Jack Capuano

Capuano syntyi ja kasvoi Cranstonin kaupungissa Rhode Islandissa. Hänen vanhempansa omistivat menestyvän jätealanyrityksen. Capuanon nuorempi veli Dave Capuano on myös jääkiekkoilija.

Toronto Maple Leafs varasi Capuanon kesän 1984 NHL:n varaustilaisuudessa vuorolla 88. Hän ei pelannut jääkiekkoa kaudella 1984–1985, koska keskittyi opintoihinsa, jotta saisi oikeuden Mainen yliopiston urheilustipendiin. Capuano pelasi Mainen yliopistossa jääkiekkoa vuosina 1985–1988. Hän jätti opintonsa yliopistossa kesken vuonna 1988 ja keskittyi jääkiekkoammattilaisuuteen.^[1]

Capuano teki sopimuksen Toronton kanssa, mutta pelasi ensimmäisen kauden kokonaan seuran farmijoukkueessa, AHL:n Newmarket Saintsissa. Hänellä oli kauden 1988–1989 päätteeksi Newmarketin huonoin plus/miinus-tilasto, -28. Capuano osallistui Toronton harjoitusleirille syyskuussa 1989 ja mahtui joukkueen lopulliseen kokoonpanoon, koska Tom Kurvers ei suostunut allekirjoittamaan uutta sopimusta Toronton kanssa.^[1] Capuano pelasi kauden ensimmäisen pelin, mutta kun Kurvers solmi uuden sopimuksen Toronton kanssa, Capuano lähetettiin taas Newmarketiin. Capuano pelasi Newmarketissa vain kahdeksan peliä, jonka jälkeen hän jätti seuran marraskuussa ja vaati että Toronto myisi hänet toiseen NHL-seuraan. Toronto suostui vaatimukseen ja myi Capuanon 20. joulukuuta 1989 yhdessä Paul Gagnen ja Derek Laxdalin kanssa New York Islandersiin, josta se sai vaihdossa Mike Stevensin ja Gilles Thibaudeaun. Capuano lähetettiin Islandersissakin farmijoukkue Springfield Indiansiin, mutta hänet myytiin uudelleen jo 6. maaliskuuta 1990 Vancouver Canucksiin, josta Islanders sai vaihdossa Jeff Rohlicekin. Vancouverissakin Capuano pelasi keväällä 1990 ainoastaan farmijoukkueessa.

Seuraavakin kausi alkoi Vancouverin farmijoukkueessa, mutta Capuano sai toisen NHL-mahdollisuutensa 21. lokakuuta, jolloin hän pelasi uransa toisen NHL-ottelun. Samalla hänestä tuli veljensä Daven kanssa ensimmäinen veljespari, joka edusti Vancouveria NHL:ssä samassa ottelussa.^[1] Capuano pelasi Vancouverissa kauden aikana vain kolme NHL-ottelua, ja suurimman osan kaudesta hän pelasi farmijoukkueessa. Hän teki kaudella Milwaukee Admiralsissa 50 tehopistettä, ja hänet valittiin kauden päätteeksi IHL:n toiseen tähdistökentälliseen.

Kesällä 1991 Capuanosta tuli vapaa pelaaja, ja hän solmi uuden sopimuksen Boston Bruinsin kanssa 1. elokuuta 1991. Hän pelasi kaudella suurimmaksi osaksi Bostonin farmijoukkue Maine Marinersissa ja Bostonissa vain kaksi NHL-ottelua.

ECHL:n Tallahassee Tiger Sharks nimitti Capuanon apulaisvalmentajaksi vuonna 1995. Helmikuussa 1997 hänet nimitettiin seuran päävalmentajaksi ja jääkiekkotoimenjohtajaksi. Joukkue muutti kesällä 1997 Florenceen ja otti uuden nimen Pee Dee Pride. Helmikuussa 1998 Capuano nimitettiin joukkueen apulaismanageriksi. Vuonna 1998 hän tuli toiseksi ECHL:n vuoden valmentajapalkinnon äänestyksessä. Hän toimi kummassakin tehtävässä kauden 1998–1999 loppuun. Ennen kauden 1999–2000 alkua Pee Dee Pride nimesi Capuanon seuran varajohtajaksi ja general manageriksi. Hän jatkoi tässä tehtävässä huhtikuuhun 2005, jolloin seura lopetti toimintansa.

New York Islanders palkkasi Capuanon apulaisvalmentajaksi vuonna 2005. Seuraavana vuonna hänestä tuli seuran farmijoukkueen, AHL:n Bridgeport Sound Tigersin apulaisvalmentaja. Vuonna 2007 hänet nimettiin Bridgeportin päävalmentajaksi. Hän oli seuran päävalmentaja myös kaudella 2008–2009. Kauden 2009-2010, hän jatkoi Bridgeportin päävalmentajana ja aloitti kauden 2010-2011 samassa roolissa. Kauden puolivälissä hänet kuitenkin nostettiin pois potkitun Scott Gordonin tilalle New York Islandersin päävalmentajan paikalle. ^[2]

• Jack Capuano The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• 1984 NHL Entry Draft - Jack Capuano hockeydraftcentral.com. Viitattu 30.6.2009. (englanniksi)
• Jack Capuano Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)