Islannin maantiede

Huolimatta saaren pohjoisesta sijainnista Islannin ilmasto on leudompi kuin voisi olettaa.^[6] Esimerkiksi Reykjavíkissa lämpötila on heinäkuussa keskimäärin 11 °C, kun taas tammikuussa 0 °C.^[7] Syynä ilmaston leutouteen on meri-ilmasto ja etenkin pohjoiseen lämmintä vettä tuova Golfvirta. Vuosittainen sademäärä on etelärannikolla noin 3 000 millimetriä, kun taas Vatnajökullilla noin 400 millimetriä. Rannikkoalueet ovat usein tuulisia ja myrskyt ovat yleisiä. Kuitenkin ukkoset ovat harvinaisia.^[6]

Islannin ilman lämpöennätys on 30,5 °C vuodelta 1939 ja kylmyysennätys –28 °C vuodelta 1918.^[8]

Islannin korkein kohta on 2 119 metriä korkea Hvannadalshnúkur.^[9] Matalin kohta, joka on noin 260 metriä merenpinnan alapuolella, sijaitsee Jökulsárlónin laguunissa.^[10] Geologisesti Islanti on nuori maa ja sen muotoutuminen on edelleen käynnissä. Jähmettyessään tulivuorten purkauksien levittämät laavavirrat muodostavat kuhmuraisia laavikoita. Saaren rannikko on eteläosan ehjää rantaviivaa lukuun ottamatta muodostunut lukemattomista vuonoista ja poukamista.^[11] Rantaviivaa saarella on 4 988 kilometriä.^[3] Luonto on muovannut Þingvellirin kansallispuistoon mannerlaattojen saumakohtaan erääseen niemekkeeseen amfiteatteria muistuttavan muodostelman, jota Islannin parlamentti piti kotipaikkana.

Islannissa maankohoaminen on kiihtynyt 1980-luvulta alkaen ja on paikoin jopa neljä senttimetriä vuodessa.^[12]

Pääartikkeli: Islannin tulivuoret

Islannissa sijaitsee yksi tunnetuimmista tällä hetkellä toiminnassa olevista tulivuorista, Hekla. Heklan korkeus on 1 419 metriä. Heklan purkausten väli on vaihdellut 16 vuodesta 121 vuoteen. Viimeisen 7 000 vuoden aikana vuorella on ollut viisi suurta purkausta.^[13]

Eyjafjallajökullin jäätiköllä sijaitsee Eyjafjöll-tulivuori, jonka purkautuessa maaliskuussa 2010 ilmakehään syöksyi tuhkaa yli kahdeksan kilometrin korkeuteen usean päivän ajan.^[14] Siksi ilmatila ja lentokentät suljettiin osittain tai kokonaan useaksi päiväksi lähes koko Euroopassa.

Kasvillisuutta on vain osassa Islantia, sillä eroosion kasvattamat hiekkamaat ja jäätiköt peittävät suurimman osan saaren pinta-alasta. Saaren luonnonvaraisia eläimiä ovat minkit, ketut, porot, kalat ja linnut.^[15] Maahan istutetaan metsää suojelemaan kasvillisuutta tuulelta. 1900-luvulla istutettiin kymmeniä miljoonia taimia.^[16]

Islantia asutettaessa saarella oli vielä metsää. Metsät kuitenkin raivattiin polttopuiksi ja pois maanviljelyksen tieltä. Tulivuorten purkaukset ja ilmaston viileneminen estivät puuston luonnonmukaisen uusiutumisen, ja vuosisatojen kuluessa metsät katosivat lähes kokonaan.^[16] Islannin metsät koostuvat kolmesta luontaisesta puulajista, joista vain tunturikoivu on yleinen. Kotipihlaja on tunturikoivikoissa harvinainen ja metsähaapa erittäin harvinainen.^[17]

Suurimmat jäätiköt ovat Vatnajökull, Langjökull ja Hofsjökull. Muita jäätiköitä ovat Mýrdalsjökull, Drangajökull, Eyjafjallajökull ja Snæfellsjökull. Jäätiköt muodostavat 11 prosenttia saaren pinta-alasta.^[18]

Islannin pisimmät joet ovat Þjórsá (230 km), Jokulsa a Fjollum (206 km) ja Olfusa (185 km).^[19] Suurin osa joista alkaa jäätiköiltä. Jokien vedet sisältävät usein runsaasti roskia, joten ne ovat sameita ja väriltään kellertävän ruskeita. Järviä Islannissa on runsaasti, mutta ne ovat kooltaan melko pieniä. Suurimmat järvet ovat Þórisvatn (83 km²), Þingvallavatn (82 km²) ja Lögurinn (53 km²).^[5]

Pääartikkeli: Geysir

Geysir on kuuma lähde, josta ajoittain purkautuu vettä ilmaan. Islannin saarella on useita sekä aktiivisia että lepotilassa olevia geysirejä.^[20]

• pohjoisin kohta: Rifstangi, 66°32′3" N ^[21]
• eteläisin kohta: Kötlutangi, 63°23′6" N ^[21]
• itäisin kohta: Gerpir, 13°29′6" W ^[21]
• läntisin kohta: Bjargtangar, 24°32′1" W ^[21]

Pääartikkeli: Islannin alueet

Islanti oli aiemmin jaettu kahdeksaan hallintoalueeseen.^[22]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Islannin maantiede Wikimedia Commonsissa