Isohapero

Isohapero
Uhanalaisuusluokitus
	Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Sienet Fungi
Kaari:	Kantasienet Basidiomycota
Alakaari:	Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka:	Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko:	Russulales
Heimo:	Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku:	Haperot Russula
Laji:	paludosa
Kaksiosainen nimi
	Russula paludosa ; Britzelm.
Katso myös
	Isohapero Wikispeciesissä; Isohapero Commonsissa
	Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Isohapero (Russula paludosa) on haperoihin kuuluva syötävä ruokasieni.^[3]

Ulkonäkö ja koko

Isohaperon lakki on 8–20 senttimetriä leveä ja kupera, joskus puolipallomainen. Väriltään se on heleän- tai verenpunainen ja vanhemmiten haalistuva. Haalistuessaan sienestä voi tulla jopa aivan valkoinen. Jalka on valkoinen, 10–15 senttimetriä pitkä ja 1,5–3 senttimetriä paksu. Malto on valkeaa ja nuorena kiinteää, mutta vanhemmiten hauraampaa. Heltat ovat hieman kellertäviä.^[3]

Samankaltaiset lajit

Isohaperoa muistuttavia sieniä ovat kangashapero (Russula decolorans), viinihapero (Russula vinosa), tulipunahapero (Russula emetica), punajalkahapero (Russula rhodopoda) ja koivunlehtohapero (Russula intermedia). Isohaperon erottaa näistä suuren koon, miedon maun ja valkosen mallon avulla.^[4]

Kasvupaikka

Isohapero kasvaa hyvin yleisenä koko Suomessa. Sieni kasvaa kangasmetsissä, rämeillä,^[4] korpimetsissä ja tunturikoivikoissa havupuiden ja kouvun seuralaisena. Kasvuaika on heinäkuusta syyskyyhun.^[3]

Käyttö ravinnoksi

Isohapero on syötävä ruokasieni^[3].^[4]Sen haju ja maku on mieto.^[3] Haperoa ei tarvitse ryöpätä. Sen voi joko kuivata, pakastaa tai syodä sellaisenaan.

Lähteet

Aiheesta muualla

[3]

[1]

[2]

[4]

Search