Iljušin DB-3

Iljušin DB-3 (ven. Ильюшин ДБ-3, Ильюшин Дальний бомбардировщик 3, Iljušin Dalni Bombardirovštšik 3, Iljušin pitkänmatkan pommituskone 3) oli Iljušinin tehtaan valmistama kaksimoottorinen pommikone, jonka ensilento tapahtui 1935. Sarjatuotantoon kone pääsi vuonna 1936.[1] Se oli aikanaan keskiraskas pommikone, muttei voinut kuljettaa isompia kuin 100 kg pommeja.

Iljušin DB-3
DB-3F Luonetjärven lentokentällä huhtikuussa 1944.
DB-3F Luonetjärven lentokentällä huhtikuussa 1944.
Tyyppipommikone
Alkuperämaa Neuvostoliitto
ValmistajaIljušin
Ensilento1935
ValmistusmääräDB-3: 1 528
Il-4: 5 256 kpl

Konemallin ominaisuudet kehittyivät tuotannon ja sotakokemusten myötä; esimerkiksi moottori vaihtui suurempitehoiseen, nopeus ja painokin kasvoivat muutosten myötä.[1] Vuonna 1942 Neuvostoliitossa lentokoneet nimettiin uudelleen. DB-3:n tavoin kolmen hengen miehistölle suunnitellusta DB-3f-versiosta (joka tuli sarjatuotantoon 1939)[1] edelleenkehitetty nelipaikkainen ja suurempitehoinen kone (sarjatuotantoon 1941) sai uuden nimen Iljušin Il-4[2]. Joissain lähteissä kuitenkin DB-3f tulkitaan samaksi kuin Il-4[3].

DB-3F Luonetjärven lentokentällä huhtikuussa 1944.

DB-3 osallistui myös Neuvostoliiton ensimmäisiin pommituksiin Berliiniin 8. elokuuta 1941. Isku oli lähinnä propagandavoitto Neuvostoliitolle, joka kaipasi kipeästi hyviä uutisia rintamilta.[4]

DB-3 koneita rakennettiin 1 528 kappaletta, joiden lisäksi DB-3f eli Il-4 koneita 5 256 kappaletta.[4]

Koneen ohjausominaisuudet olivat raskaat, mutta se oli kuitenkin vakaa lennettävä. Erityisesti nousu vaati pilotilta käsivoimia. lähde?

Versiot

  • TsKB-26 – prototyyppi
  • DB-3T – torpedokone vuodelta 1938. Torpedot 45-36-AN ja 45-36-AV sopivat koneeseen.
  • DB-3TP – torpedokone, merikone vuodelta 1938. Tämä versio ei päässyt tuotantoon.
  • DB-3M – moottoreilla 2M-87B tai 2M-88 varustettu kone.
  • DB-3f – eli Iljušin Il-4. DB-3:n tuotanto päättyi vuonna 1940 ja Iljušin Il-4:n valmistus jatkui vuoteen 1944. Il-4:ssä pyöreä nokka-ampumo korvattiin pidemmällä ja terävämmällä nokalla. Myös siipi vaihdettiin ohuempiprofiiliseen kopioimalla DC-3:n siiven rakenne pyrkien nopeampaan koneeseen.
  • Iljušin DB-4 eli TsKB-56 oli isompi kone, jossa oli 2AM-37-moottorit, haarapyrstö ja ylätaso. Sitä kaavailtiin vuonna 1940, mutta peruttiin, koska Jermolajev Jer-2/Er-2-konetta pidettiin parempana.
  • Iljušin Il-6

Tekniset tiedot

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&014.022000014,22 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&021.044000021,44 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03500004,35 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&065.050000065,50 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&05270.&&&&005 270 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&09500.&&&&009 500 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Tumanski M-87A -14-sylinteristä tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&&0708.&&&&00708 kW (&&&&&&&&&&&&0950.&&&&00950 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0439.&&&&00439 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&03800.&&&&003 800 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&09300.&&&&009 300 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&0416.&&&&00416 m/min
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0118.&&&&00118 kg/m²

