IQ and the Wealth of Nations

Kirjan ehkä keskustelua herättävin osuus on taulukko, johon on eri lähteistä koottu mittaustulokset tai esitetty arviot maapallon maiden keskimääräisistä älykkyysosamääristä.

Vanhasen ja Lynnin tutkimus joutui kovan arvostelun kohteeksi muutamissa artikkeleissa, mutta se on saanut myös kannatusta sekä älykkyystutkijoiden että muutamien suomalaisten yhteiskuntatieteilijöiden taholta.^lähde?

Vanhanen ja Lynn eivät tehneet itse perustutkimusta (ÄO-mittauksia maittain), vaan käyttivät olemassa olevaa aineistoa siten, että puuttuva data korvattiin laskemalla keskiarvoja olemassa olevista tutkimuksista. Eri aineistona käytetyt mittaukset ovat siis hyvin erilaisia ja ne on tehty useiden vuosikymmenien aikana, joten niiden vertailukelpoisuus voidaan kyseenalaistaa. Esimerkiksi El Salvadorin tulos 84 saatiin laskemalla keskiarvo sen kahden naapurimaan Guatemalan (79) ja Kolumbian (88) tutkimuksista. Kiinan tulosta 109,4, joka oli saatu Shanghaissa tehdystä tutkimuksesta, laskettiin kuudella pisteellä, koska tutkijat olettivat Kiinan maaseudun tulosten olevan alhaisempia. Ongelmia liittyi myös muihin yksittäisten maiden aineistoihin, jotka oli saatu yleistämällä jostakin pienestä ryhmästä kauan sitten tehty otos koko maata nykyään koskevaksi. Esimerkiksi Päiväntasaajan Guinean keskimääräinen ÄO-luku (59) oli estimoitu vammaisten lasten muodostaman ryhmän tulosten perusteella.^[2] Lisää epävarmuutta tutkimukseen aiheuttaa se, että ottaakseen huomioon Flynnin ilmiön vaikutuksen eri aikoina tehtyihin tutkimuksiin tutkijat kasvattivat vanhempien tutkimuksien keskiarvoja eri määrillä.

Monet empiiriset tutkimukset, joihin Vanhanen ja Lynn nojasivat, oli tehty varsin pienillä otoksilla (useissa tapauksissa jopa alle sata henkilöä), joten kaikki havaitut erot eivät välttämättä saavuta tilastollista merkitsevyyttä. Toisen suuren ongelman aineiston luotettavuudelle muodostaa se, että testauskielenä ei aina ole käytetty tutkittavien äidinkieltä. Tämä pätee etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tehtyihin tutkimuksiin, joiden tulokset olivat erityisen matalia.

Vanhasen ja Lynnin tutkimus ei käynyt läpi tieteellistä vertaisarviointiprosessia. Tutkimuksen tilastollisia menetelmiä ovat kritisoineet esimerkiksi Volken^[3] sekä Jones ja Schneider^[4].

Kuopion yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitoksen professori Pertti Töttö osoitti 2005, että PISA-tutkimukset korreloivat positiivisesti Vanhasen ja Lynnin tulosten kanssa. Töttö toteaa Lynnin ja Vanhasen saamaan kritiikkiin viitaten: ”Jos Lynnin ja Vanhasen luvut ovat puhtaita arvauksia, emeritusprofessorit ovat ällistyttävän hyviä arvaajia.”^[5]

Vuonna 2006 Lynn ja Vanhanen julkaisivat teoksen IQ and Global Inequality, jossa he vastaavat esitettyihin kritiikkeihin, esittävät lisää ÄO-testituloksia eri maista ja tarkastelevat testitulosten yhteyksiä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen mittareihin.

Suomessa Lynnin ja Vanhasen kirjasta nousi kohu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä olleen artikkelin myötä, joka julkaistiin vuonna 2004, kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. Oman lisänsä julkiseen reaktioon antoi se tiedotusvälineiden esillä pitämä seikka, että Tatu Vanhanen oli silloisen pääministeri Matti Vanhasen isä.

Vanhasta syytettiin tiedotusvälineissä rasismista, koska hänen mielestään Afrikan maiden alhainen elintaso on seurausta afrikkalaisten matalasta älykkyysosamäärästä. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen piti väitteitä matalasta älykkyysosamäärästä jo sinänsä panetteluna ja katsoi niiden ylittävän rikostutkinnan kynnyksen.^[6] Keskusrikospoliisi harkitsi esitutkinnan aloittamista kiihotuksesta kansanryhmää vastaan^[7], mutta päätyi siihen tulokseen, ettei asiassa ole syytä epäillä rikosta eikä esitutkintaa tarvita.^[8] Saman totesi myöhemmin valtakunnansyyttäjä viitaten perustuslaissa säädettyyn sananvapauteen sekä tieteen harjoittamisen vapauteen.^[9]

• Rotu ja älykkyysosamäärä

• PISA scores transformed into IQ values in comparison with IQ estimated by Lynn and Vanhanen