 ottelua maajoukkueessa. Kaiken kaikkiaan Myllys osallistui seitsemiin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin, kolmiin olympialaisiin ja kahteen jääkiekon maailmancupiin. Suomen saavuttaessa ensimmäisen jääkiekon arvokisamitalin Calgaryn talviolympialaisissa 1988, Myllys oli joukkueen parhaimmistoa, samoin Lillehammerissa 1994. Myllyksen maajoukkueuran kohokohta lienee kuitenkin MM-kilpailuissa 1995 voittettu maailmanmestaruus, joka oli Suomen ensimmäinen. Loppuottelussa Ruotsia vastaan Myllys pelasi lähes nollapelin, mutta ottelun lopussa pieni virhe kaukolaukauksen vastaanotossa kostautui ja Suomi voitti 4–1. Vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen Myllys pelasi vuoden 1996 MM-kilpailuissa Itävallan Wienissä ja myöhemmin syksyllä ensimmäistä kertaa pelatussa Jääkiekon World Cup -turnauksessa. Vuonna 1997 oli vuorossa kotikisat Suomessa ja Myllys oli jälleen mukana kisajoukkueessa pelaten kuusi ottelua maalikeskiarvolla 1,68[7]. Seuraavaa arvokisamitalia Myllys joutui odottamaan vuoteen 1998, jolloin pelattiin talviolympialaisten jääkiekkoturnaus ensimmäistä kertaa NHL-pelaajilla. Myllys pelasi tärkeissä otteluissa turnauksen aikana. Suomi voitti ensiksi puolivälierässä Ruotsin luvuin 2–1. Välierässä kuitenkin asettui vastaan NHL -tähti Pavel Buren johtama Venäjä, joka pudotti Suomen pronssipeliin maalein 7–4. Bure teki ottelussa viisi maalia Jarmo Myllyksen selän taakse. Suomi voitti lopulta pronssia Ari Sulanderin pelatessa maalissa Kanadaa vastaan. Olympialaisten jälkeen Jarmo Myllys pelasi vielä kevään MM-turnauksessa kahdessa ottelussa ja voitti hopeaa. Jarmo Myllyksen viimeiseksi arvokisaturnaukseksi jäi MM-hopeaan päättyneet vuoden 2001 maailmanmestaruuskilpailut, jossa Myllys ei pelannut otteluakaan. Jarmo Myllys on yksi menestyneimmistä maalivahdeista Suomen jääkiekkomaajoukkueen historiassa. Myllyksen pelinumero oli 35.

Vuonna 2009 hänet aateloitiin jääkiekkoleijonaksi numerolla 197. [8]

Yksityiselämä

Myllys avioitui uutenavuotena 2023–2024 Liisa-nimisen naisen kanssa, jonka kanssa hän oli seurustellut vuodesta 2021. Myllyksellä on aikaisemmasta liitostaan neljä lasta.[9]

Saavutukset

  • Olympiahopeaa 1988, olympiapronssia 1994 ja 1998
  • Maailmanmestaruus 1995, MM-hopeaa 1994, 1998 ja 2001
  • Paras maalivahti: MM 1995, SM-liiga 1988, Elitserien 1996
  • Nuorten MM-hopeaa 1984
  • Suomen mestaruus 1985, SM-hopeaa 1988, SM-pronssia 1994
  • Ruotsin mestaruus 1996 ja 2004, hopeaa 1997
  • Kahdesti Elitserienin tähdistöottelussa
  • Kahdesti SM-liigan tähdistökentällisessä
  • Kultainen kypärä -palkinto: SM-liiga 1988, Elitserien 1997
  • Ensimmäinen maalin tehnyt maalivahti Elitserienissä. (yhteensä 2)
  • Luleå HF[10] ja SaPKo[11] ovat jäädyttänyt Myllyksen pelinumeron 35.
  • Jääkiekkoleijona numero 197
  • Kaikkien aikojen Leijonajoukkue -kirjassa pelaajien valitsemassa Suomen kaikkien aikojen avauskentällisessä 2010 [12]

Tilastot

Kansainvälinen ura

    
VuosiTurnausSijoitusOVHTNPPMTorj.PMKT%
1983Nuorten EM2.492,70
1984Nuorten MM2.43100133,25
1985Nuorten MM4.1100022,00
1987MM-kilpailut5.84310273,4989,5
1987Kanada Cup6.10000173,0087,5
1988Olympialaiset2.64111111421,8392,8
1994Olympialaiset3.550023850,6096,6
1994MM-kilpailut2.7511291471,3594,2
1995MM-kilpailut1.75113121331,7191,7
1996MM-kilpailut5.40223121083,0390,0
1996Maailmancup5.211008304,0078,9
1997MM-kilpailut5.64201101522,0093,8
1998Olympialaiset3.4130014803,5485,1
1998MM-kilpailut2.211014482,0292,3
Olympialaiset yhteensä1510413283071,8791,6

Seuraura

  Runkosarja Pudotuspelit 
KausiJoukkueLiigaOVHTNPPMTorj.PMKT%MSRMOVHNPPMTorj.PMKT%MSRM
1983–84IlvesSM-liiga91272133,0088,8012
1984–85IlvesSM-liiga91232112,5590,200243591,5095,2000
1985–86IlvesSM-liiga16604904,1390,2002
1986–87LukkoSM-liiga4316207216013263,7789,20140
1987–88LukkoSM-liiga43512911673,1390,10168440232312,8790,90012
1988–89Minnesota North StarsNHL61400221165,5584,1000
Kalamazoo WingsIHL28138403,6601462403,15000
1989–90Minnesota North StarsNHL4030016666,1580,5000
Kalamazoo WingsIHL49319313,51083972403,71000
1990–91Minnesota North StarsNHL202008496,1286,0002
Kalamazoo WingsIHL382413113,790414106402,600022
1991–92San Jose SharksNHL27318101158625,0286,7012
Kansas City BladesIHL550002,93002
1992–93KooKooI-divisioona452713503,0690,90618
1993–94LukkoSM-liiga4626164213112922,8590,80389541162811,7394,6014
1994–95Luleå HFElitserien3741059652,8490,2042290272852,8091,40014
1995–96Luleå HFElitserien396978552,5389,80230132273312,0592,5002
1996–97Luleå HFElitserien375768562,1191,90356101231922,2589,30010
1997–98Luleå HFElitserien4361119632,6389,801223010833,3389,3000
1998–99Luleå HFElitserien47212910442,7389,0005890221832,3189,31014
1999–00Luleå HFElitserien4061029332,5390,1014691232122,5890,2000
2000–01Luleå HFElitserien4121109032,7789,11353100342503,3388,0014
2001–02BluesSM-liiga4119197313611973,0089,8022230309793,0489,8002
2002–03BluesSM-liiga198553384962,0592,900147340172092,3092,5000
2003–04SaiPaSM-liiga3491573948382,9189,90124
HV71Elitserien4171201,8394,5000104304,0088,2000
2004–05SaiPaSM-liiga451012510113610933,1888,90024
NHL yhteensä39427101619795,2385,9014
SM-liiga yhteensä3102093483233,0589,909144291688592,5592,70118
Elitserien yhteensä2883273766392,5990,011428764417015662,5990,21144

Lähteet

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Hannu Kamppuri
Urpo Ylönen -palkinnon voittaja
1988
Seuraaja:
Timo Lehkonen
Edeltäjä:
Hannu Virta
President’s Trophyn voittaja
1997
Seuraaja:
Teemu Selänne