Aseistus

  • 3 × 7,62 mm ŠKAS-konekivääriä
  • (1 × 12,7 mm UBT-konekivääri)
  • 2 500 kg pommeja

Käyttö Suomessa

Suomi sai talvisodassa sotasaaliiksi viisi DB-3M-konetta[5], joista yksi saatiin lentokelpoiseksi ennen talvisodan loppua[6]. Jatkosodassa Lentolaivue 46:lla oli käytössään myös neljä Il-4-konetta, jotka ostettiin Saksalta ja haettiin Ukrainasta[7].

TyyppiTunnusHankintalähdeHankittuSaatuPalvelukseenLuovuttuPaikkaTilaPoisto
DB-3MVP-101, VP-11talvisodan sotasaalis1940-02-291940-02-291940-02-291941-06-30Hirvaslampituhoutunut1942-05-20
DB-3MVP-12, DB-12talvisodan sotasaalis1941-06-271942-08-19Luonetjärvituhoutunut1942-11-13
DB-3MVP-13, DB-13talvisodan sotasaalis1945-11-01viimelento1946-01-10
DB-3MVP-14talvisodan sotasaalis1941-03-141941-07-02Konnevesituhoutunut1941-07-17
DB-3MVP-15, DB-15talvisodan sotasaalis1941-06-241943-02-19Pielinentuhoutunut1943-06-17
DB-3MDB-16saksalaisten sotasaalis1941-09-121944-10-22Ounasjokituhoutunut ilmatorjunnasta1944-12-29
DB-3MDB-17saksalaisten sotasaalis1941-09-121945-09-26viimelento1946-05-31
DB-3MDB-18saksalaisten sotasaalis1941-09-121942-09-17Höytiäinentuhoutunut1942-12-15
DB-3MDB-19saksalaisten sotasaalis1941-09-121945-02-28viimelento1946-01-09
DB-3MDB-20saksalaisten sotasaalis1941-09-121944-02-29Mensuvaaratuhoutunut1944-08-30
DB-3MDB-21saksalaisten sotasaalis1941-09-121945-10-04Tamperetuhoutunut1946-01-09
DB-3fDF-22saksalaisten sotasaalis1942-10-021942-10-13 Brjansk30. lokakuuta 1942Dubrovka/Štšestinskajatuhoutui laskussa14. tammikuuta 1943
DB-3fDF-23saksalaisten sotasaalis1942-10-021942-10-13 Brjansk1945-02-23Tamperetuhoutunut1945-09-29
DB-3fDF-24saksalaisten sotasaalis1942-10-021942-10-13 Brjansk1944-06-16Mensuvaaratuhoutunut1945-0320
DB-3fDF-25saksalaisten sotasaalis1942-10-021942-10-13 Brjansk1945-01-03Öjaeksyi ja tuhoutui laskussa1945-09-29

Lapin sota

Lapin sotaa varten muodostettiin Lentoryhmä Sarko, joka sai komentoonsa Lentorykmentti 2:n ja Lentorykmentti 4:n. Jälkimmäiseen, pommituslentorykmenttiin, kuuluivat pommituslentolaivueet 42, 44, 46 ja 48. Näistä neljästä laivueesta pommituslentolaivue 46:lla oli kolme Dornier Do-17, kolme DB-3M:ää ja kolme DF-3f:ää. Pommituslentolaivue 46:n toiminta Lapin sodassa alkoi 2. lokakuuta 1944, kun luutnantti Lampelton johtama osasto pommitti saksalaisia joukkoja Kemin ja Rovaniemen välisellä alueella viidellä koneella, joista yksi oli Dornier Do-17, kaksi DB-3M:ää ja jaksi DB-3f:ää. DB-3M - ja DB-3F -koneiden käyttö Lapin sodassa päättyi 22. maaliskuuta 1945, kun yksi kumpaakin pommitti Kilpisjärven pohjoispuolella saksalaisten parakkialuetta.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla